sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Flyin' high

 
Jälleen pieni Lontoo-vinkki: Emirates Airline -kaapelihissialeju North Greenwichistä Royal Victoria Docksiin, tai toisin päin. Tästä samannimisen lentoyhtiön sponsoroimasta hissistä, josta tulee lähinnä isot laskettelukeskukset mieleen, aukeaa mahtavat näköalat mm. Canary Wharfille ja O2 stadiumille. Me suunnattiin paikalle auringonlaskun aikoihin, joka oli mahtava ajoitus: Ensin värit loisti upean kirkkaina ja auringon painuttua horisonttiin pehmeämmän pastellisina. Vähän "kauas" itäänhän pitää tätä varten jaksaa raahautua, mutta jos se ei ole ongelma, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tämä on ihan kiva, vähän erilainen aktiviteetti, joka ei myöskään rokota lompakkoa muutamaa puntaa enempää!
 
 
Rentoa sunnuntaita!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kevätinspiraatiota + vaatepohdintaa

Järjestelin juuri vaatekaappini, ja laskeskelin samalla, että sitten viime kesän elokuun, vaate/kenkä/asuste-ostoksia on mulla kertynyt vain seitsemän; Niken Air Maxit, Vansin perustennarit, t-paita Asokselta, Rainsin bomber-mallinen sadetakki, Monkin printtipusakka, cropattu t-paita Primarkista ja American Apparelin leggingsit. Näihin on huvennut about kaksi sataa puntaa, eli vajaa kolmekymppiä kuussa, mikä ei ole paha kun ostosten joukossa on kenkiä ja takkeja. Paras juttu kuitenkin on se, että jokainen on ollut rakastettu ostos ja kovassa käytössä!

Tämän tajuttuani voin onnekseni vihdoin hyvällä omallatunnolla todeta, että kaupoilla roikkuminen ja shoppailu on mulle taaksejäänyttä elämää, ja että shoppailu käy nykyään todella harvoin edes mielessä. Suurinpana motiivina tässä tietty on rahan säästö ja se, että on turha ostaa tavaraa joka pitää sitten kohta kuitenkin säilöä jonnekin, kun vaan ne tärkeimmät ja tarpeellisimmat lähtee matkaan. Silti oma tyyli on yhä mulle tärkeä. Sitä vaan pitää koittaa toteuttaa sillä kaikella mitä jo on, ja no, katsella vaan. Välillä tulee leikittyä mielessään muotitoimittajaa ja kaappailtua netistä asukokonaisuuksia tyyli-inspiraatioksi. Erityisen kauniita kollaaseja syntyy näin keväisin, kun tarjolla on paljon kauniita värejä ja printtejä, eli ihan mun tyylisiä juttuja!
 
Tässä siis keräilemääni kevät/kesätyyli inspiraatiota: sellaisia juttuja, jotka luultavasti eksyisi ostoskoriin jos uutta olisin tällä hetkellä hankkimassa. Lähes kaikki on eri sivuilta poimittu ja vielä eri päivinä, mutta sattumalta sopikin mun mielestä huippuhyvin yhteen. Tältä mä haluaisin tänä keväänä näyttää!


