keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kesäinspiraatio

Mun mini-loma starttaa ihan pian. Ensin Camdeniin yöksi kaverilleni, sieltä keskellä yötä Baker Streetiltä starttaavaan lentokenttäbussiin. Lento lähtee jo ennen seiskaa. Reppu on täynnä rentoa kesävaatetta ja mieli on odottava, mutta vähän voisi kyllä rentoutua. Takana on muutama aika täyttä päivää, nyt on pakko nollata vähän päätä ennen vikaa ja tärkeintä rutistusta.

Tässä vähän loma-inspistä Nastygalin tyyliin, tämmöinen valoisa ja letkeä mieli mullekin nyt heti!


 

 

Lookbook kuvat: Nastygal

Hauskaa vappua Suomeen! Pitäkää lakit tallessa.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

äkkilähtö

Yksi parhaita juttuja Englannissa asumisessa on se, että halpoja lentoja saa aika helposti vaikka minne, ja myös pienellä varoitusajalla. Pari päivää sitten kelattiin Ryanin kanssa että olis kiva hilpasta jonnekkin pariksi päivää, ja kas, viikon päähän sai vielä vaikka kuinka paljon lentoja, sadalla punnalla. Valkattiin summamutikassa Lissabon, ja sinne tie viekin nyt vappuna! Kolmen päivän ja kolmen yön miniloma tulee mulle tarpeeseen kovan uurastuksen keskelle. Kertauslappuset lähtee tosin mukaan, eli kokeeseen lukua pitää mahduttaa jossain vaiheessa ohjelmaan, lentomatkoilla nyt ainakin mutta miksei rannallakin, jos säät suosii ja sinne lähdetään!


Kuvat täältä.

Venailen jo innoissani portugalilaista ruokaa, kaupungin vaihtoehtoisempiin naapurustoihin tutustumista ja upeita keraamisia Azulejo -laattoja, joita optimistisissa mielikuvissani on vähän jokaisessa rakennuksessa. I wish. Paljoa en oikeastaan kaupungista edes tiedä, eli Lissabonissa käyneet, tipauttakaa ihmeessä vinkkejä kommenttiboksiin! Kyllä te tiedätte mistä mä tykkään :)

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sneak peek: prints!

Kävin viimeviikolla hakemassa mun lopputyöni ekan printtisatsin, mikä on aina yhtä jännittävää! Lopullisia nämä eivät kaikki ole, joten tässä vain arkaa esimakua printeistä, erilaisille eri materiaaleille tulostettuina: Jerseytä, lycraa, airflowta, fleeceä, vedenkestävää suojakangasta jne.


Kirkkaat värit ja printit on sydän ♥
Teen viikon päästä uuden tilauksen lopullisista designeista, ja sen jälkeen laitan vielä parempia kuvia :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

bloginsa hylännyt

Moikka ja sori hiljaisuudesta! Blogi näyttänee vaipuneen hartaaseen pääsiäisloman viettoon ja kirjoittaja keskittyneen lähinnä suklaamunien ahmimiseen viimeaikoina. Ja oikeastaan ihan mihin tahansa muuhun, kun oman elämän dokumentoimiseen. Mun pääsiäiseen kuului sekä arkea että juhlaa: lauantaina vipotti jalka aamusta myöhään yöhön saakka mutta tämä päivä kuten eilinenkin on kulunut aikalailla pedin pohjalla lopputöiden parissa. Ja kroppa on ollut niin jumissa. Sain nimittäin Chicagoon muuttavilta kavereiltamme rullaluistimet, joilla rullailua kävin testaamassa ensimmäistä kertaa 10 vuoteen tuolla lähipuistossa, parinakin päivänä. Sillä seurauksella, että lihakset vähän ympäri kroppaa kirkui vihaisina mulle muutaman päivän ajan, niin, että pahimpina hetkinä oli oikeasti vaikea kävellä. En uskalla enää rullaluistella... Nyt en kuitenkaan ehdi kirjoittaa tämän enempää, vaan palaan muutamaan viimeaikoina tapahtuneeseen juttuun lähipäivinä kunnon postauksella! Pysykää siis kuulolla, vaikka hiljaista on ollutkin :)

 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vain arkea.

