keskiviikko 29. lokakuuta 2014

NoSnow Clothing

Suunnittelin tän vuoden alkukesästä surffi-henkisen printin NoSnow -nimiselle suomalaiselle streetwear merkille, enkä tainnut edes muistaa näyttää lopputulosta täällä. Hey ho, parempi myöhään...

Sain suunnitteluun periaatteessa vapaat kädet, mutta merkin logo ja alla näkyvä tekstin pätkä piti siitä löytyä. Sekä rentoa kesäfiilistä, yhden tai kahden värin kera. Tältä se siis lopulta näytti:


Päädyin yksiväriseen kuvaan ja plärättyäni Indonesian reissukuvat vuodelta 2012, pyörittelin niistä kokoon printin. Oon lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka nyt myöhemmin tyypillisesti toivoisi että olisi tehnyt joitain juttuja eri tavalla. Se on tunne, joka on varmaan jokaiselle luovalle tyypille tuttu - aina olisi pitänyt tehdä jotain paremmin. Onneksi tekemällä oppii!

Printtiä käytettiin t-paidoissa ja siitä sovellutuksia hupareissa ja shortseissa.


Jos kiinnostus heräsi, NoSnow:n nettikauppaan pääset tästä! Kuulin myös huhua, että talvisiakin tuotteita on tulossa pian, eli kannattaa pitää vaikka merkin instaa silmällä :)

Kuvat: NoSnow Clothing

maanantai 27. lokakuuta 2014

Viikonloppu kuvina, osa 1: Bournemouth

Mun kulunut viikonloppu kului aika rennoissa merkeissä vähän lisää Engantiin tutustuen - tällä kertaa vuorossa oli markkinakylä Salisbury ja etelärannikon Bournemouth, jossa olin käymässä ensimmäistä kertaa. Tässä pikkasen fiiliksiä ensin tuosta rantakaupungista!

Bournemouth oli tosiaan mulle kuten myös Ryanille uusi tuttavuus, enkä oikein tiennyt mitä paikalta odottaa. Rantakaupungit on kuitenkin yleensä mun mieleen, ja lisäksi Bournemouth on yliopistokaupunkikin. Kai ne odotukset oli siis aika semi-korkealla, heh.

Heti kaupunkiin aamuysin pintaan saapuessa huomattiin kivannäköinen ruokapaikka nimelään South Coast Roast, jossa haukattiin simppelit mutta suussa sulavat aamupalat.


Aamupäivä vietettiin kaupungin rannalla samoillen - vaikka rakastankin esimerkiksi Brightonin mukulakuvirantaa, oli Bournemouthin hiekkaranta kiva yllätys!


Puolilta päivin eksyttiin 60 Million Postcardsiin, baariin, jota meille oli suositeltu aamiaiskahvilasta. Paikka osoittautui tosi symppikseksi ja aika mun tyyliseksi hangoutiksi - tuolla tulisi varmaan vietettyä paljon aikaa, jos Bournemouthissa asuisin.

 
Pienen kaupunkikiertelyn jälkeen päädyttiin iltapäivällä vielä yhteen pubiin, ja syötiin lounaaksi superedulliset burgerit paikassa nimeltä The Four Hoursemen. Kiva oli sekin, pisteet edullisten hintojen lisäksi myös erityisestä hanavalikoimasta.
 
Bournemouth oli kokonaisuudessaan ihan jees - ei todellakaan tosin Brightonin vertainen, mutta eipä mun mielestä oikein mikään rantakaupunki ole. Eikä me ihan hirveästi ehditty yhdessä aamupäivässä näkemäänkään, mutta jotain kuitenkin :)
 
Viikonlopun loput kuvat Salisburystä on tulossa parin päivän sisällä - nyt tuli nimittäin kiire töihin! Jos siellä lukijoissa on Bournemouthlaisia, niin kertokaa, ollaanko me oltu ihan väärillä kujilla tuolla? Mitkä paikat kannattaisi tsekata, jos eksytään kaupunkiin vielä uudestaan?

maanantai 20. lokakuuta 2014

Muotiviikkojen lempparit: Milano ja Pariisi

Tässä tulee vihdoin toinen osa (tyylikkäästi kolme viikkoa myöhässä) mun muotiviikkojen lemppareista: Milanon ja Pariisin parhaat! Jatketaan kronologisesti, eli ensimmäisenä kolme lemppari-mallistoani Milanosta:

 
Stella Jean oli ehkäpä lempparini Italian muotiviikoilta - rakastan tässä eksoottisten printtien yhdistelyä klassiseen ruutuun ja raitaan sekä klassisten naisellisten vaatteiden täyttämistä väriloistolla. Leikkisää, trendikästä ja energistä, mutta samalla tyylikästä.
 

