lauantai 29. maaliskuuta 2014

2x impulsiivinen kevätostos

Pakko tunnustaa, että suurin piirtein kaikki mistä tässä postauksessa puhelin on lentänyt ikkunasta tässä parin viikon sisällä :D Koululta saamani stipendin ja lompakossa lojuneen lahjakortin takia päädyin pitkästä aikaa kaupoille, ja näköjään hellitin hetkellisesti mun säästösuunnitelmasta... Zaran lahjakortti on nyt käytetty, perustoppivalikoimaa päivitetty jotta muutamat nukkaantuneet pääsisi päiviltään, ja korallinen huulipuna, printattu bomber-pusakka kuin korkeavyötäröiset farkutkin löytyy nykyisin garderoobistani, aikamoista.

Viimeisimpänä Brightonista tarttui mukaan vielä kahdet bikinit lämpöisiä puistopäiviä venailemaan. On nimittäin melko harvinaista että löydän edullisesti jostain bikinit joissa en näytä 12 -vuotiaalta pojalta...


Musta-harmaat H&M, oranssit Moontide, kauniisti kuvattuna Brightonin hotellin hohtavilla lakanoilla. Oranssit on värinsä puolesta vielä paremmat sitten, kun iho ei enää ole puhtaan valkoinen...

Mutta ei huolta kuulkaas, pienestä tuhlauspuuskasta huolimatta aion jatkaa tästä eteenpäin säästäväisellä linjalla. Olen kohta säästänyt suht aktiivisesti kokonaisen vuoden ajan, ja ylpeänä voin sanoa, että säästöön on kertynyt paljon enemmän, kuin koskaan osasin odottaa! Vaikka uusien juttujen saaminen vaatekaappiin on välillä kivaa, on mulle nykyään jopa jännittävämpää pystyä siirtämään summia säästötilille, jotakin suurempaa varten. Potin kasvaminen jotenkin symbolisoi ison haaveen lähenemistä ja se on stressin keskellä paljon parempaa terapiaa, kuin shoppaileminen :)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

pitkän viikonlopun fotoja

Puuh, elämä ei kyllä nyt helpota hetkeksikään. Koko ajan menossa tai tulossa jostain, koko ajan kiire, koko ajan niin paljon tehtävää että välillä on vaikea edes päättää mistä jutuista kannattaisi aloittaa. Kuulostaako tutulta? Eilen Lontooseen saapuessani menin suoraan juna-asemalta studiolle työn touhuun, enkä ollut kotona kuin kasin jälkeen. Sama totta kai tänään, huomenna ja ylihuomenna - kunnes mun pitää käväistä Brightonissa taas, tällä kertaa ihan pikaisesti tosin vain, eräässä tilaisuudessa. Iisiä ei ole, eikä pidä ollakaan, mutta todella suuresti odotan pienenpientä lomaa jo. Tietenkin työtilanne ja mahdollisuudet kesällä määrää aika paljon, mutta tällä hetkellä leikittelen ajatuksesta olla ensin kesäkuussa ihan vaan lomalla, käydä Suomessa, rentoutua vähän ja hoitaa itseäni. Stressi ei tee hyvää iholle eikä kropalle eikä millekään!

Tässä kuitenkin nyt muutamia fiiliskuvia Brightonista, junassa pikaisesti muokattu :p Pitkän viikonlopun kohokohtia oli syöminen (Pronto In Tavola, Burger Brothers, Carlito Burrito) ja vanhalla kunnon Krater comedy clubilla (Komediassa, North Lainella) naurusta ulvominen! Viimeisimpään nuoriso/opiskelijaliput oli puoleen hintaan, eli vain kuus puntaa sunnuntai-iltana. Ja jälleen kerran paikalta sai lähteä kaikenlaiset nauramiseen liittyvät lihakset kipeinä :)
 

 Kivaa keskiviikkoa!!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kirjastolauantai