Kuvat: The Other Stories, Missguided, Vans, Adidas, Esprit, H&M, Lindex, Asos

Jos jotain muuten ärsyttää, etten linkkaa tuotteita suoraan sivustoille mistä ne voi ostaa, niin syy simppeli: en halua tehdä siitä liian iisiä niin, että täysin impulsi- tai hukkaostoksia tehtäisiin kannustamani (toki asia olisi eri, jos vaatteista bloggaus olisi työni). Kauniita vaatteita kollaaseissa katsellessa saattaa moni innostua vähän liikaakin, ja päätyä klikkailemaan kotiin vähän kaikkea, joka blogissa näytti kivalta - siksi koitan pitää suorat linkit minimissä. Niin, että jos joku oikeasti rakastuu johonkin vaatekappaleeseen, jaksaa nähdä vähän vaivaa sen löytämiseen ja vaikka kysyä, miltä sivulta se on, ja hakea sitten vaate nettipaupasta tutkien samalla muut samantyyliset vaihtoehdot. Vaatekaapissa todellakin vähemmän määrällisesti on enemmän, ja mun mielestä extra-harkinta on must. Toinen idea on tulostaa netistä kollaaseja inspiraatioksi, kun lähtee vaikka charity/2nd hand/kirppis shoppailemaan, ja etsiä samantyylisiä asioita käytettynä. Nykypäivän fashionistoilla menee vaatteet niin nopeasti kiertoon, ettei yhtään kannata aliarvioida 2nd handia!

torstai 19. maaliskuuta 2015

The South London Soul Train

Lontoolaiset, hoi! Mulla olis kaksi lippua myynnissä funk/soul/groove iltaan Bussey Buildingissa, Peckhamissa. Tällä hetkellä liput maksaa 7+1 puntaa/kpl, mutta mä laitan nää kiertoon vitosella, kun ei itse päästäkään.. Meillä kävi tosiaan niin, että ostettiin porukalla liput bileisiin ja sitten tajuttiin, että toi huhtikuun ensimmäinen viikonloppu onkin bank holiday weekend, ja että sehän olis täydellinen ajankohta eräälle pikku reissulle, josta ollaan puhuttu jo jonkin aikaa. Laittakaa siis viestiä sähköpostiin, jos lippu/liput kiinnostaa!

EDIT// Molemmat liput myyty!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Freelancer-elämää

Tänään vuorossa muutama sanaa ja ajatusta työskentelystä freelancerina. Ihan sen kunniaksi, että tätä taivalta on takana nyt melkein puoli vuotta, ja aihe on nyt muhinut mun kaltaisen pohdiskelijan mielessä jo sen verran, että pakko päästä jo aiheesta kirjoittamaankin. Teen siis tällä hetkellä viestintä ja markkinointi -hommia Elvis & Kresse -nimiselle asustemerkille, tosin freelancerina eli oman toiminimen alla, ja enimmäkseen etätyönä. Nää kuukaudet on mennyt super lujaa, ja onhan tää työ tosi iso osa mun elämää tällä hetkellä, vaikken täysipäiväisenä olekaan. Teen about 20 -tuntia viikossa (todellisuudessa varmaan 30), minkä lisäksi oon Accelerator-yrityshautumon respassa kerran tai kaksi päivää viikossa. Tosiasiassa suurin osa noistakin vuoroista menee freelancer-juttuja tehden, koska respassa tehtävää ei paljoa ole...
 
Freelancerina tai itsekseen työskentely on periaatteessa tosi ihanaa. Kun työskentelee kotona, saa herätä milloin haluaa ja tehdä töitä sängystä käsin. Nyt pienen liikunnan aloitettuani tuntuu aika etuoikeutetulta, että saan aloittaa päiväni halutessani reippailemalla, ja siirtya sitten suihkun ja aamiaisen pariin ja sitten vasta töihin - tai siis niin, ettei kaikkea tuota tarvitse mahduttaa ennen kello kasia. Itse työssa on sitten tietenkin jännittavää, että saa päättää itse strategiansa ja toteuttaa omia ideoita. Vapaus tässä hommassa onkin ihanaa, mutta toisaalta myös raastavaa. Varsinkin, kun olen näissä saappaissa oikeasti ensimmäistä kertaa, tehden aika itsenäisesti työtä, josta ei aiempaa kokemusta ole, ja joka kuitenkin on paljon käytännönläheisempää kuin yliopisoaikoina tehdyt kurssityöt. Välillä työ stressaa ihan kunnolla, välillä tuntuu että on vaan jumissa, ja erityisesti silloin tulee helposti epäiltyä omia kykyjä.
 
