tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kilometripostaus Englannissa opiskelusta

Nyt kun mulla on kaksi vuotta opiskeluja takana, voisin kirjoittaa "pikkasen" siitä, että millaista täällä on ollut opiskella ja miten mun opinnot on sujuneet. Pientä disclaimeria kuitenkin alkuun, nämä ajatukset perustuu siis omiin kokemuksiini omasta tutkinnostani/yliopistostani, eli varmasti eroaa jonkun muun alan opiskelijan jutuista. En oo myöskään ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa, eli vertailut Suomen ja Brittien välillä perustuu osittain kavereilta kuulemiin juttuihin ja osittain olettamuksiin – joten saa ihmeessä avata suunsa ja korjata, jos joku mun letkautus ei kuulosta ihan todenmukaiselta!

Pari faktaa alkuun:

- Brittiyliopistoihin haetaan UCAS:in yhteishaulla. Hakuaikaa on yleensä tammikuuhun saakka, sen jälkeen mahdolliset lisähaut.
- Tutkinnot joihin haetaan on yleensä kolmevuotisia kandin tutkintoja. Vasta kandin jälkeen voi hakea maisterin tutkintoon, jos opintoja haluaa jatkaa.
- Englannissa ei ole enää amk:eja, eli täällä yliopistossa voi opiskella mitä vaan matkailusta kirurgiaan.
- Lukuvuosimaksut on vuoden 2012 jälkeen aloittaneille kurssista riippuen 7000 punnasta ylöspäin. Skotlannissa ei ole lukukausimaksuja EU-kansalaiselle.
- Täältä Briteistä saa lukuvuosimaksuihin lainan. Ulkomailla opiskeleva saa Suomesta tuplaopintolainan (600e/kk) ja opinto & asumistukea saa samaan tapaan, kuin Suomessa opiskelevakin, yleensä maksimimäärän.
- Yliopistoon täällä mennään usein jo 18 -vuotiaana, vaikka ikähaitaria kursseilta löytyykin.


Millaista kouluihin haku/opiskelu Briteissä on, verrattuna Suomeen?

Tärkein ero, minkä näen Suomen ja Britannian korkeakoulutuksen välillä on se, että täällä opiskelemaan tuntuu pääsevän helpommin. Huippuyliopistoihin/huippulinjoille on luonnollisesti vaikea päästä, mutta johonkin melko tavanomaiseen yliopistokoulutukseen pääse täällä suurin piirtein kuka vaan. Tää tarkoittaa siis sitä, että opiskelijoiden kirjo on ehkä vähän liiankin laaja, on supermotivoituneita ja sitten sellaisia, jotka käy koululla pyörähtämässä kerran kuussa.

Sitten kun täällä myös ryhmätyöt kuuluu lähes jokaiseen kurssiin (business schoolin puolella), niin voitte kuvitella että vaikeuksia syntyy kun nämä kaksi ääripäätä isketään samaan työryhmään. Kuudesta ryhmätyöstä neljässä mä oon repinyt pelihousuni, kun yksi ryhmäläinen (poikkeuksetta vielä britti), päättää olla tekemättä yhtään työtä ja saapumatta tapaamisiin, olettaen silti vakaasti, että hän ansaitsee työstä saman arvosanan kuin muutkin. Tämmöset tilanteet on tosi kurjia, koska ne vaikuttaa koko ryhmän työn tulokseen, kun muut jäsenet joutuu vetämään jotakuta perässään kuin uhmaikäistä leikkikoululaista. Silloin on monesti käynyt mielessä, että olis ihan hyvä jos tommoset tyypit ei olisi edes päässeet opiskelemaan, kun selvästikään ei yliopistoon sovi.


Sama pätee design schoolin puolella: taso vaihtelee tämmöisessä tavallisessa yliopistossa hurjasti. Jotkut opiskelijat tekee ihan huipputyötä, ja toiset taas saa puolen vuoden aherruksen jälkeen aikaiseksi jotakin joka muistuttaa meikäläisen ala-asteen kuviskerhon tuotosta. No joke. Tätä maata ei huolestuta kouluttaa porukkaa, joka ei todellakaan sovi valitsemalleen alalle.

Toisaalta on kuitenkin ihan siistiä, että täällä annetaan mahdollisuus helpommin, ja että hakuprosessi on moniosainen. Hakemuksessa painaa mm. kouluarvosanat, suositukset, ja tärkeimpänä oma motivaatio essee, jossa saa vuodattaa halunsa opiskella kys. alaa. Joillekin kursseille tämä riittää, eli vaikka pelkät hyvät ylppäriarvosanat ja kelpo essee saattaa takaa opiskelupaikan :) Toisille aloille sitten kurssista ja oppilaitoksesta riippuen voi olla lisäksi haastattelua, portfolion näyttöä tai pääsykoetta - mutta ymmärtääkseni nämä mahdolliset pääsykokeet on jotakin aika perus soveltuvuus testailua eikä mitään pänttää-koko-kevät -tyylisiä juttuja, niinkuin Suomessa. Huippuyliopistot lienee taas asia erikseen, mutta nyt puhutaan ihan tavallisista kouluista!

Itse en ikinä onneksi joutunut pääsykoekierteeseen, mutta oon seurannut monen kaverin ja tutun ponnisteluja koulupaikan saamiseksi Suomessa - ei oo helppoa ei. Mun mielestä pääsykoe-menettelyssä on kyllä puolensa (kuten just se, että porukka kurssilla on sitten motivoitunutta), mutta on aika hirvittävää, että moniin opintoihin soveltuvuus ratkaistaan vain yhden valintakokeen perusteella. Jos siis fiilis pääsykokeista on lähinnä tää...