Terkut Brightonista, tosin ei aurinkoiselta terdeltä vaan kaupungin kirjaston lukusalista. Mä tulin tänne pitkäksi viikonlopuksi tekemään koulutöitä, lähinnä väsäämään printtejä viimeistä design projektiani varten, mutta oon myös saanut business planini kirjoittamisen vihdoin aloitettua... Mä istun siis kirjastossa läppärini kanssa, kun Ryan on töissä. Iltaisin me nautitaan Brightonista ja syödään hyvin - Brightonissa on vaan niin hyviä pieniä itsenäisiä ravintoloita! Eilen käytiin ekaa kertaa Carlito Burrito -raflassa. Ollaan fanitettu tätä meksikolaista jo pari vuotta, kun tyypillä oli vain pieni katuruoka koju keväisin ja kesäisin. Nyt Carlito on avannut oman ravintolansa, joka on eilisen illallisen perusteella aivan mieletön. Me tilattiin halloumiburrito, päivän kalaa meksikolaisittain, taivaallisia enchiladoja ja oysterishotti kera tequilan. Lähdettiin takaisin residenssille 1,5 tunnin syömisen ja juomisen jälkeen onnellisina, yhteensä vain 42 köyhempinä. Ei paha hinta kahden hengen feastista, way to go Carlito. Me tullaan takaisin varmasti!

Myöhemmällä käytiin myös porukalla tanssahtelemassa Mesmeristissä - paikka joka lienee tuttu kaikille Brightonilaisille.. Yö me punkattiin kaverien sohvilla mega-siistissä asunnossa North Lainella, mutta nyt seuraavaksi kolmeksi yöksi meillä on (Ryanin työpaikan kustantama) hotelli, ihan Brightonin rantabulevardilla :) Meidän lemppari italialainen koko maailmassa, symppiksen italialaishepun pitämä Pronto in Tavola on ihan hotellin nurkilla, eli saattaa olla että pizza ja pasta ähkyt tulee vedettyä tässä jonain iltana... Joskus mä ihan oikeasti ihmettelen, miten mä onnistun näillä ruokailutottumuksilla (=paljon ja usein) pysymään tämän kokoisena :D

Palaan Lontooseen tiistaina, mutta saattaapi olla että tipauttelen tänne muutamat Brighton kuvat ennen sitä - tarkoituksena on ainakin katkottaa opiskelua uusien katutaideteosten kartoituksella. Ainut harmi juttu on se, että koska tultiin tänne autolla, mulla ei oo mun pyörää mukanani - mutta onneks tän kokosessa kaupungissa pääsee liikkumaan kävellenkin helposti :) Oon jopa leikitellyt ajatuksella aamuisesta hölkkälenkistä rannalla, kun kerran rantsulla seuraavat päivät asutaan, mielessäni romantisoitu kuvitelma itsestäni sulokkaasti juoksemassa bulevardilla aamuauringon kimaltaessa mereen... Tosiasiassahan en pysty juoksemaan kuin pari sataa metriä ennen kun kylkeen pistää, jalat on maitohapoilla, henki ei enää kulje ja kaikki tuntuu kamalalta. Niin, juoksulenkillä mua siis tuskin tullaan näkemään.

Kivaa viikonloppua tyypit! Jos sieltä löytyy brightonilaisia, heittäkää vinkkiä mitä kaikkea uutta täällä on! Mun viimeisestä pidemmästä visiitistä on nimittäin jo monen monta kuukautta :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ajatuksia valmistumisesta & sen jälkeisestä elämästä

Viime torstaina meidän kurssinjohtaja täräytti luennolla, että teillä on muuten vajaa kymmenen viikkoa ennen kun koulu on loppu. Kyllä mä oon tän tiennyt, mutta silti pelästyin pikkasen. Opiskeluko ihan oikeasti loppuu? Mutta mähän oon ollut koulussa vajaasta 7 vuotiaasta, yhteensä 16 vuotta putkeen ensin koululaisena, sitten oppilaana ja nyt opiskelijana. Päässä pyörii enemmän kysymyksiä kuin varmaan milloinkaan: Millaista elämä opiskelujen jälkeen on? Oonko mä muka oppinut tarpeeksi? Miten mä pärjään? Tuleeko musta nyt aikuinen? Ja se isoin kysymys: mitä ihmettä mä tällä elämällä nyt oikein teen??? Haluisinkin nyt avata fiiliksiäni koulun loppumisesta ja tulevaisuudesta - ehkä vähän liiankin monen kappaleen verran, moottoriturpa kun olen. Lukekaa silti.


