keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Elvis & Kresse

Olin eilen eräässä todella inspiroivassa tapahtumassa, johon sain tilaisuuden ottaa osaa kouluni kustannuksella. Kyseessä oli UKFT Rise:n järjestämä Start up Fashion Event, jossa joukko muotialan erilaisia ammattilaisia (mm. Karen Millerin CEO, Harrodsin PR-päällikkö, Stylist -lehden fashion director..) puhui erilaisista yrityksen aloittamiseen liittyvistä asioista, niin tuotteiden valmistuksesta markkinointiin ja PR:n kuin myös ihan yleisesti yrittäjän arjesta, raha-asioista ja tietty omista kokemuksistaan. Useampi tunti hujahti mitä mielettömämpiä puhujia kuunnellessa, ja löysin myös muutama itselleni uutta yritystä, joiden tarina iski ja lujaa. Ajattelin jakaa näistä yhden tai kaksi täällä blogin puolellakin :)

Yksi puhujista oli nuorehko nainen, jolla oli suunnittelija-miehensä kanssa tosi erityinen asustemerkki - let me present to you, paloletkumuotia:

 
Kollaasin kuvat: elvisandkresse.com/, tausta: Nasa

Elvis & Kresse valmistaa asusteita 25 vuotta palvelleista, kenties tuhansia henkiä pelastaneista ja sittemmin eläkkeelle siirtyneistä paloletkuista. Kaikki materiaali on siis kierrätettyä ja turha varmaan sanoakaan, että erittäin kestävää ja vesitiivistä! Valikoimaan kuuluu megasiistejä vöitä, laukkuja, lompakkoja, kosmetiikkalaukkuja ja iphone/ipad suojakuoria, kaikki urheista paloletku-veteraaneista valmistettu. Näinpä Elvis & Kresse ei paitsi minimoi maapallon kuormituksen & ekologisen jalanjälkensä prosesseissaan, vaan myös auttaa pääsemään eroon tonneista vanhojen paloletkujen aiheuttamaa jätettä. Lisäksi yritys lahjoittaa puolet liikevoitoistaan palomiesten hyväntekeväisyysjärjestölle, kuten myös mm. WWF:lle ja Help for Heroesille.

Brändin ekologisuuden & eettisyyden huomioiden, sekä sen, että tuotteet helposti kestää eliniän, ei hinta-tasokaan ole mitenkään paha. Esimerkiksi 40 puntaa vuosikymmeniä kestävästä vyöstä (tai vain 26 puntaa alemman kuvan vyöstä!), 55 puntaa tilavasta & vesitiiviistä kosmetiikkalaukusta, tai 200 tote-laukusta kuulostaa mun mielestä varsin hyvältä diililtä. Brändi on niin uniikki ja niin suuresti hyvällä asialla, ettei tästä voi olla tykkäämättä - upeista tuotteista nyt puhumattakaan..


Kuvat: elvisandkresse.com/

Tuo toisiksi alimman kuvan tote-laukku on aivan täydellinen, kuten myös kollaasissa esiintyvä medium wash bag/kosmetiikkalaukku - eli jos joku siellä miettii mulle jo valmistujais-lahjaa kesälle, niin tuo wash bag olisi täpötäpötäydellinen :p

Mitä mieltä siellä ollaan - iskeekö muihin paloletku-asusteet ja niiden stoori?

/ EDIT. Tuotteita saa tilattua Elvis & Kressen nettisivuilta, ja joitain tuotteita myös suomalaisesta mukama -nettikaupasta :)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Snowdonia

Mun ja Ryanin taannoisen Walesin visiitin aikana me ei paitsi mökkihöperyynnytty, myös rämmittiin luonnossa: kiivettiin majesteettisen Snowdonian alueen yksi vuorista, Tryfan. Tryfan on vähän alle kilometrin korkuinen, mutta ehdottomasti yksi hankalimpia kiipeämiäni vuoria - me valittiin vahingossa kiipeysseinäksi pohjoispuolinen seinä, joka osoittautui haastavimmaksi kaikista reiteistä :p Mun fyysinen kunto tuntui taas olleen jossain eläkemummon tasolla, tosin syytän astetta kömpelömmästä kiipeystahdista mun tukalaa viittä vaatekerrosta. Oltiin nimittäin vähän yliarvioitu kelien viileys, ja tosiasiassa suurimman osan trekistä vaatetta oli päällä ihan liikaa. Mutta olipahan nyt sentään edes vähän vilpoisempaa kun täällä Lontoossa, täällä on koko tammikuun ollut päivisin about kymmenen astetta lämpöä, ja toisinaan vähän enemmänkin.

