tiistai 26. toukokuuta 2015

Berlin, take two

Nyt vuoroon Berliini-fiilinkejä mun ja Ryanin toukokuiselta, tämän kevään toiselta reissulta kaupunkiin. Tällä kertaa me asuttiin kaverini Melissan ja muutaman muun kämpässä eteläisessä Neuköllnissä, joka oli tosi kivaa aluetta. Lisäksi kun asui ihan metro-pysäkin vieressä, tuntui että kaikkialle pääsi näinkin huiman kokoisessa kaupungissa tosi nopeasti. Ehdoton plussa, kun aikaa on vain viisi päivää!
 
Parhaita juttuja oli tällä kertaa ympäriinsä fillarointi (saatiin meidän hosteilta pyörät käyttöön), Maybachuferin turkkilaiset markkinat, edelleen se Berliinin yöelämä ja kaverien kanssa asuminen. Sekä koko reissun edullisuus. Mulla meni viiden kokonaisen päivän aikana rahaa vain 140 euroa, mikä on uskomattoman vähän huomioiden, että oltiin kolmena iltana juhlimassa (illasta aamuun) ja maha oli melkein koko ajan pullollaan kaikesta hyvästä, mutta niin edullisesta ruoasta. Paikallisten kaverien luona asumisessa oli sekin etu, että löydettiin parhaille edullisille ruoka-apajoille. Yhtenä iltana tilattiin mm. kolme oikeasti hyvää pitsaa yhteishintaan kuusi euroa - kotiin kuljetettuna, mikä sisältyi myös siihen kuuteen euroon. Me epäiltiin pizzerian olevan joku money-laundering paikka, mutta mikään pakaste-pizza ei kuitenkaan ollut kyseessä.

Nykyisin Berliini on ehdottomasti yksi lempparikaupunkejani ja tiedän palaavani takaisin vielä monia, monia kertoja. Ei nyt vaan ihan hetkeen, mutta onneksi on paljon, mitä muistella :)

 
Reissun konkreettiset muistot. Mun mielestä jokaisessa baarissa tulisi olla photoautomat ja mahdollisuus ostaa hammasharja!
 
Ensi kertaan, Berliini.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kesä ja kauhusandaalit tulee!

Sain toissapäivänä aika erikoisen innostuksen... Lemme explain. Mulla on ollut tulevaa matkaa varten laiskahkossa haussa mukavat, matalapohjaiset ja niin fillarointiin kuin ideaalisesti myös pieneen trekkaamiseen sopivat sandaalit. Kivannäköisten kriteerini täyttävien sandaalien löytämisestä olen kuitenkin ollut aikalailla yhtä itsevarma, kuin tämän vuoden Suomen euroviisumenestyksestä... eikä ne muodin harjalla jo pari vuotta keikkuneet Birkenstockit ole mun tyyliä nekään. Olin jo oikeastaan luovuttanut ja ajattelin, että mieluummin olen ilman kun hankin jotkut epämukavat tai rumat yksilöt, kunnes sattumalta törmäsin Teva -merkin sandaaleihin.
 
Aluksi lähinnä huvitti, sitten ajattelin että noihan voisi toimia vitsillä ja nyt en tosissani osaa päättää että vihaanko vai rakastanko näitä. Tevan sandaalit muistuttaa hyvin läheisesti niitä aivan kamalia sportti-sandaaleita, joista keski-ikäiset suomalaisturistit tunnistaa tropiikissa, ja joista olen ilkkunut lukuisia perheenjäseniäni jo varhaisteini-iästä lähtien... Apua.


Enpä olisi koskaan uskonut näkevääni päivää jolloin etsin pitkin nettiä parhaita hintoja, värejä ja kuoseja tämän näköisiin sandaaleihin pohdiskellen, että missähän niitä pääsisi sovittamaan. Tevat kuuluvat ehdottomasti sarjaan niin kamalat, että oikeastaan aika hienot. Melkoisen mukavat niiden pitäisi ainakin olla, eli siinä mielessä myös sopisivat mun tarkoitukseen.