Viimeaikoina ei tosiaan elämässäni ole sen kummempia tapahtunut, arkea vain. Opintojen loppukiriä. Sosiaaliset kanssakäymiset on olleet suht minimissä ja parin kuukauden juhlinnatkin voi laskea yhden käden sormilla. Oon vähän kuin kaivautunut kolooni, sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Jos olen kotona, kökötän vain huoneessani ja päivät kuluu lähes kokonaan tietokoneella, niin, että välillä iltaisin silmiin ihan sattuu. Kesän koitettua mun lisäkseni myös rakas läppärini lienee valmis huilimaan vähän. Voi kesä! Sitä mä odotan sekä innolla että kauhulla. Innolla lämpöisten säiden, loman ja mahdollisten työharjoitteluiden osalta, mutta kauhulla muutosten, työnhaun, ja juurikin niiden työharjoitteluiden osalta. Kaikki on vaan ihan auki, ihan kaikki. Ja mua jännittää.

Tarkoitus on yhä koittaa löytää osa-aikatyötä jostain kivasta kaupasta, ja tehdä joku työharjoittelujakso jos sopivan sellaisen sattuisin saamaan. Lisäksi ajatuksissa on koittaa siipiä printtisuunnittelija-freelancerina, mikä voisi olla aika siistiä, jos pääsisin jonkun toimiston listoille freelanceriksi. Tässä roolissa kehittäisin siis tehtävänannosta printtistooreja, joiden käyttöoikeudet sitten myydään eteenpäin.

Taas mä olen päätynyt höpöttämään koulujutuista ja tulevan jännäyksestä, koska näissä aiheissa mun ajatukset aika totaalisesti nyt vaan pyörii. Sori! Mutta oli mulla muutama sekalaista kuvaakin jakaa viimeajoilta.

 
Puistopäivien paras spritseri: valkkaria, elderflower limua (mikä ihme elderflower se on suomeksi?? Sanakirja.org petti mut) ja paljon jäitä! Plus tietty kikattava tyttöporukka ja aurinko.
 
 
Olen hurahtanut koralliin. Aina ennen väri toi vain mieleen sellaiset ketjuliikkeiden jokakeväiset trikoorytkyt, enkä muista koskaan omistaneeni mitään korallista, vaatetta tai meikkiä. Tänä keväänä vihdoin tajusin, että korallihan sopisi mun huulille paremmin kuin mainiosti, ja oon hamstrannut jo parikin huulipunaa korallin eri sävyissä. Niin herkullisen ja kesäisen värisiä!
 
 
Halloumiburgeri itsetehdyllä tomaattisalsalla ja lohkoperunoita kera ranskankermadipin = nam. Tiedän, että annoksessa on monta nykymittapuulla "epäterveellistä" ainesta, mutta itse en usko että sellainen hiilariton, jauhoton, rasvaton ja mauton fitnessdieetti-ruoka olisi mitenkään sen terveellisempää. Mun mielestä jos safka on pitkälti kotitekoista, maistuvaa, monipuolista ja täyttävää, ollaan paremmin hyvän ruoan jäljillä kun jotain maustamattomia kuivia lihanpaloja ja superfood-jauheilla terästettyjä smoothieita hypettäessä. Ruoka-annoksen kuuluu olla nautinto, ei jokaista grammaa myöten laskelmoitu ravinnesatsi. But that's just me.
 

Ja tässä uusin obsessioni: Kreikkalaista hunajajugurttia. Itsessään jo niin taivaallisen jälkkärimäisen hyvää, mutta vaahterasiirappia sekaan lorauttamalla saa aikaan vielä överimmän välipalan. Kesällä aion tehdä tästä frozen jugurttia iskemällä komeuden vartiksi pakkaseen. Meillä on joo aika tehokas pakastin...

