perjantai 25. heinäkuuta 2014

Juhlan aika, nääs.

 
Vetäydyn juhlimaan pariksi päivää elämäni suurinta tähänastista saavutusta - yliopistosta valmistumista. Itse seremonia on maanantaina, mutta mini-lomani töistä alkoi tänään, aurinko porottaa ja mun juhlavieraani Suomesta saapuu illalla. Onko puoli lähisukua liioittelua? Ei mun mielestä. Vaikkei yliopistotutkinto nykypäivänä mikään harvinaisuus ole ja tiedän että mun kanssa samat paperit saa viisitoista muutakin, olen silti tosi onnellinen ja ylpeä omasta saavutuksesta. Eikä tässä vain pelkkää tutkintolappusta fiilistellä, vaan koko Lontoossa viettämääni aikaa. Nää on ollut upeat, haastavat ja muistorikkaat kolme vuotta mun elämästä, joita on syytäkin juhlia!

PS. Apua, mulla ei vieläkään ole valmistujaismekkoa! Pitää houkutella sponsorit kaupoille...

Postauksen kuvat: Wildfox

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Työkuulumisia!


Mulla pyyhkii just nyt aika hyvin. Lontoota hellii mieletön trooppisen nihkeä helleaalto, mistä oikeasti nautin, vaikka muutama valituksen sana saattaakin toisinaan joukkopainostuksen takia lipsahtaa. Oon löytänyt itseni yhtäkkiä aika hektisestä, mutta kivasta elämänvaiheesta, joten ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia mun uudesta työtilanteesta.

Jos yks juttu on käynyt viime vuosien aikana selväksi, niin se on että asioilla on tapana järjestyä - ainakin siis jos ei yritys lopu ihan heti kun tulee vähän vaikeaa. Kesäkuussa mä kävin läpi aika masentavan ja toivottoman viikon tai kaksi, jolloin tuntui että mikään ei onnistu, työpaikkaa ei tipu, rahaa ei tule, elämällä ei ole suuntaa ja olen kyvytön yhtään mihinkään. No, reilua kuukautta myöhemmin mulla on nyt neljä mieluista osa-aika työtä, joista kolmesta niistä saan ihan kohtalaista tuntipalkkaa. Talous kohentunee siis viimeistään ens kuussa, mutta parasta on se että mulla on tunne että mua oikeasti arvostetaan töissäni. Palasin siis takaisin samaan vaatekauppaan, jossa olin aiemminkin, ja vaikkei kyseessä mikään unelmatyö olekaan, oon viikossa palannut suurinpiirtein samaan asemaan kuin mistä lähdin. Tuntuu hyvältä kun pomot tietää että osaan hommani, antaa tärkeimmät vastuualueet ja pyytää myös katsomaan muiden perään.

Toinen työpaikkani on meidän Business hautumon koordinattorina, mikä on mun ensimmäinen toimistotyö. Pääasiassa istun siis respassa: soittelen talon start-upeille ja yrityksille vierailijoista, varaan yrityksille kokoushuoneita ja hoidan muita front desk velvollisuuksia. Voi kuulostaa aika tylsältä, mutta rakennuksen ilmapiiri on jotain ihan päinvastaista: Tapaan ja kommunikoin jatkuvasti todella mukavien ihmisten ja yrittäjien kanssa (hyvä homma verkostautumiseen!) ja koko talon johtotiimi on hullun letkeää porukkaa. Myöskin perinteinen toimistomaisuus on kaukana, kun meidän aussi-manageri saapuu paikalle näin helleaallon keskellä sortsit ja fläbärit jalassa... Oon ollut hautumon tyyppien kanssa tekemisissä jo jonkun aikaa, joten duunin saaminen talosta oli tosi jees juttu!