Fay sporttasi urheiluviboja, pastellivärejä, chavymäisiä brändättyjä vyörätönauhoja ja Ressu-sarjakuvista tuttuja hahmoja. Paljon sekalaisia elementtejä mutta mun silmään toimii! Tykkään myös mallien huolettomasta mutta siististä stailauksesta.

 
DSquared2:in mallistossa tykkäsin eniten tyylikkäistä leikkauksista, väriestä (erityisesti laventelin ja vihreän yhdistelmästä) ja block-colour kuoseista. Kokonaisuudessaan elegantti mutta samanaikaisesti hauska mallisto!

Pariisi on muotiviikkokaupunkien kingi suunnittelijamäärässä, joten Pariisista valkkasin kolmen sijaan neljä lempparia:

 
Valentin Yudashkinin enkelimäisen kaunis mallisto on ehkä vähän tylsä, mutta hyvä esimerkki siitä että joskus vähempikin riittää. Harvoin nimittäin näyttää näin hyvältä pelkkä valkoinen - silkkiset momberit, skater-hameet ja naiselliset spagetti-olkaimiset topit on yksinkertaisen imartelevia.
 
 
Chanelin näytökset ei yleensä ole ihan mun tyyliä, mutta tänä vuonna upposi! Tykkään erilaisista klassisen tweed-takin muunnelmista, ja vesivärinomaisten silkkisten printtien tuomasta väristä ja energiasta. Loppua kohden nähtiin myös revittelempiä monochrome-asuja, mustaa nahkaa ja siistejä minimekkoja!

 
Kenzo toi catwalkeille ylisuuria vaatteita, superleveitä housuja ja seesteisen väripaletin. Sekä tietty valkoista, paljon valkoista! Kokonaisuudessaan tyylikäs mutta nuorekas mallisto, kuten Kenzon mallistot yleensä. Kengät iskee myös!


Viimeisenä Valentinon teatraalinen ote ens kevään muotiin. Niin kaunista ja koristeellista, art nouveau/renesanssi viboja sekä mahtava (joskin syksyinen) väriskaala: tumman vihreää, sinapin keltaista, veren punaista ja poltettua oranssia - ja vähän keväistä pastellia myös ;)

Siinäpä ne, uppoaako teihin muihin?

lauantai 18. lokakuuta 2014

23


Tässä synttärilahja-macaroneja mussuttaessa ajattelin, etten voi skipata tänäkään vuonna perinteistä synttäripostausta. Eilen mulle tuli siis ikää täyteen 23 vuotta - huimaa. Vaikka pakko tunnustaa, että oon jo jokusen kuukauden mielessäni välillä ajatellut olevani tämän ikäinen. Kakskytkolme on mun mielestä jo aika aikuinen ikä, muttei mistään ikäkriisistä silti onneksi ole tietoakaan. Synttärit on yhä edelleen aika huippuja.

Eilinen aloitettiin brunssilla meidän mielestä parhaassa aamiais/lounaspaikassa, mikä kaupungista löytyy, nimeltään Fingers Crossed. Se ilmestyi aikalailla vuosi takaperin meidän kotikadulle, minkä jälkeen ollaan käyty paikassa varmaan toistakymmentä kertaa, ja joka kerta on ollut mieletön. Menu on täynnä parhaista raaka-aineista kyhättyjä herkkuannoksia, kotitekoisia leivoksia sekä juomia, ja valikoima muuttuu vähän viikoittain. Myös tunnelma ja sisustus on paikassa mainio ja sen vetäjät huipputyyppejä.

Illalla jatkettiin samalla linjalla ja käytiin porukalla syömässä myöskin hyvin läheltä löytyvässä Floydsissä (jälleen yks mun ehdottomia lemppariravintoloita Lontoossa), ja myöhemmin suunnattiin juhlimaan eteläiseen Peckhamiin. Viime kerrasta SE-Lontoossa onkin jo muutama kuukausi aikaa, joten pieni maisemanvaihdos bile-kamaralla teki terää. Mentiin siis Mike Skinner -bailuihin Bussey Buildingiin, josta jatkettiin vielä puoli viiden aikaan Vauxhalliin, Unioniin. Union oli aika "mielenkiintoinen" kokemus, mutta Bussey Building oli kyllä hyvä, sinne tulee varmaan mentyä jatkossakin!

Mahtavan synttäripäivän lisäksi sain vielä huipun lahjankin - Brooksin kauniin satulan.


Oon jo pitkään haaveillut Brooksin legendaarisista satuloista, joten tää oli mahtava synttäriyllätys. Se jää toistaiseksi vielä odottelemaan pakkaukseensa, kun tammikuisista alennusmyynneistä mun olisi tarkoitus hankkia vihdoin uusi pyörä.