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Paras aika vuodesta

Viime aikoina on täällä ollut taas vähän synkempää, mutta kun aurinko on vihdoin taas parina päivänä suvainnut näyttäytyä, olo on heti paljon energisempi. Epävakaista säistä huolimatta huhtikuu on kuitenkin yks mun lempparikuukausia Lontoossa, lähinnä koska lämpöasteet kohoaa ja spring bloom kukoistaa. Kukaan ei ole varmaan lontoolaisten instagrammeja ja twittereitä seuraillessa voinut olla huomaamatta, että kirsikkapuut ja magnoliat on täällä rävähtäneet kauniiseen kukkaan?

 
Tänään mulla on aika kovat suorituspaineet, nimittäin ensimmäinen satsi printtejä pitäisi olla valmiina parin päivän sisään, ennen kun teen tilauksen maanantaina. Iltapäivällä käyn myös tuutorini ja Adidaksen konsultin kanssa juttelemassa milloin mä voisin piipahtaa Adidaksen HQ:lla. Muuten tuunkin sitten istumaan varmaan koko päivän studiolla/kirjastossa photoshopin parissa... Voi kuulostaa rennolta, mutta rentous on kaukana kun on paineet saada jotain mahtavaa aikaan. Se on taas sitä luomisen tuskaa kuulkaas!
 
Kivaa keskiviikkoa!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Olipa kerran bussi Monacosta Nizzaan

Tänään on mun ja Ryanin 3 -vuotispäivä, ja vaikka aihe onkin astetta henkilökohtaisempi, mä ajattelin nyt jakaa tämän päivän kunniaksi meidän tarinan. Saman tarinan, jonka oon saanut kertoa jo monen monta kertaa kavereille ja sukulaisille, ja moni yhä ihmettelee, miten Ryan yhtäkkiä putkahti mun elämään alkuvuodesta 2011. Tosiasiassa tavattiin jo syyskuussa 2009, jolloin olin kuukautta vajaa 18 -vuotias ja juuri Australian vaihtarivuodeltani kotiin palannut...

Olin tuolloin lukioni ranskanryhmäni kanssa reissussa etelä-Ranskassa, Nizzassa. Yhtenä päivänä käväistiin Monacossa, mistä takaisin Nizzaan suunnatessa jouduttiin junaraiteilla tapahtuneen onnettomuuden takia sulloutumaan täyteen paikallisbussiin. En mahtunut istumaan mun kavereiden viereen, joten iskin pebani viereiseen loosiin, ja aloin vaihtarivuodesta rohkaistuneena heittää pientä small talkia siinä istuvien nuorten kanssa. Siinä oli tyttö Australiasta, poika Etelä-Afrikasta, ja vieressäni istui aika väsähtäneen näköinen poika Walesista, nimeltään Ryan. Jutskailtiin kaikenlaisesta bussimatkan verran, minä taisin höpöttää jotakin Suomesta ja Australiasta, ja Ryan taas kertoi nuukahtaneen olomuotonsa johtuvan siitä, että joutui nukkumaan aiemman yönsä palmupuun alla. Bussimatkan jälkeen mä annoin Ryanille mun vaihtari-käyntikorttini (:D) ja sovittiin että nähdään seuraavana päivänä rannalla.


Heh, hyvin sovittu - Nizzan rantahan on aivan järjettömän suuri ja koska viikko oli helteinen, oli biitsillä tuhansien ihmisten seasta jonkun kerran tapaamansa ihmisen bongaaminen yhtä todennäköistä kuin tähdenlennon. Minä ja kaverini oltiin rannalla rentoilemassa koko aamu, ja jossain vaiheessa päivää Ryan löysi meidät ja liittyi seuraan. Oli raukka kuulemma kävellyt koko biitsin pituudeltaan ja näki meidät vasta kun oli jo luovuttamassa. Juttu kulki edelleen, mutta Ryanin piti samana iltapäivänä napata juna sen seuraavan reissun etappia kohti.

Reissun jälkeen meistä tuli kavereita Facebookissa missä me juteltiin satunnaisesti, milloin tulevista reissuista, milloin muutoksista arjessa. Ryan kertoi viettävänsä kesän töissä Jenkeissä ja muuttaneensa Walesista Englannin rannikolle, Brightoniin opiskelemaan. Minä kerroin ylioppilaskirjoituksista, tuhkapilven pitkittämästä Kiinan reissusta ja haaveistani opiskella Lontoossa. Hakemukset Londresiin lähti vetämään.