 
Vaikeinta taitaa mulle olla ajankäytön hallinta ja se, ettei mulla ole pomoa paikalla kertomassa mitä pitäisi milloinkin tehdä. Helppi on aina sähköpostin tai puhelun päässä. Pitää olla tosi oma-aloitteinen, ja vaikka ihan hyvä itsenäinen työskentelijä olenkin, on se joskus kyllä haastavaa. Välillä sitten taas on vaikea olla tuottelias, kun työn ja netissä huuhailun raja on niin häilyvä - kun teen taustatutkimusta, selaan mm. nettisivuja, blogeja, nettikauppoja ja sosiaalista mediaa, mitä nyt teen välillä vapaa-ajallakin - siis missä menee raja työn ja huvin välillä?
 
Ja se ajankäytön hallinta - ei tosiaankaan niin iisiä kuin luulisi. Aamuisin listaan yleensä päivän tehtävälistan tietokoneen ruudulle, mutta valitettavasti se ei aina iltapäivään mennessä tyhjene, jos käyttää ensimmäisiin liikaa aikaa tai saa ajan kulumaan johonkin ihan muuhun. Toisinaan tulee keskitettyä voimavaroja ihan tiedostaenkin vääriin, tai vähemmän tärkeisiin juttuihin. Saatan vaikka alkaa luonnostella postausta blogiin tai järjestellä huonetta, vaikka mun pitäisi olla sähköposteja lähettelemässä. Jälkimmäiseen auttaisi se, että menisin meidän yrityshautumossa olevaan työtilaan tekemään hommia kodin sijaan, mutta äh. Tykkään kotona ollessa siitä, että saan breikittää päivän kunnon lounastaukoon kokkaamalla jotakin alusta saakka, tekemällä välipala smoothien... Jos taas teen töitä toimistolla, tulee nälän yllätettyä ostettua joku prosessoitu kallis leipä kaupasta (en ole koskaan ollut lounasboxi-ihminen).
 
Raha-asioissahan mun on ehdottomasti oltava tarkka, koska tulot on kuitenkin suht pienet, ja freelancer-hommiin liittyy aina tietty epävakaus. Siksi onkin onni, että mulla on myös toinen työpaikka, josta saan vakaata tuntipalkkaa. Päätyöstäni mä saan laskuttaa tietyn, aika anteliaankin summan jokaisesta työskentelemästäni 20h -viikosta, mutta toisaalta mä olen niin tunnollinen, että jos en saa viikossa tarpeeksi tehtyä, en luonnollisesti laskuta siitä koko summaa, tai joskus ihan oikeasti en ollenkaan, jos tuntuu että viikko on vaan hujahti jonnekin. Rakastan yritystä, ja haluan olla mahdollisimman hyödyllinen, mikä myös tarkoittaa sitä että ehkä liikaakin piiskaan itseäni jos en ole tyytyväinen tuloksiini. Onneksi sitten on vastapainona ne viikot, kun yhtäkkiä tapahtuukin paljon, ja tiedän ansainneeni tuloni. Se on mahtavaa :)
 

Freelancereille tulojen epävakaus ja palkattomat sairaspäivät on yleensäkin aika selvää kauraa, mutta on yksi asia minkä olen vasta hiljattain tajunnut: Mulla ei oikein ole työkavereita, ainakaan sellaisia, kuin ystävilläni. Tänään on St. Patricksin päivä, ja ravintolassa työskentelevillä kämppiksilläni on työkaveriporukan pippalot. Mulla ei vaan ole sellaista - on tiivis ihana ystäväporukka, mutta aikalailla kaikilla muilla meistä on myös toinen kaveriporukka, työkaverit. Acceleratorilla toki tiedän varmaan joka toisen, respassa kun olen, ja muutamissa tyyppien pippaloissa on ollut ihan hauskaa. Mutta se on kuitenkin vähän eri asia, kun en varsinaisesti työskentele kenenkään kanssa sielläkään, vaan olen vastaanottohenkilönä, ja kyseessä on enimmäkseen kolmi-nelikymppistä, mua korkeammassa asemassa olevaa sakkia. Huipputyyppejä, joiden kanssa töissä lentää kyllä juttu, mutta en mä voi niitä meille bileisiin kutsua. Se vois olla aika outoa.
 