Nyt me aloitetaan täällä huomattavasti rauhallisempaa lauantai-iltaa, suunnitelmissa ruoanlaittoa ja leffa sängynpohjalta. Vaikka aamuun asti riehuminen onkin välillä jees, niin iisit koti-illat on kivoja nekin :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Breathe, trust, let go & see what happens.

Aika kertoa, mistä pari päivää sitten vihjailin. Uusi työ nimittäin on kuin onkin auennut ja mä olen onnellinen. Ihan valtavan onnellinen.

Saatatte ehkä muistaa, kuinka mä viime tammikuussa täällä blogissa kirjoittelin Elvis&Kresse -nimisestä merkistä, joka tekee makeita laukkuja, vöitä ja muita asusteita kierrätetyistä paloletkuista? Kahden kuukauden päästä kirjoitin merkistä tänne uudestaan, ja onnellisena esittelin uutta wash bagiani. Ja rakkaus on kestänyt: Reilussa puolessa vuodessa halu hehkuttaa brändistä ei ollut kadonnut vieläkään, joten kirjoitin postauksen Elvis&Kressestä vielä englanniksi kirjoittamaan blogiinikin, jonka parissa olen työskennellyt kesästä lähtien.


Ja onneksi hemmetissä kirjoitin. Kiitos postauksen ja siitä twiittauksen, (mut voi löytää Twitteristä @velorous), tipahti mun sähköpostiin vain tunnin viiveellä kiitokset kirjoituksesta itse merkin perustajilta - ja he kysyivät, olisinko kiinnostunut markkinointi-työstä heidän kanssaan. Ja niin muutaman ilonkiljauksen, muutaman vaihdetun sähköpostin ja workshop-visiitin jälkeen mulle on nyt todella tarjottu työtä  merkin leivissä, digitaalisen markkinoinnin parissa! Jännittävää, haastavaa ja koulutustani vastaavaa työtä, jota en melkein osaa vieläkään uskoa todeksi. Tää on ihan mahtava juttu.


Kuten mä oon jo joskus täällä kirjoitellutkin, ei moni asia muoti-maailmassa ole enää pitkään aikaan tuntunut omalta. Mua on alkanut oksettamaan kulutusvimma, monet trendi-villitykset ja se moska, mikä kaiken takaa löytyy. Oon alkanut tuntemaan surua siitä, kuinka suurin osa muodista on tuotettu niin epäreilulla tavalla. Oma ratkaisu toistaiseksi ei ole ollut ekomuoti, vaan yksinkertaisesti lakata ostamasta. Entisestä himoshoppailijasta tuli tyttö, joka yhtäkkiä pärjäsikin Lontoossa pelkällä opintotuella kuukaudessa. Toki uutta vaatetta on parin vuoden aikana vähän lisää kertynyt, mutta yleensä aina tarpeeseen ja parin kuukauden harkinnan jälkeen.

Musta on mieletöntä, että pääsen nyt työskentelemään brändille, jota olen ihaillut sitten ensikuuleman. Ja brändille, joka on yhtälailla tyylikäs sekä ekologinen kuin eettinenkin. Sellaista jonka takana täysin seisoo, ja jota voi hyvällä mielellä puskea pidemmälle. Mä olen niin innoissani tästä, ettei mitään järkeä! Samalla myöskin jännitän, että osaanko mä. Musta tulee lisäksi nyt oikeastaan yrittäjä, koska tulen tekemään työtä freelance-sopimuksella. Perustan oman toiminimen, ja olen myös hakenut toimisto-paikkaa meidän bisnes-hautumosta Shoreditchista, jossa olisi tarkoitus alkaa tekemään töitä ainakin parina päivänä viikossa, mun koordinaattori-vuoron lisäksi siis. Samalla olisi tarkoitus alkaa juonimaan Vélorous -merkin tulevaisuutta...


Toinen mahtava seuraus työnsaannista on se, että pääsen nyt myös jättämään työni vaatekaupassa, ja onnellisena sen teenkin. Viimeaikoina vaatekauppahomma ei ole enää tuntunut tarpeeksi miellekkäältä, ja varsinkin kassalla työskennellessä tulin lähinnä pahoinvoivaksi tajutessani kuinka paljon skeidaa ihmiset ostavat: kasoittain vaatetta ja tavaraa joka ei edes merkkaa mitään. Jo oston yhteydessä mainitaan, että saatan muuten tuoda tän vielä takaisin - mutta silti ostetaan. Tuntuu mahtavalta päästä hyppäämään fast fashionin parista slow fashionin, hitaan muodin pariin, joka on niiin paljon enemmän mun juttu.
 