Toukokuun lopussa tosiaan on koulut osaltani käyty - ainakin pariin vuoteen, ellei ikuisesti. Heinäkuun lopussa mä pitelen kädessäni paperia, joka maksoi mulle 3465 puntaa vuodessa. Kun sanon tän, mua jännittää. Oon jo kai sen verran aikuinen, etten ole raapustanut isoa FREEDOM tekstiä viimeisten koulutöiden ja kokeen jälkeen...vaikka tulen nuo sanat varmaan kiljaisemaan, kun kaikki on ohitse. Tosiasiassa mä tuun tekemään kai jotain ei-jännittävää duunia maksaakseni vuokrani ja mahdollisesti työharjoitteluakin, se siitä vapaudesta siis. Kumpaakaan mulla ei tosin ole vielä. Meillä jatkuu kämpän sopimus lokakuun alkuun saakka, eli niihin aikoihin tuun näillä näkymin ottamaan jalat alle. Silloin toivon mukaan voin oikeasti kiljaista, että vapaus ;)


Musta tulee nyt se kuuluisa taiteiden poikamies, bachelor of arts, suomeksi siis kandi. Maisteriksi jos haluaisin, pitäisi mun hakea uudestaan johonkin kouluun, päästä uudestaan sisään ja iskeä vähintään kymppitonni instituution tiskiin vuodesta itseopiskelua. Ei kiitos. Voihan maisteriopinnot suorittaa halutessaan vuosienkin jälkeen vaikka eri maassa, jos haluaa. Nyt en halua. Mutta tiedän, että olen vähän eri veneessä kun Suomessa opiskelleet tänä vuonna valmistuvat.

Suomessahan opiskellaan yhteen pötköön maisteriksi saakka ja suoraan valmistuttua tuntuu urat monelle lähtevän käyntiin (rankkaa yleistystä). Oonpa mä pienen Facebook kavereiden vakoilun avituksella pannut merkille, että aika moni nyt vasta toka -tai kolmas vuoden opiskelijakin on Suomessa jo "alan hommissa", tai ainakin jotain sinne päin. Täällä Englannissa meno on vähän sellaista, että opiskellaan vähän mitä sattuu, valmistutaan 22 -vuotiaana, muutetaan takaisin vanhempien luokse ja saadaan työ baarissa. Sitten pikku hiljaa mietitään, että mitäs nyt. Ja tää ei muuten ollut mikään mutu-heitto, vaan ihan oikeasti monikin mun viime vuonna valmistunut kaveri/tuttu on tehnyt näin - mitä en ton vanhempien luokse muuttamisen kohdalta ymmärrä sitten ooollenkaan...


Suurin syy tähän on kai se, ettei täällä aihealueen X opiskeleminen välttämättä tarkoita sitä, että tyyppi on erityisen kiinnostunut alasta. Täällä ei käydä läpi karseaa pääsykoe ruljanssia, joten vähän kärjistetysti kuka vain voi opiskella mitä vain. Mun kurssilla on ainakin paljon porukkaa, joka tuntuu valinneen kurssin koska se kuulosti vähemmän tylsältä kuin kemia. En myöskään koe että Britanniassa olisi mitenkään kannustava ilmapiiri nuorien palkkaamiseen ns. oikeisiin töihin. Täällä kukoistaa työharjoittelu-politiikka, eli töihin kyllä voidaan ottaa, mutta ilman mitään palkkaa. Työharjoitteluja saattaa tarvita useita, ennen kun on "tarpeeksi työkokemusta" palkalliseen duuniin, eikä yleensä siitä harjoittelupaikasta anneta paikkaa kuitenkaan, vaan tämä *orjatyö* on pelkkää cv-boostia ja kokemusta.

