sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ei hyvästi vaan näkemiin

On tullut aika sanoa hei hei Lontoo. Sekavin fiiliksin, vähä haikein mutta odottavaisin täällä ollaan, vikaa iltaa omassa kodissa ja lontoolaisena. Pakkaillaan, siivotaan kämppää ja sellaista. Istun tyhjentyneessä huoneessani ja olo on kummallinen. Niin kummallinen.

Mun työt loppui vajaa kaksi viikkoa sitten, ja siitä lähtien reissuvalmistelut on melkeimpä menneet kokopäivätöistä; Kuluneet viikot on olleet täynnä mm. viimehetken ostosten tekoa, reittisuunnittelua, testipakkausta, soittolistan kokoamista ja veroilmoituksen täyttöä. Lähetin vaatteitani ja tavaroitani perheen mukana Suomeen, ja paljoista luovuinkin. Kävin myös terveyskeskuksessani terveystarkastuksessa ja hakemassa pari rokotusta.

Kaikkien käytännön järjestelyjen lomassa oon viettänyt juhannusta ulkoilmareiveissä henkeä salpaavissa maisemissa Pohjois-Walesin kukkuloilla, kuin myös fiilaillut Lontoota Dalstonissa silent discoksi osoittautuneissa kattobileissä, joiden aikana koettiin tälle kaupungille tyypillisesti melkein kaikkien säätilojen kirjo. Tuli siinä kuulokkeet korvilla katolla tanssahdellessa sekä auringon paistaessa että kesäsateen ripotellessa niskaan ihmeteltyä, kuinka kummallisen ihanaa elämä onkaan.

Tämän enempää en oikein osaa tähän hätään sanoa. Jotenkin tuntuu että mun pitää aloittaa kirjoittamisen kanssa alusta. Kuvat kuitenkin aina toimii, tässä siis läjä sekalaisia kuvia vuosistani Briteissä.


Niin, ja otin tatuoinnin, jonka hyvä kaverini mulle teki Croydonissa sijaitsevassa tatuointiliikkeessä. Tämä on mulle rakas symboli ja muisto ajasta, paikasta ja ihmisistä, joita en koskaan tule unohtamaan ♥ Lontoo todellakin on nyt osa mua ja identiteettiäni, ja tulee aina olemaan. On tää ollut niin mahtavaa, eikä nämä siksi olekaan hyvästit. Ei hyvästit vaan näkemiin :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...