Tässä nyt muutama kuvaa Snowdoniasta & Tryfanilta.

 
Meille kävi säiden puolesta hyvä tsägä: ei satanut eikä tuullut, vaan ajoittain oli jopa aurinkoista. Niin paljon kuin Pohjois-Walesista tykkäänkin, niin yksi juttu on pakko sanoa: siellä on suurimman osan ajasta karsea sää. Harmaata, sateista, synkkää pilveä... Wales saa Lontoon tuntumaan aika aurinkoiselta citiltä, heh.
 
 
Ensikosketus lumeen! Saa nähdä tuleeko tänä vuonna taas perinteinen päivän-parin lumi-kaaos Lontooseen...
 
 
Mulla oli perinteitäni kunnioittaen taas oikein pro-vuorikiipeilijän varusteet päällä, not. Designer verkkarit ja kumppari-docsit - mutta hei ainakaan ei jalat kastuneet märässä lumessa seikkaillessa!
 
 
Walesissa parasta on just nää karun kauniit maisemat ♥ Vaikka viiden tunnin kiipeilyn jälkeen olinkin aika väsy, oli ihanaa taas vaihteeksi olla kunnolla luonnossa, raikkaassa kirpeässä ilmassa. Kaikki on tuolla niin puhdasta, täytettiin mm. juomavesipullot vuoripurosta, enkä oo oikeasti pitkään aikaan juonut niin hyvää vettä. Lontoolainen vesi ei todella ole mitään herkkua, joten siihen täysin tottuneena tuntui ihan siltä, kun oltaisiin koko Walesin reissun ajan lipitelty jotain luksuslähdevettä. Vaan eipä meidän hanoista...

lauantai 25. tammikuuta 2014

comeback

Jep, lemppariasuste 13 -vuoden takaa on tehnyt comebackin!


Tatuointikoru suoraan vuosituhannen vaihteesta! Mulla on ala-asteen kolmosluokan koulukuvassa täysin identtinen muovichokeri kaulassa - ja kreppiraudalla boostattu polkkatukka, heh. Bongasin korun aikanaan Ranskassa mun paikallisen ostarin pienessä krääsäkaupassa, mutta nyt vasta joulukuussa päätin ottaa ysärihirvityksen uudestaan käyttöön. Oon oikeastaan nyt kiintynyt tähän, vaikka osa porukasta edelleen luulee että oon mennyt joululomalla tatuoimaan kaulani. As if. Toisaalta myös kyselyjä ostopaikasta on tullut, eli ehkä tässä onkin orastava trendi?

Mielipiteitä?

torstai 23. tammikuuta 2014

arkijuttuja

Moikka! Lontooseen ja arkeen on palattu, eli lähinnä siis koulutöihin ja landlordimme kanssa tappeluun siitä, vaivautuuko hän korjaamaan kylppärimme homevaurion.

Antakaa mun avautua tästä vähän. Siis ihmiset maksaa täällä älyttömiä summia asumisesta ja erityisesti omistusasunnoista, muttei silti viitsi pitää huolta omista taloistaan - antaa niiden mieluummin homehtua kuin maksaa pari sataa uudesta vessan katosta. Vaikka kotiamme rakastankin, niin täytyy sanoa että meidän kylppäri on nyt taas vaiheeksi sellaisessa kunnossa että pitää suihkut lyhyinä... Muistan niin elävästi, kun vuokranantajamme ennen muuttoa lupasi, että home-ongelma hoidetaan. No, se hoidettiin kätevästi "maalaa piiloon" menetelmällä, joka peittää totuuden vain pari kuukautta... Voi Lontoo ja elämisen laatu!

