sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kulunut viikko kuvina

Tämä viikko sisälsi turisteilua, terveellistä ruokaa, kanaalinvarsihengailua, roof top baareja, aurinkolasishoppailua ja kirjakauppoja. Ruotsin vahvistukseni lähti varhain tänä aamuna kotiin, ja voi että on suru puserossa, vaikka omakin loma on sentään vielä edessä. Olen tänään vähän melankolisena tuijottanut jakso jakson perään Orange is the new black:iä, syönyt jääkaapin viimeisiä rippeitä ja koittanut pakkailla. Virossa näyttää ennusteiden mukaan tyyliin satavan joka päivä eikä lämpötilatkaan kovin kummoisilta näytä, enkä siksi oikein osaa oikein päättää että pitäisikö pakata shortseja vai neuleita.

Mutta on mulla hyviäkin uutisia: yliopiston tulokset saatuamme voin nyt onnellisena todeta, että todella valmistun kuukauden päästä vahvalla 2.1:llä! Vikavuoden saldosta olen erityisen ylpeä - kolme A:ta ja yksi B. Niin, ja olen vihdoin onnistunut saamaan työharjoittelupaikan: aloitan osa-aikaisena markkinoinnin ja designin parissa heti lomani jälkeen, eräällä urheiluvaatemerkillä. Lisäksi kävin työhaastattelussa yhteen liikkeeseen, jonne haluaisin osa-aikaiseksi sinnekin. Kuulemma haastattelevat kuitenkin suuren litanjan ehdokkaita, eli en halua olla vielä liian toiveikas... No, ainakin mulla on nyt yksi duunipaikka odottamassa!

Tässä muutama fotoa viikolta:


 
Palaillaan hei ehkäpä Virosta!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Seeing pattern everywhere / Lisbon

Tuntuu, että mun toukokuisesta Lissabonin reissusta on jo ikuisuus. Muokkailin näitä kuvia yks sateinen päivä, eikä yhtään tuntunut, että ne on vasta aiemmassa kuussa otettu. Kai tässä välissä on vaan jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Lissabon oli joka tapauksessa mulle tosi mieleinen kaupunki. Kaunis, koristeellinen ja värikäs. Olen ehkä hieman nörtti, mutta yks mun loman kohokohtia oli mielettömien azulejo-seinälaattojen tutkistelu, ja niitä vilahtaakin vähän joka toisessa kuvassa... Tässä eka satsi fiiliksiäni azulejoen täyttämästä kaupungista:


Jatkoa luvassa myöhemmin!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Valokuvien puolesta

Halusin kirjoittaa postauksen eräästä aiheesta, joka on pyörinyt mielessä jo vaikka kuinka kauan: valokuvien kadosta nykymaailmassa. Vaikken kuin amatööri olekaan, itse rakastan valokuvaamista ja valokuvia, oli se sitten seinälle teetettynä, tietokoneen ruudulla blogissa tai kahvipöytäkirjan sivuilla. Koen valokuvat pieninä taideteoksina, muistoina ja dokumentteja tästä elämästä. Ikävä kyllä ihan perinteisesti digi-kameralla napatut valokuvat alkaa olemaan katoava luonnonvara - filmikuvista tietysti puhumattakaan.. Muutama vuosi sitten oli siistiä omistaa järkkäri, mutta nyt ihmisillä pölyttyy kamerat kaapeissa ja elämää dokumentoivat pääsääntöisesti iPhonet ja muut älypuhelimet.

Skeidaa, sanon minä.


Tiedän, että käyn tätä taistelua aikalailla yksin, mutta yritän silti. Siis aikana, jolloin joka toisella on käytössään puoli-ammattilaistason kamera ja objektiivi, tai huippulaatuinen, taskuun mahtuva pokkari, kuvat räpsitäänkin kännykkäkameralla - oli kyseessä sitten loma-matka tai lapsen syntymä. Sitten ne suodatetaan jonkun nimeltä mainitsemattoman ohjelman läpi vieläkin epätarkemmiksi jonka jälkeen saa välillä arvuutella että onko kuvassa kahvikuppi vai lemmikkikissa. Voi, miksi. Mä näen tän kehityksessä taaksepäin menemisenä.


Olen tällä hetkellä (no, ehkä isovanhempiani lukuun ottamatta) ainut tuntemani ihminen, joka ei omista älypuhelinta. Mulla on käytössä 20 puntaa uutena maksanut Nokia, eikä mulla oo minkäänlaista mielihalua hankkia älypuhelinta saatika maksaa paria kymppiä kuussa sen kanssa leikkimisestä. Mulla on monia syitä, miksen ole kiinnostunut iPhonen tai minkään muunkaan itsäni älykkäämmän luurin hankkimisesta, mutta yksi on ehdottomasti se, että haluan jatkossakin valokuvata kamerallani, en kännykällä. Jos omistaisin astetta fiinimmän puhelimen, sortuisin Instragrammin helppouteen varmasti.