Kyllä kaikenlaista valitettavaa näköjään löytyy, mutta kyllä mä ihan oikeasti, kovan stressinkin äärellä olen onnellinen työstäni ja yleensä ottaen nautin siitä. Muutenhan mä varmaan viettäisin päiväni jossain vaatekaupassa, ja se on ajatus joka saa arvostamaan näitä omaan työhön liittyviä miinuksia. Sillä vaikka stressitaso onkin korkeampi, niin onhan se jees pystyä heräämään aamulla omaan tahtiinsa (mun tapauksessa yleensä n. 9 aikaan), avata läppäri ja alkaa tehdä töitä merkille, johon sydämestään uskoo. Tehdä työtä, joka haastaa sopivalla tavalla ja on tukevaisuuden ja oman kehityksen kannalta mielekästä.
 
Freelancerina olemisen taloudellinen epävakauskaan ei mua paljoa huoleta, ainakaan tässä elämänvaiheessa vielä, kun tarkoitus on parin kuukauden päästä joka tapauksessa jättää työelämä hetkeksi ja lähteä reissuun. En ole tästä aiheesta hirveästi viime aikoina puhunut, mutta matkaan lähdön tarkahko ajankohta on nyt tosiaan päätetty, ja se on heinäkuussa. Toivon mukaan saan siis tehdä molempia töitä johonkin kesäkuun loppuun saakka, sitten lähettää viimeisen laskuni ja lopettaa työt vuodelta. Siinä on muuten ajatus, jonka luulisi auttavan jaksamaan ;)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

24 tuntia pois Lontoosta

Yritän aina mahdollisimman usein tehdä Lontoosta pieniä ekskursioita, vaikka ihan lähellekin Englannissa. Mun mielestä nimittäin "matkailu" voi ehdottomasti avartaa silloinkin, kun matkaa ei ole kuin tunti junalla, ja pieni reissu voi virkistää mieltä, vaikka kestäisikin vain vuorokauden.
 
Viime perjantaina matkasin Itä-Sussexiin keskelle ei mitään, pikkukylään nimeltä Heathfield. Ryan on seuraavat parin kuukauden viikonpäivät Heathfieldissä töissä, joten me vietettiin perjantai-ilta ja lauantaiaamu sen pienessä suloisessa bed&breakfastissa. Kylä ei itsessään ole mitenkään erityinen, mutta 24 tuntia paikassa toimi kivana rauhaisana breikkinä kaupungista. Tässä pari fotoa - ja päivän komediana alemmassa kuvassa näkyvä limu; Yoga bunny detox Pretistä. Siinä on markkinointi-tiimi ollut nokkelana ja iskenyt kaksi trendi-sanaa juoman nimeen, mutta siis... mikä bunny?

 
Joskus tekee yksinkertaisesti hyvää ottaa juna pois kaupungista.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Retro kuntokuuri

Mä olen päättänyt aloittaa liikkumisen. En mitään "lihaksikkaaksi kahdessa kuukaudessa" tyyppistä rääkki-bootcamppia, vaan ihan old-school kuntoilun, sellaisen, jota ihmiset harrasti ennen tätä lihasten kokoon ja ulkonäköön keskittyvää fitnesmaniaa. Tavoitteena mulla on simppelisti liikkua lähes joka päivä jollain muotoa niin, että saisin virkistystä pitkälti koneella viettämiini työpäiviin, ja että kunto lähtisi hiljalleen vähän nousemaan. Jos vielä selluliittia lähtisi reisistä niin se olisi ihan jees, ja kaikenlainen kiinteytyminenkin on tietty plussaa, mutta muuten tää on ihan mielen ja kehon juttu, ei ulkonäköasia. Myönnän etten halua, että mun jo muutenkin vähissä olevat naiselliset piirteet lähtee kävelemään.
 
