sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Muotiviikkojen lempparit: New York & Lontoo

Tässä blogissa ei ole aiemmin nähty muotiviikko-aiheisia postauksia, koska ne ei koskaan ole oikein tuntuneet mun jutulta. Ei sillä, ettenkö mielelläni kävisi tsekkaamassa näytöksen jos toisenkin, jos sellaiseen mahdollisuuden saisin, mutta rehellisesti voin myöntää ettei muotiviikot ole ikinä oikein saanut mua innostumaan kovin paljoa eikä niissä käyminen ole oikein muodostunut mielihaluksi. Ehkä tää on siksi, että erityisesti viimevuosina oon alkanut arvostamaan enemmän tyyliä, joka on pysyvämpää, henkilökohtaisempaa ja enemmän ihmisen persoonaan rakentuvaa, kuin kauden kuumimpiin tuuliin - tyyliä, joka ei tunne kausia, vaikka saattaa trendien mukaan tietty elää.

Mutta koska olen töideni puolesta käynyt viimeviikkoina läpi muotiviikko-kuvia ja poiminut lemppareitani, ajattelin näyttää myös tämän blogin puolella että mitkä mallistot on tähän mennessä olleet mun mieleen - ekana vuorossa New York ja Lontoo. Nämä on tosiaan vain omia lemppareitani eikä mitään muuta, ei välttämättä mediassa eniten näkyneitä ja hypetettyjä mallistoja. Nämä on mun omaa tyyliä inspiroivia ja mun huomion napanneita kokonaisuuksia. Esimerkiksi Lontoon muotiviikkojen osalta voin sanoa, että kaikki meidän "isot nimet" tuottivat tänä vuonna itselleni pettymyksen - onneksi on siis näitä muitakin.

New Yorkin parhaimmistoa omasta mielestäni edustivat:
 
 
Adam Selman ja herran simppeli sportsluxe. Denim-sinistä, ysäri-viboja ja yksinkertaisen imartelevia ja toimivia vaatteita. Mallien hiukset ja meikki on myös stailattu ihanan raikkaasti!
 
 
Custo Barcelonan vaatteet olivat New Yorkin kauneimmat. Kerrassaan tyrmäävä mallisto, jossa on paljon mitä ihailla: upeita värejä, printtejä, pintakuvioita, cut-out yksityiskohtia... the list goes on.
 
 
Ja kolmas lemppari: Milly. Paljaat navat, läpikuultavat bomberit ja nilkkamittaiset hameet iskee ja kovaa. Kokonaisuutena koko mallisto on tosi onnistunut ja yksinkertaisesti cool.

Lontoon parhaimmistoon kuuluivat taas:

 
Temperley London - Ei tyypillistä minua mutta jotenkin tykästyin mallistoon. Ihanan rentoa ja huoletonta mutta samalla eleganttia. Tennarit kenkävalintana ja siistit aurinkolasit kruunaa kokonaisuuden!
 
 
Peter Pilotton mallistossa on paljon katseltavaa; intensiivisiä värejä, pinta kuviointeja ja tekstuureja... Vähän kaikenlaista, joka sulassa sekavuudessaan näyttää upealta.
 

Ja viimeisenä Richard Nicollin ja Sweaty Bettyn yhteistyössä syntynyt sporttinen mallisto. Kiiltäväpintaiset tekniset materiaalit ja väljään neulotut neuleet yksinkertaisesti toimii.
 
Mahtavia kaikki, mutta omalla kohdallani New York veti tänä vuonna vähän Lontoota pidemmän korren. Mitä mieltä siellä ollaan - näistä mun lempparimallistoista, tai muotiviikoista yleensä? Toivottavasti tämmöinen pieni muotikatsaus on teidänkin mielestä ihan kivaa vaihtelua, lisää on nimittäin tulossa vielä toisen postauksen verran. Lokakuun puolella Pariisin muotiviikkojen päätyttyä mä vilautan suosikkejani Milanosta ja Pariisista!

Kaikki postauksen kuvat: Vogue.co.uk

lauantai 20. syyskuuta 2014

Home sweet Shacklewell

Kirjoittelin kuukausi sitten hädissäni meidän lähestyvästä muutosta ja lähinnä valittelin siitä, etten haluaisi minnekään täältä kotoisesta Shacklewellista, Hackneystä lähteä. Vaikka nomaadinen elämäntyyli houkutteleekin, niin ainakin vielä toistaiseksi, kun asun Lontoossa, on koti mulle tosi tärkeä paikka. Vietän suht paljon aikaa kotona ja joinain päivinä teen töitäkin kotoa käsin - kuten vaikka tänään. Koko kuluneen kuukauden mulla on ollut sellainen pala kurkussa kun oon ajatellutkin poismuuttoa täältä meidän kodista, kuten myös muuttoa eri osoitteisiin tyttöjen kanssa ja luultavasti myös pois tältä alueelta, johon me ollaan niin kovasti kiinnytty, mutta johon meillä ei varmaan enää olisi varaa. Olin oikeasti tosi surullinen kun ajattelinkin koko hommaa ja meidän lähipubin ja kahvilan tyypit surkutteli mukana.