Eniten tykkään tuosta varvassandaali-mallista, mutta pakko myöntää että myös nuo perinteisemmät sporttisandaalit näyttää jotenkin ihan hauskoilta... Näitä pitäisi kyllä päästä sovittamaan ennen mitään ostopäätöstä. En myöskään oikein osaa päättää, olisko simppelit mustat vai värikkäät kuviolliset paremmat. Tai sitten voi olla että tulen jo parin päivän kuluttua järkiini ja häpeän siinä vaiheessa silmät päästäni, että julkisesti ikinä mitään näistä sandaaleista kirjoitin :D

Kuvat: Teva
 
Mitä sanotte? Ihan kamalat vai kamalan ihanat? Oma mielipide on vielä vähän hämärän peitossa, mutta vakavassa harkinnassa nämä siitä huolimatta ovat :D

tiistai 19. toukokuuta 2015

Vuosi koulun lopusta

Olen kirjoittanut täällä jo aika paljon mun opinnoista vuosien varrella (kaikki vanhat postaukset löytyy uni -kategorian alta), mutta nyt voitais tehdä taas pieni väliaikatsekki ajatuksiin, kun koulun lopusta ja lopputöiden palautuksesta on kulunut aikalailla tasan vuosi. Sopivasti myös Britti-opintolainani kokonaissummaa alleviivaava kirjekin tänään tupsahti postista, joten siinä samalla alkoi opinto-jutut taas pyörimään mielessä.


On oikeastaan aika surrealistista yhäkin ajatella, että yliopisto-opinnot vaan humahti jonnekin, jo kuukausia ja kuukausia sitten. Aina välillä tulee vieläkin sellainen epätodellinen olo, kun pitää puhua koulu-ajoista imperfektissä. Erityisesti tämä fiilis tuli Ruotsissa, kun kaikki mua muutaman vuoden vanhemmatkin yhä eli opiskelijaelämää palloillen asuntolan ja yliopiston välillä ja valitti kokeista, kun mulle ne jutut olikin jo taaksejäänyttä elämää. Pakko tosin sanoa, että yhdessä suhteessa en aio vieläkään luopua opiskelija-statuksesta: olen häikäilemättömästi jatkanut opiskelijakorttini käyttämistä. Kortissa ei ole ole mitään loppumispäivää, joten kiitos muuttumattoman babyfaceni, irtoaa sillä leffaliputkin parhaimmillaan puoleen hintaan. Sovitaan vaikka niin, että kun kortti ei enää mene läpi, on musta tullut oikea aikuinen.

 
Mutta, nyt vuoden työelämässä purskuttamisen jälkeen; kannattiko tutkinto ja Lontoossa opiskelu, kustannuksineen päivineenkin? No, mitään takaisin maksamista en vielä ole alkanut harjoittamaan, mutta kyllä se mun mielestä yhä kannatti. Entä kannattaisiko sitä joskus opiskella vielä lisää? Ehkä - sen tiedän vasta muutaman vuoden päästä.
 
Nyt vuoden koulun lopun jälkeen fiilikset on omasta tutkinnosta kuitenkin hyvin positiiviset. Koulu antoi paljon, oli mielekästä, ja loppupeleissä kustannuksetkin pysyi ihan kohtalaisina, kun elin niin pienellä. Laina ei tällä hetkellä hirveästi huoleta - sen ottaminen on mahdollistanut mulle juttuja, joita ei voi mitata rahassa. Ei ne opintovelat ketään kai ole tähän mennessä kaataneet, eikä ne onneksi omalla kohdalla ihan mielettömän suuret ole. Ja olenhan mä tutkinnosta jo nyt ehtinyt hyötymäänkin, kun sain yhteensä peräti kolme kivaa työtä koulun kautta ja tutkinnon avituksella. Lisäksi toki tykkään ajatella, että opintoihin (kuten myös matkailuun) panostaminen on aina panostamista itseen, ja siis ihan hyvä syy käyttää rahaa.
 

Pakko vielä mainita sekin, etten muuttanut Lontooseen pelkästään opiskellakseni. Toki kouluunpääsy oli pääsyy tänne muuttoon, mutta Lontoossa houkutteli myös suurkaupunkielämä.  Moni valitsee opiskelukaupungin parhaan yliopiston perusteella tai tietyn kurssin takia, mutta minä hain kouluihin ykköshaaveenani opiskella Lontoossa. Olla lontoolainen. Mulla kävi tsägä, että aikalailla randomilla valitsemani kurssi osoittautuikin monipuoliseksi yhdistelmätutkinnoksi ja löysin uuden intohimonkin kurssini parista kuin sattumalta. Opinnot Lontoossa on mun mielestä merkitylliset siis siinäkin mielessä, että niiden nojalla sain viettää muutama vuotta tässä upeassa kaupungissa. Olen aivan mielettömän onnellinen, että päätin tänne lähteä, se on todellakin muuttanut mun elämän oikeaan suuntaan. Opiskelu Lontoossa oli mulle oikea ja paras ratkaisu aikanaan!
 