Toinen syy on se, ettei sitä "koulutetaan vain yksi elokuvaohjaaja vuodessa koska enempää ei tarvita" tyylistä Suomen meininkiä ei täällä ole, vaan Lontoossa koulutetaan vaikka tuhat sirkustirehtööriä joka vuosi jos vaan porukka tahtoo. Ei ketään kiinnosta, kannattaako niin montaa opiskelupaikkaa tarjota tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta, annetaan vaan opiskella. On siinä kai hyviäkin puolia, mutta huonot on aika selkeesti myös näkyvillä.


Mun suunnitelmat nyt valmistujaiskesälle on simppelit: yritän saada jonkun "oman alan" työharjoittelupaikan, joltain yritykseltä joka liippaa mielenkiintoni kohteita läheltä, sekä osa-aikaisen työpaikan kaupanalalta. Koulujen loppuminen ei siis tarkoita mulle loistokkaan uraputken alkua, tai välttämättä mitään sen kummempaa kuin joku palkkaduuni ja sivussa ehkä alan työharjoittelu, jos sellaisen saan. Mun "ala"han on hirmuisen laaja, eli kaikenlaista suunnittelutyöstä ja stailauksesta sisäänostoon, brändäykseen, merchandisingiin, markkinointiin ja viestintään. Aika paljon erilaisia juttuja voisin siis kokeilla, ja olla silti "omalla alalla". Toisaalta nyt kouluaikoina oon alkanut tajuumaan, kuinka tärkeää mulle olis tehdä töitä sellaiselle yritykselle, johon itse tunnen sopivani. En esimerkiksi osaisi kuvitella itseäni tekemässä töitä monelle tunnetulle luksusbrändille, vaikken mistään mahdollisuudesta tietty alkuun kieltäytyisikään.
 

Nyt viimeisen puolen vuoden ajan sopassa on ollut vielä yksi elementti lisää, eli ajatus omasta yrityksestä. Kuten oon aiemmin kertonut, käyn business start up kurssia, ja haaveissa olisi joskus pistää pystyyn oma brändi: oma pieni yritys jota pystyisin itsekseni suurimmilta osin pyörittämään, kera tarvittaessa freelance avun. En todellakaan kuvittele yrittäjyyden olevan mitenkään ruusuista, mutta olisi hienoa päästä tekemään sellaista juttua, johon sataprosenttisesti uskoo. Pääsisi tekemään laajasti kaikenlaista koskien suunnittelua, brändäystä, markkinointia: kehittelemään uusia ideoita, rakentamaan brändiä ja hiomaan strategioita, eli vähän kaikenlaista josta tykkään. Ja lisäksi tietty kaikenlaista, josta en tykkää, ja johon liittyy ihan liikaa numeroita... Mutta näin myös jokaisessa muussa työssä.

Kuitenkin kaikkea, niin pitempiaikaista työsuhdetta kuin myös yrityshaaveita pidättelee se, että aika varmaa on syksyllä Britanniasta lähtö. Olen ollut tästä aika salaperäinen ja tulen toistaiseksi olemaankin, ihan vain siksi, etten uskalla puhua suurista suunnitelmista jos jokin meneekin pieleen, eikä homma onnistukaan - tai sitä jouduttaisiin siirtämään myöhemmälle. Suunnitelmissa on kuitenkin irtautuminen, sekä pitemmällä tähtäimellä sellaiselle aika isolle A:lla alkavalle saarelle suuntaaminen. Vaikka koulun loppu saa vähän surua puseroon, koska opiskelu on ollut niin jees, oon toisaalta ihan täpinöissäni tulavista seikkailuista, vapaudesta, vähän erilaisesta elämästä. Elämästä, jota ei rytmitä palautuspäivät, palkkapäivät tai viikonloput.