Kolmas ja neljäs duunini liittyy markkinoitiin - kirjoitan design kouluni uuden muotikurssin promootion nimissä blogia, ja työharjoittelen markkinoitsijana erään urheiluvaate-merkin parissa. Viimeisestä ei mulle makseta palkkaa, mutta oon sitä mieltä että kokemus on siinä arvokkaampi kuin mikään tuntiliksa, koska samalle alalle haluan ehkä myöhemmin itsekin. Lisäksi teen hommaa enimmäkseen etätyönä (eli kotona) ja teen just niin vähän tai paljon kun milloinkin ehdin ja jaksan. Pääsen uudessa roolissani ihan oikeasti vaikuttamaan ja antamaan omaa visiotani pienelle kasvavalle merkille. Monien tuttujen karseista työharjoittelu-kokemuksista kuulleena mä oon onnellinen, että itse päädyin hommaan jossa mun työlle annetaan arvoa ja mua autetaan ja ohjataan, eikä vain isketä työtehtävää eteen ja oleteta orjamaista myöntymistä 15 tunnin päiviin ilman palkkaa. Jep, saattaa kuulostaa räikeältä liioittelulta, mutta sellaisia nää Brittien muoti/design/valokuvausalan työmahdollisuudet vastavalmistuneille monesti on...

Mulla on nyt siis monta rautaa tulessa, mutta mikä ettei. Pahinta olisi kai valmistua ja jäädä tyhjänpäälle tai duuniin, joka ei tunnu mielekkäältä. Ainakin mulla on nyt useampi työnkuva joista kaikista opin erilaisia juttuja, teenhän töitä sekä vaatteiden, myynnin, kirjoittamisen, markkinoinnin että start uppien parissa. Ja kieltämättä palkkapäivien läheneminen tuntuu hyvältä 1,5 kuukauden säästöillä elämisen jälkeen.

Toivotan siis kaikille töitä hädissään kaipaaville vastavalmistuneille tsemppiä - kyllä se siitä! Kunhan ei ole yltiökorkeat kriteerit ja on valmis kokeilemaan erilaisia juttuja, niin kyllä hommaa ihan varmasti järjestyy jos jaksaa hakea ja verkostoitua. Niin se elämä yleensä puskee eteenpäin ja antaa mahdollisuuksia, kunhan vaan jaksaa räpiköidä mukana :)

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Cardiff in five hours

Ollaan Ryanin kanssa puhuttu jo vuoden päivät siitä, että pitäis matkailla enemmän täällä Briteissä, mutta jotenkin on aina vaikea päästä liikkeelle - jokainen Lontoossa asuva tietää varmaan, mitä tarkoitan.. Viime viikolla me kuitenkin päädyttiin tekemään pieni ekstempore reissu! Ryan laittoi keskellä ensimmäistä työharjoittelupäivääni viestin, että tulee iltapäivällä hakemaan mua Readingista. Kolmen aikaan hyppäsin kyytiin, tankattiin auto eikä yllätyksekseni suunnattukaan takaisin Lontooseen vaan kohti Cardiffia, Walesin pääkaupunkia. Parin tunnin ajamisen jälkeen saavuttiin paikalle, ja vietettiin ilta kierrellen kaupungilla ja ravintoloiden täyttämässä satamassa.


Harmi vaan, ettei voitu jäädä kaupunkiin yöksi - mulla oli työhaastattelu ja Ryanilla töitä aamulla. Niinpä me ajeltiin takaisin Lontooseen yömyöhällä. Cardiffista jäi kuitenkin hyvät vibat, ja olihan tää meille molemmille ensimmäinen pyrähdys Etelä-Walesissa. Siis myös Ryanille, joka on Pohjois-Walesista kotoisin.