Nyt mulla on kuitenkin mahtavia uutisia: Me saadaan jäädä! Landlordimme myötyi sittenkin puolen vuoden soppariin (tai vuoden soppariin, jonka mukaan me saadaan puolen vuoden kohdalla nostaa kytkintä jos halutaan), ja sopimus on nyt allekirjoitettu. Asuntoa yhä tosin kaupataan, eli jos joku hullu tässä seuraavien kuukausien aikana tahtoo käyttää puoli miljoonaa puntaa tähän, niin sitten meillä on kaksi kuukautta aikaa löytää uusi koti. Me tietty toivotaan ettei näin käy, mutta kaksi kuukautta on sentään ihan reilu varoitusaika. Meidän vuokraa ei myöskään nostettu, mikä on todellinen ihme, koska Lontoossa vuokrat kasvaa hirmuista vauhtia ja jostain muistan lukeneeni, että Hackneyssä tuo hintojen kasvu olisi kaikista hurjinta. On siis aikamoinen ihme, että me tullaan asumaan täällä pian jo kolmatta vuotta samalla kuukausittaisella summalla, joka oli jo pari vuotta sitten aika edullinen.


Mä olen onnellinen ja huojentunut. Koti ♥
 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Bestival by night

Jatkona edelliselle postaukselle: Bestival illan saapuessa. Iltaisin lavoille nousi pääesiintyjät, öisin parhaat dj:t. Rennompaa fiilistä sai hakea mm. kauniisti valaistusta lumotusta metsästä. Vikana yönä ilmaan nousi maailman suurin discopallo. Tykkäsin Bestivalissa tosi paljon siitä, kuinka paljon vaivaa oli käytetty festarialueen rakentamiseen ja sen eri alueisiin, joilla oli jokaisella oma teema; hippityylinen Bollywood, vinksahtanut Caravanserai puolikkaine asuntovaunuineen, rento reggae stage rommibaarilla... Muutenkin kaikki festareiden telttailu-alueista line-uppiin ja ruoka-tarjontaan oli mun mielestä erittäin jees. Täältä tulee siis lämmin suositus Bestivalille - jos tarkoitus olisi viettää vielä yksi kesä Briteissä, lähtisin näille festareille varmasti uudestaan! Mutta ens syyskuussa me toivottavasti ollaan jo ihan muissa maisemissa...
 
 
 Yyh, tahtoo takaisin :'(

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Bestival by day

Moikka pitkästä aikaa!! Bestival -festarit Isle of Wightilla on nyt juhlittu, ja tässä tulee eka satsi kuvia. Kun mä muokkailin näitä tossa yks ilta, tuli ihan kauhee morkkis siitä, että festarit on jo ohi - Bestival oli ehdottomasti paras mahdollinen päätös kesälle, sanoinkuvailemattoman mahtava kokemus! Jonkun mielestä voi kuulostaa vähän hölmöltä puhua näin onnellisena festareista, mutta mulle se oli just mitä mä tähän hetkeen elämässäni, syksyn kynnykselle ja uuteen elämänvaiheeseen kaipasin: Neljä totaalisen fantastista päivää täynnä kavereiden kanssa mitä hölmöimmille asioille räkättämistä, hyvää musaa ja ruokaa, sekä vapautta tehdä mitä vain aamusta iltaan.

Artisteista/bändeistä mä fiilailin Dan Le Sacia, OutKastia, London Grammaria, The Kooksia, Annie Macia, Chase & Statusta, Reeps Onea, Foalsia... ja olihan tuolla luonnollisesti joku pari sataa esiintyjää ja dj:tä joista en ollut kuullutkaan. Ja monta jotka olisi kai pitänyt tietää... Meillä ei kuitenkaan ollut mitenkään tiukkaa aikataulua ja musan lisäksi ohjelmassa oli tietty paljon yleistä hengailua, siidereitä, upeissa festari-puitteissa samoilua ja ruokakojujen kartoitusta. Tässä fiiliksiä Bestivalista päiväsaikaan:



Jatkoa tulossa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...