Moni varmaan ihmettelee, miksi kouluttautunut ihminen ei haluaisi heti kokeilla siipiään kunnon työmarkkinoilla, tai kerätä sitä varten vimmatusti työkokemusta. Itse en haluaisi tuntea paineita tästä, koska olen vielä niin nuori. Tunnen silti vähän, vaikken haluaisi. Mulla on nyt työkokemusta muutamasta erilaisesta työpaikasta, muttei mistään perusduunaria ylemmästä roolista (ellei parin päivän sijaistelua lasketa). 22 -vuoden iässähän monella alkaa olla jo olemaan jonkunnäköistä kokemusta astetta "paremmasta" duunista, mutta mulla ei vielä ole. Toisaalta, monella ei ole vielä koulutusta, joku ei ole vielä ehtinyt käymään Euroopan ulkopuolella, kolmas asuu vielä kotona... onhan näitä. Ei pitäisi aina vertailla itseään kaikkiin muihin, ja miettiä mitä mulla ei ole ja voisi olla. Sillä välin kun olisin voinut kerätä laajempaa työkokemusta, oon tehnyt ihan muita juttuja, ja saanut ihan muita kokemuksia.


Tää postaus on ollut aikalaisen sekalaista ajatusten virtaa, mutta pääsisältö on kai se, että mun tulevaisuus on ihan avoin, ja se välillä pelottaa. Enemmän oon kuitenkin innokkaan toiveikkaan odottavainen, kuin pelokas, mutten voi kiistää että tiettyjä kauhukuviakin pyörii välillä mielessä. "Se pahin" (omalla kohdallani Dalstonin Icelandin kassatädiksi päätyminen) ei kuitenkaan ikinä tunnu tapahtuvan, eli toivotaan että edes jotenkin mielekkäästi alkaa mun yliopiston jälkeinen elämäni. Meillä on ollut koulussa nyt viimeaikoina monia menestyneitä tyyppejä eri aloilta puhumassa, ja aika moni on todennut viettäneensä useammankin vuoden haahuillen koulun ja uran välissä. Mikä on tuonut vähän lohtua. Mutta tärkeintä mulle on kuitenkin ollut tajuta, että tää on mun ikioma elämä ja mun pitää elää niin kuin musta tuntuu hyvältä, seurata niitä polkuja jotka houkuttaa milloinkin eniten ja toteuttaa vaikka jokainen unelma, jonka päähäni saan. Eikä elää ajatellen että nyt mä teen sitä mitä mun kuuluu tehdä, jotta olen mallikansalainen ja mahdollisimman tuottoisa koneisto tälle yhteiskunnalle.

Uskon kyllä vakaasti siihen, että jonain päivänä mä olen ihan kelpo kansalainen ja kannan korteni yhteiskuntaankin, mutta tää aika ei ole vielä nyt 22 -vuotiaana, eikä välttämättä vielä 27 -vuotiaanakaan. Sitä ennen mun pitää vielä nähdä ja oppia niin paljon. Mun vanhemmat on sitä mieltä, että olen liian nuori "oikeaan" työelämään, ja että mun kannattaisi opiskella vielä. Olen samaa mieltä, että opittavaa on paljon, mutta nyt seuraavaksi mun pitää oppia yliopiston ulkopuolella. Sekä villinä ja vapaana reissulaisena, että työelämässä. Ja kuka tietää vielä joku päivä maisteriopintojen muodossakin.
 

Loppumietelmät? Rennosti ja elämää maistellen eteenpäin. Tän postauksen alussa esittämiini kysymyksiin en välttämättä tule löytämään vastauksia vielä moneen moneen vuoteen, mutta se on ihan okei :) Fiilikseni tällä hetkellä summaa parhaiten kai seuraava runo:

"Miksi kiire
Hidastetaan vähän
Katsellaan
En tahtoisi vielä
joutua perille."

- Kyllikki Villa


Millaisia ajatuksia muilla valmistujilla/hiljattain valmistuneilla on? Entä muilla Briteistä tänä vuonna valmistuvilla? Nyt vertaistukea kehiin, kertokaa, en kai oo ainut tän naiivin ajattelutapani kanssa?

 
Kaikki postauksen kuvat: Daisy's Girls / Wildfox
 

torstai 13. maaliskuuta 2014

where did winter go?