Nyt mulla on kauhea himo päästä näkemään lisää Brittejä - erityisesti Lounais-Englannin Cornwall ja Skotlanti houkuttelee. Oikeastaan lähtisin mielelläni vaikka minne vaan - seuraavaksi toivottavasti tosin fillarilla!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Eestimaa

Nyt kun mun loma on virallisesti loppunut ja olen siirtynyt takaisin työelämään (jees, parikin duunisopparia kirjoitettu!), voisi hyvästellä lomailun purkamalla ne Viron reissun kuvat. Viikko Eestissä piti sisällään rentoilua hyvässä seurassa, juhlintaa, mökkeilyä, saunomista, terasseja, roadtrippailua, kirppareita ja festareita. Mä pääsin tyhjentämään paikallisen kaupan Fazer ja Panda osastot, juomaan puoli-ilmaista Somersbytä ja aloittamaan aamut ruisleivällä - bliss!

Suurimman osan lomasta vietettiin siis Tartussa, mistä mun kämppikset on kotoisin. Mahtava kaupunki! Iltaisin Ruutli street oli aika kova sana...


Kuten kuvista näkyy, säätkin onneksi suosivat huonoista ennusteista huolimatta!

Yhtenä päivänä sullouduttiin autoon ja lähdettiin mökkeilemään.

 
Mökin pihan mansikkapensaasta löytynyt herkkupala!
 

Seuraavana aamuna käytiin vielä virvoittavalla uinnilla lähilammessa.

 
Loma huipentui Viron laulujuhliin Tallinnassa. Nämä kyseiset kaksipäiväiset, viiden vuoden välein järjestettävät laulufestarit on yhdet maailman suurimmista laulutapahtumista - kuulemani mukaan tänä vuonna oli paikalla yli 300 kuoroa ja porukkaa ties kuinka monta kymmentä tuhatta.
 
 
Viiden euron festarisatsi. Näyttää aika keskinkertaiselta, mutta täytyy sanoa että maku oli mieletön, niin kuin loman aikana kaikessa nautitussa ruoassa. Ihme kyllä, tästä annoksesta puuttuu kaksi tärkeintä peri-eestiläistä ruoka-ainesta: hapankerma ja tilli. Ilman niitä ei ole virolaista keittiötä!
 
 
Erilaisia kansallispukuja näkyi yllä tuhansilla naisilla!
 
 
Laulujuhlat huipentuivat muutamaan Viron itsenäistymiseen liittyvään kappaleeseen, joita hoilattiin tunteella niin kuorojen kuin yleisönkin toimesta. Olen miettinyt kovasti ja koittanut löytää tapaa kuvailla sitä hetkeä ja tunnelmaa, mutten pysty. Fiilis festareilla erityisesti viimeisten kappaleiden aikaan oli niin lämmin, kaunis ja koskettava. Varmasti jokaisen virolaisen silmät kostuivat, ja kostuivat minunkin. Oli mieletöntä olla paikalla kokemassa sellaista riemua omasta maasta, itsenäisyydestä ja musiikin voimasta - siinä tuli tunne että oli osana jotakin niin erityistä.
 
 
Laulujuhlien jälkeen ilta jatkui vielä Tallinnan keskustaan, vaikkei kellään tainnut olla enää energiaa sen kummempiin karkeloihin. Bailukiintiö oli täytetty lukuisilla illoilla Tartussa, ja Tallinnan hintatasokin tuntui suht tyyriiltä muuhun Eestiin verrattuna.
 

Bongaa kuvassa euron kirpparilöytö, CTRL:n kesäinen paita.

Pähkinänkuoressa, loma oli parhaita aikoihin! Viro on mielettömän kaunis maa, ja totta puhuen heti Tallinnan ulkopuolella hyvin samanlainen kuin Suomi. Rakennukset näyttävät samalta, kyltit ovat samoja ja ruokakaupassakin näyttää ihan samalta kuin Suomessa. Suurin ero on kai se alkoholi-osaston mahtipontinen olemassaolo ja tietenkin hintataso... mutta muuten, oli monelta osaa olo ihan kuin kotona. Olin onnellinen, ja kiitollinen siitä, minne olin päätynyt. Näitä hetkiä ja fiiliksiä lisää!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...