 
Taustoja tilanteelle vähän: Olen ollut koko ikäni hoikka ja luonnostani liikkuvainen, mutta aika perusheikossa kunnossa. Lähinnä hyötyliikun eli pyöräilen ja kävelen, muuten en juuri ollenkaan. Syön hyvin, suht paljon ja aikalailla lautasmallin mukaan. Lihaksia ei juurikaan löydy, ja olen normaalipainon alakantissa - olen siis se nykyajan kauhukuva, rumasti sanottuna laihaläski. Hyi että mä vihaan tota sanaa. Lihaksettomuudessa ei kuulkaa ole mitään vikaa, eikä kaikkien todellakaan tarvitse tavoitella urheilullista kroppaa.
 
Itse mä olen aika mukavuudenhaluinen liikkuja siinä mielessä, että fyysinen rääkkäys ei ole mieleeni. Tykkään kyllä olla liikkeellä, mutta sellainen verenmaku suussa -tyyppinen omien rajojen koettelu urheilussa ei ole mun juttu, ellei siihen liity joku selkeä hetkellinen tavoite, vaikka vuoren huipulle kiipeäminen tai jotain. Arkeen haluaisin siis jotain vähän rauhallisempaa, rentoa ja mielekästä urheilua, josta saisi hyvän ruoan lisäksi energiaa elämiseen.
 

Viime viikolla kävin kolmella pienellä lenkillä, parina päivänä pyöräilin hyötyliikuntana ja viikonloppuna tuli reivattua monta tuntia Vauxhallissa (kyllä, sekin lasketaan). Tällä viikolla olen ehtinyt kahdelle lyhyelle lenkille, ja lisäksi testasin meidän kodin läheltä löytyvää ulkoilma-"kuntosalilla", jolla aion alkaa käymään parina päivänä viikossa. En ole koskaan innostunut kuntosaleilla käymisestä, koska a) jäsenyydet on yleensä niin kalliita ja b) haluan liikkua mieluummin ulkona, enkä ole hirveästi elätellyt toiveita ilmaisista ulkoilmagymeistäkään... Viime viikkoisella lenkillä piti siis hieraista silmiä pariin kertaan, kun näin värikkään Adidaksen sponsoroiman kuntolaiterykelmän Wennington Greenissä, joka on yksi monesta puistosta meidän talon kyljessä, Victoria Parkin eteläisellä puolella. Nyt tietyt lihakset jumittaa aivan tajuttomasti :D Näiden lisäksi haluaisin kokeilla vielä joogaa, kunhan vaan saisin aikaiseksi!

 
Tiedän kyllä, että näin fitness-buumin keskellä tämä mun pieni kuntoilun aloittaminen vaikuttaa ihan esikoululaisen puuhilta, mutta se on ihan okei. Mua ei kiinnosta kehonrakennus tai näkyvät lihakset, enkä halua ottaa urheilusta stressiä tai tehdä siitä hullun tavoitteellista. Halua vain aktivoitua vähän, virkistyä ja päästä toivottavasti pikkuhiljaa kohti vähän parempaa kuntoa. Mua ei siis tulla näkemään proteiinipirtelö kädessä belfieitä peilin kautta ottamassa, suuria painoja nostelemassa tai kaloreita laskemassa. Olen nimittäin viimekuussa ruokavaliolleni antaman "faceliftin" ansiosta nyt tosi tyytyväinen syömisiini, ja koen että oon löytänyt sen suhteen hyvän balanssin. Juustoista tai satunnaisesta herkuttelusta en luovu, mutta yleisesti syön vihannespainotteisesti, itsetehtyä ruokaa. Lisäksi hedelmät ja marjat on smoothieiden ja lassien muodossa tulleet jäädäkseen!
 