Moikka! Ajattelin tehdä pienen "ajantasalle" postauksen, kera muutaman sekalaisen kuvan kuluneelta kuukaudelta. Tuntuu että tässä on ollut taas niin paljon kaikenlaista, ja helmikuun viikotkin vaan katosi jonnekin. Mulla on vieläkin sellainen tunne, että olisi vasta tammikuu... Tosiasiassa Lontoossa kevät on päässyt jo kunnolla vauhtiin ja mulla on koulua enää 2,5 kuukautta jäljellä. Kokonaisuudessaan.


Tiistaina oli yhden raportin palautus, jota työstin vielä samana aamuna hiki hatussa. Kyseessä on ehdottomasti sekavin tekele minkä olen ikinä yliopistoaikanani väsännyt, mikä johtuu varmaan siitä että vielä päivää ennen aika monta juttua oli epäselvinä. En mä tahallani jättänyt sitä viimetippaan, vaan muiden kurssien työt on imaisseet kaiken ajan... myös sen vapaa-ajan. Pientä kiitostakin on uurastus toisaalta tuottanut: mut ja bisnesideani palkittiin "commercial future" stipendillä, ja mut myös valittiin esittämään Adidas design projektini itse firmalle... Tää on edessä varmaan ens kuussa, ja mua jännittää jo nyt! Olisi mega siistiä saada joku harjoittelupaikka tai vastaavaa Adidakselta, koska se tukisi mun suuntausta :)


Ai niin, ja mulla puhkesi pyörän kumi kolmatta kertaa viikon sisään. Ennen tätä mulle oli käynyt näin kerran elämässäni, vaikka pyörän selässä oon ollut skidistä saakka. Ja nyt kolmesti yhdessä viikossa, on siinä oddsit. Mut on kirottu, muuta syytä näin naurettavan huonolle onnelle en keksi. Tai ehkä pitäis vaan laittaa renkaat vaihtoon... Tai ehkä lontoolaiset voisi lakata viskaamasta ne lasiset kaljapullonsa tielle, kun juoma on nautittu. Tuokaa joku pliis suomalainen pullopanttisysteemi Englantiin.


Tulevaisuuden suunnitelmien kanssa on taas soudettu ja huovattu. Päätettiin ensin siirtää Lontoosta lähdön ajankohtaa keväälle 2015 tän tulevan syksyn sijaan, mutta eilen sitten mietittiin että jos nyt kuitenkin se alkuperäinen idea olisi paras, eli syys-lokakuussa lähtö. Tähän vaikuttaa nyt niin moni asia, vaikea edes selittää paljastamatta mitä on suunnitteilla - kaikenlaista säätiloista raha-asioihin. Reissuun olisi joka tapauksessa tarkoitus lähteä, suureen sellaiseen :)


Oon muuten nyt jo jonkun aikaa yrittänyt saada ajatuksiani sanoiksi valmistumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä - eli vähän diipimpi postaus saattaa olla lähipäivinä tulossa...

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Sun, I salute you

Mulla on stressi taas ollut huipussaan, koulujuttujen takia totta kai. Kaikenlaista on muutenkin taas sattunut, mm. mun pyörän kumi puhkesi viime viikolla kahdesti, mikä on aikamoinen saavutus jopa lasinsiruisen Lontoon mittakaavassa. Stressitasosta kertoo myös se, että hiuksien seasta on taas löytynyt sellaisia 15-haaraisia, joiden ei minkään luonnonlain nojalla pitäisi olla olemassa..

Eilen kuitenkin heräsin mitä kauneimpaan auringonpaisteeseen, tsekkasin BBC:n ennustuksen päivälle (18 astetta) ja päätin, että stressi jäihin muutamaksi tunniksi ja painuin bikineissä parvekkeelle. Auringossa oli oikeasti kuuma! Iltapäivällä kävin korjauttamassa puhjenneen kumini viereisessä pyöräkaupassa, johon on meiltä kätevästi matkaa minuutti. Piha oli täynnä ihmisiä sunnuntaimarkkinoiden takia, rento musiikki pauhasi ja istuskelin auringossa odotellessa pyöräni valmistumista. Tuntui niin kesäiseltä, että hetkeksi jo unohdin koulun ja kaikki vikavuoden paineet.