Kuvituksena muutama kuva mun viimekesäisistä valmistujaista. Päivä oli ehdottomasti vuoden 2014 kohokohta, ja näitä katsellessa tulee yhä uudestaan tippa linssiin :')
 
Tämän enempää tulen tuskin enää blogiin opinnoista kirjoittelemaan, joten vielä viimeisen kerran - kysykää, jos jokin aihepiiriin liittyen mietityttää! Koitan aina sitten parhaani mukaan tökkiä informaation suuntaan tai muuten vaan höpistä takaisin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Bristol

Niin kuin viime perjantaina intoilinkin, mun viikonloppu kului läntisen Englannin Bristolissa, jossa olin käymässä ensimmäistä kertaa. Visiitti oli kauan odotettu, sillä kaupunki tunnetaan muutamastakin mun mielenkiinnon kohteesta - siideristä, festareista ja katutaiteesta. Ei paha yhdistelmä.

 
Bristolin ruokapuoleen mulla on kaksi aivan ehdotonta suositusta; sataman rento Spoke & Stringer (ylempi kuva) tajuttoman hyviin aamiaisiin/brunsseihin ja pieni kuhiseva Chai Shai kenties parhaaseen intialaiseen, jota olet ikinä maistanut. Voisin mennä niinkin pitkälle sanoessani, että on suuri virhe vierailla Bristolissa ilman edellä mainittujen kokemista! Nämä kaksi kiilaavat ehdottomasti omaan top kymppiini tämän saaren ravintoloista, Lontoon ja Brightonin parhaimmiston rinnalle. Ja edullisiakin vielä ovat. Myös peri-brittiläinen sunday roast Steak of the Artissa ansaitsee maininnan. Tosi hyvä sekin, vaikka sisustus oli kaikessa sekavuudessaan vähän hämmentävä. Sellainen ihana kamala sekasotku!
 
 
Katutaiteilijoista mm. Banksy on Bristolista kotoisin ja kaupungin kaduilta löytyykin useita taiteilijan töitä. Itse bongasin viikonlopun aikana kolme, kaikki täysin sattumalta.
 
 
Näkymä Clifton Suspension Bridgeltä, sadan metrin korkeudesta.
 
 
Aurinkoinen lauantai-iltapäivä kului Queens parkin Eat Drink Bristol Fashion -minifestareilla. Siinä nurmikolla istuskellessa kylmä juoma kätösessä kera kaverien, tuntui jo ihan kesältä.
 
 
Stokes Croft oli yks mun lemppari-alueita - paljon katutaidetta ja kivoja baareja. Täytyy tosin sanoa että kokonaisuudessaan Bristolin yöelämä oli vähän niin ja näin. Tosin ei varmastikaan nähty kaupungin parhaita paloja, ja paikallisten kaverien mukaan viikonloppu oli jotenkin hiljaisempi bileiden osalta. Parasta, mitä päästiin bailufrontilla kokemaan, oli squatterien järjestämät katubileet Stokes Croftissa, jotka sattumalta löydettiin. Happy Hardcorea kattotasanteella tykittävä porukka oli kyllä aika hilpeää seurattavaa, en tosin vieläkään ole varma miten he olivat saaneet dj-kamppeet raahattua sinne ylös. Vielä suurempi ihmetys on se etteivät ohi ajelleet poliisit puuttuneet katubiletykseen ollenkaan, paikalla oli meidän lisäksi varmaan 50 muutakin juhlijaa, ihan Stokes Croftin sydämessä.
 

Kaiken kaikkiaan, mä tykkäsin paljon Bristolista, vaikka odotukset jo heti alkuun korkealla olikin. Se on kumma miten sen joskus vaan tietää.
 
Tänä iltana jää (nyt vieläpä ihanan aurinkoinen) Lontoo jälleen kerran taakse, tällä kertaa suuntana Berliini toistamiseen. Voihan mahtavuus.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...