Miltä kuulostaa mun suunnitelmat, onks siellä muita old school liikkujia? Heittäkää hei vertaistukea kommenttiboksiin - mä lähden tekemään aamiaista ja pakkailemaan. Meen yöksi Sussexin maaseudulle pikkukylään, ja ajattelin uuden "kuntokuurin" kannustamana kävellä London Bridgen juna-asemalle. Matkaa on 5 kilometriä ja keli näyttäis olevan ihan kiva, joten ehkä lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nappailen myös kuvia reippaillessani :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mun Lontoo

Niinhän siinä kävi, että päädyin rakastumaan myös tähän uuteen asuinalueeseeni Bethnal Green/Globe Town/Cambridge Heath akselilla. Nyt kuukauden E2:lla asumisen jälkeen, on vaikea kuvitella itseään näiksi viimeisiksi kuukausiksi Lontoossa enää minnekään muualle! Oon koittanut tarttua kameraan taas enemmän ja nappailla paljon kuvia lähiseuduilta, joten tässä siis niitä: osa ihan nurkilta, jotkut vähän kauempaa. Tervetuloa mun Lontooseen :)

 
Hengellinen Globe Town ja Lontoon buddhalainen keskus.

 
Edessä näkyy meidän estate, johon kuuluu muutama eri korkuista, monissa Itä-Saksa -vibojakin herättävää (heh) rakennusta. Meidän talossa on 14 kerrosta, matalemmissa puolet tosta.
 
 
Kiva pop-up baari Cambridge Heathissa. Mikähän tän nimi taas olikaan?
 
 
Olohuoneen ikkunasta. Zoomia on kevyesti käytetty, kaukana nämä oikeasti ovat!
 
 
Regent's kanaali, jonka varrella kävely (ehkä jatkossa myös lenkkeily?) on aina yhtä jees.
 

Ja Bethnal Greenin keskustaa.

Tunnen oikeasti olevani superonnekas, että olen koko Lontoossa asumisaikani ja erityisesti nyt viimeiset 2,5 vuotta saanut asua tosi kivoilla, mun tyylisillä alueilla. Lontoossahan on vaikka minkälaista kaupunginosaa: Pohjois-Lontoossa on kodikkaan idyllistä alueita kukkulaisine puistoineen ja hienostuneine putiikkeineen, lännessä näkyy varallisuus ylellisen kauniine, vaaleine taloineen ja monissa Etelä-Lontoon alueissa, kuten vaikka Brixtonissa, on yksinkertaisesti vaan asennetta. Rakastan käydä Lontoon eri osissa ja fiilistelen sen kaikenlaisia puolia, mutta itä tarkoittaa mulle kotia. Ei tää kaikille missään nimessä sopisi, mutta mä tunnen nämä seudut perin pohjin, ja viihdyn täällä niin hyvin. What can I say, Imma Hipster.

Yksi lupaus vielä muuten kehiin, liittyen näihin valokuviin! Haluan alkaa taas ottamaan paljon paljon kuvia, niin kuin aiemmin. Oon myös alkanut haaveilemaan uudesta objektiivista... Mähän olen kuvannut jo reilu pari vuotta aikalailla kokoajan rakkaalla Nikkor 35mm f1.8g:lläni, joka on mun tarpeisiin ihan loistava linssi: edullinen, pieni, monikäyttöinen ja kivan valovoimainen. Sen lisäksi käytän tohon päälle laitettavaa parinkympin arvoista halpis-fisulinssiä köyhän naisen fish-eye-efektin saamiseksi. Nyt näiden lisäksi houkuttaisi laajakuvalinssi, joka olisi mahtava ton mun 35millisen vastapainoksi. Pitää tehdä vähän taustatutkimusta ja katsella, löytyisikö keväämmällä joku sopiva edullisesti, mielellään siis jollain parilla sadalla... Vinkkejä saa toki heittää, kamerani on pieni Nikonin D3100 :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...