 
Siellä roikkuu mun pyörä fiksattavana. Meillä alkaa olla yhteistä taivalta takana jo melkein 2 vuotta! Eihän tämä mikään kaunokki ole, mutta hintaansa nähden tosi toimiva ajokki. My buddy.
 

Tennarit ilman sukkia - varma kevään merkki!


Iltapäivällä istahdin vielä puistoon hetkeksi. Valitsin strategisesti spotin lähellä kitaraa soittavaa pojua - livemusiikki auringonpaisteessa, toinen idioottivarma kevään merkki!

Valitettavasti näiden jälkeen mun piti suunnata kotiin raportin kirjoituksen pariin - ja stressi nousi aikalailla samalla hetkellä takaisin normilukemiinsa. Oli kuitenkin ihana pystyä ottamaan muutama tunti pois koulujutuista näinkin kivoissa merkeissä, ilman että piti poistua kahta minuuttia kotia pidemmälle. Tuli jotenkin tosi kiitollinen olo taas siitä, että asutaan näin kivalla alueella, ja että puistoonkin pääsee nopsaan rentoilemaan vaikka puoleksi tunniksi, jos töiden lomassa aivot ei vaan pelaa. Näinä tämmöisinä päivinä Lontoo on vaan niin ylivoimaisen siisti kaupunki :)

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Thinking sustainable

Viime viikolla mulle saapui postissa supermieluinen yllätys! Muistatte varmaan kun tammikuussa kirjoitin postauksen Elvis&Kressestä? No, tsempatakseen mun kouluponnisteluja Ryan päätti yllättää mut tilaamalla mulle himoitsemani Elvis&Kressen wash bagin, jonka lähetti kiikutti ovelle muutama päivä sitten 8)


Olen tähän niin rakastunut, että ihan hämmentää tämmöinen materiaonni (kamala sana tuo "materiaonni", toivottavasti en koe tarvetta käyttää sitä enää)! Laukku on siis täysin kierrätetyistä materiaaleista valmistettu: ulkoa pari vuosikymmentä palvellutta, sittemmin kaatopaikalle päätynyttä paloletkua, sisältä laskuvarjoissa käytettyä silkkiä! Niin ja puolet Elvis&Kressen voitoista menee suoraan hyväntekeväisyyteen. Kaikki tämä yhdistettynä upeaan ja kestävään designiin, hipoo jo täydellisyyttä.

Uuden wash bagin innoittamana oon alkanut pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä vähän taas uudelta kantilta - mähän en tosissaan elä tai kuluta kovin vihreästi tällä hetkellä. Olen toki ajokortiton ja pyöräilen, mutta toisaalta myös lennän lentokoneella useita kertoja vuodessa. En shoppaile enää hirveästi, mutta se pieni, mitä ostan, on yleensä ikävä kyllä halpatyövoimalla tuotettua. En sen kummemmin suosi luomua enkä lajittele jätteitäni viiteen eri keräysastiaan. Tämmösissä jutuissa on kyllä tarkoitus ryhdistäytyä jossain vaiheessa, mutta tän hetken tiukka opiskelijabudjetti ja aikataulu toimii vähän rajoittavina tekijöinä...

Ehkä kuitenkin tämä kestävää kehitystä tukeva wash bag voisi olla alkusysäys vähän erilaiseen ajattelutapaan: Se on niin yksinkertaisen kaunista designia, ja kaunis myös tarinaltaan, sekä kestävistä materiaaleista valmistettua laatutyötä, että toivon sen säilyvän "ikuisesti". Toivon, että vielä vuosien (vuosikymmenten?) jälkeen, mulla on mun Elvis&Kressen kylppärikassi käytössä. Ja toivon, etten siinä välissä ole ostanut yhtäkään uutta kylppärikassia, siis samaan tarkoitukseen tulevaa, samassa kokoluokassa painivaa jne.