Mitä kouluun tulee, pidin tänään lopputyöhöni eli bisnessuunnitelmaani liittyvän esitelmän ja palautin ensimmäisen osan tätä lopputyötä - nämä yhdessä vaikuttaa loppuarvosanaan 20%. Oman ideani on voinut ehkä jo vähän arvatakin, eli olen suunnitellut pyöräilijänaisille suunnattua vaatemerkkiä, joka tarjoaisi trendikkäitä, mukavia ja tieturvallisuuden huomioon ottavia vaatteita pyörällä liikkuville kaupunkilaisille. Yrityssuunnitelman laatiminen ja erilaisten brändin pystyttämiseen, markkinointiin jne. liittyvien asioiden työstäminen on oikeasti todella mielenkiintoista, enkä voi sanoa etteikö tämän idean toteuttaminen olisi joskus haaveissa. Ei ehkä ihan vielä, mutta toivottavasti muutaman vuoden sisällä - jos homma siis tuntuu edelleen mielekkäältä ja idea hyvältä silloin. Jos ei, niin koen silti tästä proggiksesta oppivani paljon enemmän, kuin yhden aihe-alueen akateemiseen kirjallisuuteen syventymisestä ja tyypillisen kandin kirjoittamisesta...


Tän päiväinen esitelmä meni ihan hyvin, enkä totta puhuen oo yhtään kummempi presentaatioiden pitämisessä yleensäkään. Tämän vuoden ensimmäinen koulutyö - esitelmä kulttuurien riistosta muotibisneksessä ja ongelman ratkaisuista - meni sekin aika tosi nörttimäisen hyvin, eli tässä business esitelmässäkin tähtään vaatimattomasti siihen 80 prosenttiin :D Design jutuissa on tosin sitten turha tuollaisista arvosanoista haaveillakaan, niissä tuntuu edes 60 saaminen ylitsepääsemättömän haastavalta. Suunnittelu-jutuissa mun pitääkin nyt ryhdistäytyä - ja siihen liittyy valitettavasti paitsi stressitason nousu myös lompakon keveneminen...

Tulostin on laulanut siihen malliin, että alan pelätä värikasettien tyhjenemistä, ja eilen tilasin Amazonista mm. 6XL kokoisia turvaliivejä ei väreissä - innovatiivista köyhän opiskelijan materiaalien hankintaa, höhö. Parin viikon päästä mun pitää tilata digitaaliset printti näytteet Adidas -projektia varten, hyvästi viiskybää. Puhumattakaan lopullisten materiaalien ja printtien kustannuksista... Viime viikolla me käytiin mun kaverin kanssa Sohossa Berwick streetillä - Lontoon kangaskauppojen mekassa - mutta ei lähdetty kotiin kuin ilmaisten minikokoisten näytepalojen kera. Aika monet kankaat maksaa tuolla järkyttävät £40 metri, mutta onneksi Brick Lanelta, Dalstonista ja netistä löytää täysin samoja juttuja tuplasti edullisemmin... Ja onneksi sain edelliseltä työpaikaltani veronpalautukset, tarpeeseen tulee!

Kouluhommia, homeongelmaa ja rahahuolia - kuulostaako tylsän arkiselta? Jotain sellaista tää tammikuu kai onkin. Dry January ja sitä rataa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

mökkiviikonloppu

Me karattiin viikonlopuksi Pohjois-Walesiin Ryanin kotikonnuille - Ryanin paras ystävä omistaa täällä pari Suomesta importattua hirsimökkiä ja vihdoin löytyi viikonloppu, ettei mökit olleet täyteen buukattu. Siispä me ajettiin eilen mökkeilemään tänne pariksi päivää :) Ihanan kotoisa olo, tuntuu ihan kun oltaisiin jossain metsän keskellä Keski-Suomessa heh. Yöhousut/verkkarit ei varmaan lähde jalasta ennen maanantaita!


Ihanaa viikonloppua teille muillekin!
 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Dublin street art

Moikka! Mulla on meneillään vähän dry january, eikä vain juhlimisen kanssa vaan näköään myös muissa sosiaalisissa kanssakäymisissä ja bloggaamisessa... Omasta megajännästä elämästä blogia kirjoittavalle on aina vähän kova paikka kun tajuaa, ettei se oma elämä niin kovin tapahtumarikasta olekaan eikä kehtaa tehdä viittä postausta kuukaudessa jonka aiheena on koulukiireistä valittaminen. Tässä nyt kuitenkin muutama katutaideotos Dublinista - postaus joka on majaillut reippaan viikon luonnoskansiossa. Ihanan aikaansaava olo!
 
 

Rentoa maanantaita ja palaillaan lähipäivinä annoksella Belfastin katuja!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...