Helmikuussa 2011 sain kutsun portfolio-näyttöön erääseen lontoolaiskouluun, Cordwainers Collegeen - vielä tuohon aikaan ajattelin, että musta tulee kenkäsuunnittelija. En loppujen lopuksi edes uskonut tuodon kouluun pääseväni kylmiltään sisään, mutta halusin silti lähteä kokeilemaan. Reissu osui ylppäriaikaan, sopivasti äikän ja ruotsin kirjoitusten väliin, mikä ei mua oikeastaan haitannut, Harry Potter på svenska vaan lennolle mukaan ja matkaan! Toisaalta tällaista pikkukyläläistä vähän jännitti miljoonakaupunkiin yksin lähteminen, eikä kukaan kaveri halunnut noin kriittiseen aikaan lähteä mun kanssa reissuun. Laitoin siis Ryanille, ainoalle tuntemalleni Briteissä asuvalle tyypille viestiä ja kysyin, että kiinnostaisiko sitä lintsata pari päivää yliopistolta ja tulla Lontooseen hengaamaan tytön kanssa, jonka se on kaks kertaa tavannut. Ja loput onkin historiaa :)

Ryan tuli seuraavassa kuussa Suomeen ihmettelemään ruskeaksi muuttunutta kevätlunta, ja minä taas lentelin toukokuussa Brightoniin lomailemaan. Silloin myös selvisi, että olin sittenkin päässyn Lontooseen opiskelemaan! Kesä vietettiin eri mantereilla, Ryan oli duunissa Kaliforniassa ja minä Ranskassa, ja syyskuussa mä sitten muutin tavaroineni Lontooseen. Gatwickin lentokentällä oli Ryan mua vastassa :)


Täysin sattumaa oli siis, että ikinä toisemme tavattiin, ja sattumiin minä uskonkin. Uskon myös kohtaloon, kuin myös siihen, että itse voimme kohtaloamme ohjailla. Ellei junaraiteilla olisi tuona syyskuisena päivänä ollut onnettomuutta, olisimme kaikki istuneet tilavassa junassa ilman syytä jutella kellekään ulkopuoliselle, ja ellen olisi ollut vaihto-oppilaana, en varmasti olisi tohtinut avata keskustelua tyypin kanssa, joka näytti siltä että saattaa nukahtaa minä hetkenä hyvänsä. Koko Ranskan matkallekaan mun ei pitänyt alun perin vaihtarivuoteni takia päästä mukaan, mutta onneksi reissu siirtyi syksylle jolloin olin juuri palannut kotiin. Tuuria on myös se, että hain nimenomaan Englantiin opiskelemaan - millä ei ollut muuten mitään tekemistä Ryanin kanssa.

Se oli vain onnea ja sattumaa, kohtaloa. Ja mä olen onnellinen, että tässä kävi näin. Sekä onnellinen, että tapasin Ryanin 4,5 vuotta sitten juuri näin. Me tavattiin yhteisen intressin äärellä - reissussa. Ja teema on jatkunut. Keväällä 2011 me ostettiin lennot Intiaan ennen kun vielä edes virallisesti oltiin yhdessä. Kolmen vuoden sisällä me ollaan käyty yhdessä 11 maassa, sekä muutamissa tahoillamme. Nyt me ollaan suunniteltu jo parin vuoden ajan yhä hullumpia juttuja lähitulevaisuudelle. Se on ihanaa, pystyä jakamaan seikkailumieli jonkun kanssa, ja pystyä sanomaan toiselle, että "muutetaanko hei Meksikoon" ja toinen klikkaa automaattisesti Skyscannerin auki.