Tarkoitus olisi siis jatkossakin ostaa vähemmän, harkita enemmän. Mutta nyt vähän eri kantilta kuin aiemmin, eli miettiä nimenomaan tavaran tarpeellisuutta, kestävyyttä ja ekologisuutta. Toisaalta se opiskelijabudjetti on edelleen aika rajoittava tekijä ja lisäksi mulla polttelee taskun pohjalla lahjakortti Zaraan... eli mitään suuria muutoksia tuskin tulee heti tapahtumaan, mutta hei, hiljaa hyvä tulee. Pikku hiljaa.

Jos joku muukin innostui Elvis&Kressestä, niin joitakin merkin tuotteita löytyy suomalaisesta Mukama -nettikaupasta, ja koko valikoima luonnollisesti Elvis&Kressen omasta nettikaupasta, josta toimitetaan ymmärtääkseni kaikkialle :)

Niin ja muista saman tyyppisistä merkeistä saa vinkata!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kevät alkoi Brightonissa

Muutama päivä sitten käväisin vihdoin taas Brightonissa, ensimmäistä kertaa sitten viimekesän, jolloin me luovuttiin Brightonin kämpästä ja Ryan muutti tavaroineen meille Lontooseen. Mähän kävin parin vuoden aikana Brightonissa kerran-pari kuussa, joten yli puolen vuoden ero rantakaupungista on ollut mulle tosi pitkä. Tää pieni päivävisiitti kera tyttöjen tuli siis ihan tarpeeseen, mulla oli ollut ihan hirveä ikävä mun viikonloppu-kotia ja rannikon henkireikää!

Vajaassa viidessä tunnissa ehdittiin vetää keskipäivän siiderit biitsiterassilla, samoilla rannalla ja Laneseilla, lounastaa North Lainella, kipaista Beyond Retrossa, käydä design museossa ja palata takaisin rannan tuntumaan jätskeille.  Sää helli meitä ja meri-ilma tuoksui niin ihanalta, että tuntui ihan oikeasti kesältä. Voi Brighton! ♥
 
 
Aivan mieletön kasvisruokapaikka Laneseilla! Ylläoleva supermaukas lautasellinen papu-enchilladaa, perunaa, kahta eri salaattia, hummusta ja sour cremea irtosi 6,70 punnalla. Paikan nimeä en muista, mutta tää on White Rabittia vastapäätä North Lainella :)
 
 
Käytiin Brightonin taidemuseon "Subvertive design" näyttelyssä. Aika "raisu" oli. Ja aika pieni myös, kauaa ei näyttelyssä nokka tuhissut, kohteliaisuudesta piti vielä kiertää yksi huone uudestaan.
 
 
Pavilionin pihalla oli näin helmikuussakin aika trooppiset meinigit, kiitos puutarhaan istutettujen palmujen ja kirkkaalta taivaalta porottavan auringon.
 
En hei tajuu miks joidenkin näiden kuvien laatu on mennyt blogiin upatessa tommoseksi mössöksi! Pahoittelut siitä, mutta ei ne kyllä tolta näyttäneet kuvatiedostoina...
 
 
Tuhkakuppi pilaa kuvan. Tupakointi on ikuisesti ja ainiaan yök.
 
 
Brightonin mittakaavassa aika isot aallot. Yksi surffarikin nähtiin - ihan hullun hommaa tuo talvisurffi, rispektiä siis.
 

Näiden kuvien saattelemana voi jo mun mielestä pikkuhiljaa alkaa tuulettelemaan tätä Britannian kevääseen siirtymistä. Tänä vuonna ei siis talvea tullut Lontooseen ollenkaan (eli suurinpiirtein koko "talven" päivien keskilämpötilat huiteli lähempänä kymppiä kuin nollaa eikä lumesta ole ollut tietoakaan), mikä on mun mielestä vain ja ainoastaan positiivinen juttu. Toisaalta joskus kuulemma kylmemmät ilmat tulee tänne vielä ihan mattimyöhässä maaliskuussakin, eli toivotaan ettei näin enää käy. Mulle kelpais kevään lämpö vaikka heti! Ja tuo aurinko, josta ollaan saatu nyt jo useana päivänä nauttia - vaikka tietty sadettakin tulee aina välissä. Perus kevät Britanniassa siis ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...