Tuntuu, että pääsen nyt elämässäni askeleen eteenpäin - kauppatyössä oli ärsyttävää sekin, että tuntui että junnasi vain paikallaan. Ketjussa, jossa olin, olivat etenemismahdollisuudet tuskallisen hitaat, ja vaikka tein joka vuoro varmaan tuplasti töitä  muihin verrattuna, en kokenut saavani tarpeeksi tunnustusta. Olin "vain" myyjä. Iltavuorot saattoi venyä puoleen yöhön saakka, kun ei viititty kysyä tarpeeksi porukkaa töihin (tunneissa piti aina säästää), eikä se haitannut jos jonkun iltasuunnitelmat meni uusiksi pakollisen ylityön takia.
Nojoo, kyllä mä toisinaan tykkäsinkin työstä, se oli tosi helppoa ja monesti suht rentoakin, mutta usein vain illat kului odotellessa, että pääsisi kotiin. Toivoessa, että aika kuluisi nopeampaa. Sitten mä tajusin, etten mä halua tuhlata enää yhtäkään päivää elämässäni toivoen, että aika kuluisi nopeammin. Sen pitäisi olla päin vastoin.
 
Yhteydenotto Elvis&Kresseltä tuli siis täydelliseen aikaan: mä sain jättää irtisanoutumis-ilmoitukseni ilman, että taloudellinen tilanne notkahtaa. Itseasiassa palkka mulla tulee olemaan huomattavasti parempi uudessa työssä, vaikka tuntipalkkaa on sinäänsä turha juhlia, koska tiedän jo nyt tulevani viettämään merkille töitä tehdessä varmasti tuplat sovituista tunneista. En voi sille mitään - mä olen panostaja. Kun innostun jostain, uhraan hommalle välillä ihan liikaakin aikaa. Vähän sama sen työskentelemäni blogin kanssa: tein sen eteen töitä varmaan triplasti niin monta tuntia, kuin mulle siitä maksettiin, koska tykkäsin työstä ja halusin tehdä sen kunnolla. On ihana huomata, että panostus todella palkittiin, näinkin yllättävällä tavalla.
Niin, siinä ne uutiset nyt sitten oli. Tästä on hyvä lähteä tarpomaan eteenpäin - toivottakaa mulle onnea matkaan :)
 
Inspiraatio-kuvat täältä. Taustalla on oma kuvani.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Miksi hiljaisuus?

Hei vaan lokakuu, syksy on todella täällä. Mun päivät on kuluneet töistä toisiin juostessa ja syysflunssan kourissa, totta kai - ääni kähisten oktaavia normaalia matalammalta kuin Mila Kunis konsanaan. Nyt kipeily on aikalailla kokonaan selätetty, tosin vieläkin välillä niiskuttelen mukamas vähän kipeänä. Syksy on valittamisen aikaa! Täällä blogissa on ollut vähän hiljaisempaa, mutta flunssa on tähän vain yksi syy. Koska olen kirjoittanut yhdeksi työkseni nyt toista blogia, rehellisesti sanottuna palkallinen bloggailu on mennyt tämän oman edelle. Näin ei kuitenkaan ole enää kauaa! Elämän dokumentoiminenkin kuvamuotoon on jäänyt viimeaikoina tosi vähälle, kun se elämä on pyörinyt lähinnä sängystä käsin työskentelyn, työpaikoilla niiskuttamisen ja juhlimisen parissa.

Suurin syy hiljaisuuteen on kuitenkin eräs mainio tapahtumasarja, jonka ansiosta mulla saattaa hyvin pian tulla kivoja muutoksia työrintamalla. Ehkä pidän suuni vielä toistaiseksi kiinni yksityiskohdista, mutta kerrotaan, että eräs mahtava yritys on kuluneella viikolla blogini kautta lähestynyt mua ja jos asiat etenee toivotulla tavalla, mulla on pian uusi osa-aika duuni ja jännittävä, koulutustani vastaava uusi rooli. Ja tämä tarkoittaisi, että voisin jättää työni vaatekaupassa, mikä on viimeaikoina alkanut maistumaan vähän puulta. Viimeviikolla mm. pääsin vuorosta neljän ylityötunnin jälkeen kotiin myöhemmin yöllä, kuin baarissa työskentelevä kämppikseni :D Ai miten niin firma säästää tunneissa? Lisäksi edessä saattaa olla ihka oman toiminimen perustaminen, jotta voin laskuttaa töistäni freelancerina. En tosiaan vielä itsekään tiedä mitä on oikein edessä, vai kaatuuko homma ennen kuin alkaakaan, mutta eiköhän muutaman päivän sisällä selviä kaikki.

Mua jännittää! Palaillaan lähipäivinä joko hyvien tai huonojen uutisten kera!


PS. Muotiviikko-kooste Pariisista ja Milanosta on tulossa myös - pysykää kuulolla jos kiinnostaa :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...