Vinkkini rakkauden löytämiseen kuuluukin: pitäkää silmänne auki ja mielenne avoinna kun olette tekemässä jotain, mitä rakastatte. Voi olla, että lähistöllä on joku, jolla on samanlaiset intressit, arvot ja haaveet. Ja seuraavan kerran kun istut joukkoliikenteessä jonkun viereen, mieti mitä kävisi, jos avaisitkin suusi. Tai parempi vielä, älä mieti. Avaa vain suusi ;)

Postauksen kuvat vuosilta 2011 - 2013. Ja ei, ei me olla muuttamassa Meksikoon. Vielä.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Opiskelufiiliksiä

Moikka ja mahtavaa huhtikuuta! Onneksi kesäaika vaihtui sunnuntaina, koska homma tuli mulle yllätyksenä tänäkin vuonna. Mutta nyt on tunnin verran valoisempaa illalla, se on huippua se. On mahtavaa pystyä pyöräilemään kotiin koulusta iltaisin, kun ei ole vielä pimeää. Luonnon valossa on myös parempi tehdä luovaa työtä, kun kaikki värit näkee kunnolla. Toinen huippujuttu on se, että tuon sivupalkin mukaan tällä blogilla on 100 seuraajaa Bloggerissa! Huippua, kiitti tyypit!

Mä oon viimepäivinä melkein asunut studiolla, mutta mikä ettei, kun saa työskennellä suuressa tilassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Meidän studio on nimittäin aina jostain kumman syystä tyhjillään, mutta enemmän tilaa ja työrauhaa mulle. Saa luukuttaa musiikkia (oon viimeaikoina löytänyt PMMP:n jälleen), kirota rauhassa ompelukoneen temppuilua ja täyttää pöydät kuvapinoilla.


Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset, kun on samaan aikaan aivan jäätävä kaukokaipuu ja halu päästä jonnekin kauas nyt-heti, mutta toisaalta taas Lontoo tuntuu ylivoimaisen kivalta paikalta ja nyt kun on taas lämmintäkin, tekisi mieli vaan tsillailla tuolla ulkona ja hyrrätä läpi Hackneyn hipsterispotteja. Koulujuttujen määrä taas tuntuu ahdistavalta vaikka tosi huippuja juttuja teenkin. Hommaa tuntuu olevan ihan liikaa. Opiskelen tuplakurssia, ja design puolella me kaksoistutkintolaiset joudutaan jostain syystä tekemään hyvin samanlainen määrä työtä kuin ne, jotka opiskelevat pelkästään suunnittelua. Mutta lisänä meillä on vielä business schoolin kurssit, joissa on niissäkin tosi paljon hommaa.

Vaikeinta on kuitenkin itsensä patistaminen stressin alla. Joskus on vaan vaikea keskittyä itse tekemiseen, kun ajatukset on vuorotellen siinä, kuinka hiton paljon sitä hommaa on (tiedättekö sen tunteen, kun työurakan määrä jo itsessään lamauttaa ja saa voimattomaksi), ja toisaalta taas koulun jälkeisessä elämässä... Mutta mun ei kuitenkaan pitäisi valittaa, saanhan tehdä lopputöinäni asioita joista oikeasti nautin.

Pientä sneak peekkiä design-puolen lopputyöstäni: pari melkein valmista printtiä, kuvia sketch bookista ja materiaali researchia.


Näistä irtonaisista kuvista on vaikea hahmottaa oikein mitään, mutta luulen että tuun kertomaan projektista tarkemmin vielä kun oon saanut enemmän valmiiksi ja kokonaisuutta jotenkin kursittua kasaan. Kuten viime vuonnakin, tuun myös järkkäämään jonkunlaisen photoshootin, jos jonkin lopullisen tuotteen saan väsättyä kurssin lopussa. Vaikka varsinaisten vaatteiden tekeminen ei meillä ole pakollinen vaatimus, haluan tänäkin vuonna tehdä printtien, vaatepiirrosten & malliston suunnittelun lisäksi muutaman vaatekappaleen. Oon muutaman session verran harjoitellut kaavoittamista muotisuunnittelijan kanssa, mistä on ollut paljon helppiä, mutta todelliset taitoni toivon mukaan tulee esille printtityössäni :)

Niihin mun onkin nyt palattava!! Kiitos vielä teille kaikille, jotka tänne jaksatte viikko toisen jälkeen palata! Tuun aina megailoiseksi kaikista kommenteista ja uusista lukijoista, tai vaikka siitä, kun joku kertoo että blogi on inspiroinut ulkomaille lähtöön, matkustamiseen tai ostanut pyörän. Elämän pieniä iloja!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...