Ymmärrän kyllä monia älypuhelimilla kuvaavien argumentteja. On paikkoja ja tilanteita, joissa kameraräpsyt on enemmänkin kuin okei - vaikka bileillat ja muut tilanteet missä kamera ei mahdu laukkuun tai sitä ei tullut otettua mukaan. Totta kai iPhonea on niin paljon iisimpi kantaa mukana kuin erillistä kameraa, ja kuka nyt haluaa näyttää japskituristilla ison järkkärin kanssa jos voi räpsiä kuvia uudella kalliilla iPhonella, jossa on glitteriset/bambusta veistetyt/Justin Bieberin naamalla varustetut suojakuoret?

Myönnän myös, että älypuhelimilla alkaa nykyään saada jo ihan ok kuvia, jos foto on otettu ulkona kirkkaassa päivänvalossa. Muttei ne mun mielestä ikinä paini samassa sarjassa oikealla kameralla otettujen kuvien kanssa, ei ainakaan vielä. Ja tulen aika surulliseksi, kun huomaan näiden epätarkkojen suttuisten kuvien tehokkaasti syrjäyttävän kaikki "oikeat" valokuvat. Varsinkin kuin nykytekniikalla jopa ihan pienet pokkarikamerat alkaa jo olemaan lähellä järjestelmäkameran tasoa, eikä suuren kameran omistaminen/raahaaminen mukana ole enää edellytys hyvien kuvien saamiseksi.


Siksi mulla olisikin pieni vieno pyyntö: älkää ihmiset luopuko kameroistanne. Kaivakaa ne kaapinpohjilta ja sujauttakaa laukkuun ensi kerralla, kun lähdette jonnekin - järkkäri saattaa olla kömpelön mallinen laukussa, mutta pienikin kamera ikuistaa hetken tuhat kertaa kauniimmin ja onnistuneemmin, kuin puhelin. Sen voi silti laittaa Instagrammiin, mutta myös teetättää muistokirjaan ilman pikselimössö-bonusta. Se ei tarvitse filtteriä, koska näyttää kivalta muutenkin. Eikä hymykuoppia voi vahingossa luulla finneiksi.

Valokuvien aika ei ole vielä ohi. Ei anneta sen olla.


Kuvituksena joitakin lempparikuviani viimevuosilta.

Mutta kertokaa. Jääkö kukaan muu siellä huutelemaan valokuvien perään, vai oonko mä ainut joka ei rakeisille insta-räpsyille lämpene?

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Missä menen



Tää kesäkuu on mennyt ihan hirveetä vauhtia, enkä osaa oikein päättää onks se hyvä vai paha juttu. Kulunut viikko on ollut täynnä töiden hakua, lukuisten sähköpostien lähettelyä ja eri tapahtumissa juoksemista. Verkostoituminen on tosin pikkuhiljaa alkanut tuottaa tulosta ja eräs tosi osuva harjoittelupaikka saattaa ehkä ens kuussa aueta - toivottavasti en nyt vaan jinxaa tätä ja innostu liian aikaisin...

Työnhaku ja siitä stressaus on tosiaan aika hanurista, mutta on mulla kivojakin juttuja agendassa: Parin päivän päästä mun paras ruotsalainen kaveri, jota en oo nähnyt melkein kolmeen vuoteen, saapuu tänne meille vajaaksi viikoksi. Kuun lopussa heti Emman suunnattua takaisin Ruotsiin lähden mäkin lomalle: Tartuun, Viroon. Saattaa kuulostaa vähän hassulta lomakohde-valinnalta, mutta kun kaikki kaverit... Oikeesti odotan lomaa tosi paljon, ja plussaa on myös se, ettei viikko Virossa liene vaativan järjetöntä budjettia, varsinkaan kun me ei tarvita majoitusta. Oon tosiaan elellyt säästöillä tän kuukauden, eli työnsaanti heti palattuani heinäkuussa olis aika jees.. Onneksi asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.

Toivottavasti kaikilla oli kiva juhannus! Täälläkin oli - päivällä rentoiltiin lähipuistossa, josta siirryttiin pubin terassin kautta mun kaverin kattoterassille Camdeniin, jossa istuskeltiin aamuyöhön saakka valkkarin ja napostelun merkeissä. Hauskaa oli, vaikkei suomalaisen juhannuksen voittanutta olekaan!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Jersey, vielä kerran

Here you go, vika satsi kuvia Jerseystä. Jos nämä maisemat houkuttaa Briteissä oleilevia, niin Gatwickilta edestakaiset lennot maksoi kesäkuun alussa 50 puntaa ja lentomatka on se 35 minuuttia (varmasti lyhin lento, jolla olen ollut, mutten siltikään saanut silmiäni pidettyä auki sen aikaa). Todella iisiä ja edullista siis, tosin Suomesta tai muualta tullessa on pakko vaihtaa konetta Lontoossa. Suosittelen silti - hyvän sään sattuessa kohdalle rökittää pikkuruinen Jersey mun mielestä monen eksoottisemmankin kohteen puitteillaan. Ainakin siis jos rannat, idylliset pikku satamat, luonto, linnat, vesiurheilu ja ulkona syöminen on lähellä sydäntä.
 

Viimeisessä kuvassa on elämäni ensimmäinen white hot chocolate, joka maistui ihan sulatetulle, höyryävälle maitosuklaalle. Lisäksi sekaan heitettiin kourallinen vaahtokarkkeja ja päälle kermavaahtoa. Kuulostaa aika överiltä, ja sitä se olikin, eli aivan mielettömän hyvää! Saakohan tätä mistään Lontoosta?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...