Kuva: 9gag.com
 
..kannattaa miettiä Brittejä vaihtoehtona :)
 
Täällä opiskelu on myös enemmän koulumaista, kuin Suomessa. Tutkinto kuuluu saada valmiiksi siihen suunnitellussa ajassa, eli sellaista ”otan rennosti ja keräilen opintopojoja hiljakseen” –tyyliä jota ilmeisesti Suomessa moni harrastaa, ei täällä voi. Kurssit suoritetaan vuoden aikana silloin kun ne pidetään, kurssitehtävät palautetaan tiettyyn päivämäärään mennessä ja kokeet istutaan silloin kun ne on. Tarvittavat uusinnat sitten kesällä, ja jos kyydissä ei pysy, tippuu ilmeisesti vauhdista pois. Mulle tää tietty ”koulumaisuus” on toisaalta ollut ihan hyvä, tavoite eli valmistujaispäivä on perjaatteessa aina ollut kalenterissa, eikä opintovuosia kannata muutenkaan pitkittää, koska jokainen vuosihan maksaa…

Viimeiseksi, Briteissä myös oikeesti merkkaa paljonkin se, että millä arvosanoin koulusta valmistuu. Tutkinnot jakautuu 1.luokan tutkinnoiksi, 2.1, 2.2 ja 3. luokan tutkinnoiksi. Ykköseen on tietty hyvä tähdätä, mutta realistisesti itse olisin tyytyväinen, jos valmistun vahvalla 2.1:llä :) Opintojen ensimmäinen vuosi ei merkkaa vielä mitään lopullisiin arvosanoihin, toinen vuosi 25% ja kolmas vuosi sitten huimat 75%. Tää tarkoittaa siis sitä, että vaikka paineet vikalle vuodelle on kovat, on opiskelijalla mahdollisuus myös ”kasvaa” opinnoissaan, eikä esim. ekavuoden hämmennyksessä pieleen menneet kurssit pilaa mahiksia hyvään loppuarvosanaan, jos panostaa sitten toka ja kolmosvuonna.

 
Miten mun oma kurssi on sitten mennyt?

Opiskelen täällä siis tekstiilisuunnittelun ja muotimarkkinoinnin kaksoistutkintoa. Molemmat termit on aika löysiä, nimittäin tekstiilisuunnittelu -linjalla on voinut erikoistua oikeastaan mihin tahansa vaatesuunnittelun, neulomisen tai print designin välillä, ja muotimarkkinointi –osuus on taas pitänyt sisällään hyvin paljon muitakin muotibisneksen osa-alueita, kuin markkinointia - kursseja on ollut brändin hallinnasta sisäänostoon. Itse en edes koskaan tule ”muotimarkkinointi” -nimistä kurssia käymään, koska se oli tänä vuonna päällekkäin design kurssini kanssa.

Koen, että oon oppinut tosi laajasti kaikkea alaan liittyvää – niin laajasti, että tosi monenlaiset työtehtävät lienee mahdollisia tän jälkeen. Toisaalta on vähän sellainen fiilis, että monesta jutusta pitäisi tietää vielä vaikka kuinka paljon lisää, mikä on kai aika ymmärrettävää, kun kyseessä on kolmen vuoden tutkinto.

Opiskelu on omalla kurssillani tosi omatoimista. Koulua on 3-4 päivänä viikossa, tunteja yhteensä vain joku 15-20 tuntia (joilla on kylläkin tosi tärkeä/pakko käydä). Opetusaikaa on siis melko vähän, koulutyötä sitten koulun jälkeen paljon. Mun kurssien arvosanat tulee kurssitehtävistä eli raporteista, ryhmätöistä ja esitelmistä, sekä parista hassusta kokeesta - art schoolin puolella sitten luonnollisesti design tuotoksista, sketch bookista ja mahdollisista esseistä, joita sivussa pitää väsätä. Suoritetuista kursseista (vähintään 40%) saa kurssin pituuden mukaan opintopisteitä. Joka vuosi täällä on tarkoitus kerryttää 120 opintopistettä, eli kolmessa vuodessa yhteensä 360 pojoa.

Mun ekavuoden kurssit (kaikki 15op):
Understanding Information (excelin käyttöä)
Introduction to Marketing (markkinoinnin alkeita)

The Fashion Industry (muoti-alan ymmärtämistä)


The Fashion System (muotibisnekseen syventymistä)

Surface Design (Printtisuunnittelun alkeita)


Art, Media and Design in Context (designin historiaa)


Constructed Textiles (neulomasuunnittelun alkeet)

Software (photoshoppailua)


Ja kakkosvuoden kurssit:
Brand Management, 15op (brändäystä ja brändin hallintaa)
Future Fashion, 60op (suunnittelua, kädentaitoja, digitaalisia ohjelmia)

Fashion Merchandising, 30op (merchandisingia, logistiikkaa, sisäänostoa)

Digital Marketing, 15op (digitaalisen markkinoinnin kulmakiviä)


Ens vuosi on mulle siis viimeinen, koska tutkinto on tosiaan vain kolmevuotinen, ja vastaa Suomessa ilmeisesti kandia? Tällä hetkellä uskon, etten jatka opiskeluja maisteriksi, ainakaan heti perään. Tiedän, että tää kuulostaa Suomessa asuvalle ihan järjettömältä, koska Suomessahan kaikki opiskelee suoraan maistereiksi eikä kandidaatin papereilla tee mitään. Täällä Briteissä (ja monessa muussakin maassa) suurin osa opiskelijoista opiskelee yliopistossa vain kolme vuotta, eli kandiksi. Kun opiskelemaan haetaan, haetaan vain kolmen vuoden koulutukseen. Tän jälkeen sitten ne, jotka maisteriksi haluavat jatkaa, hakevat uudestaan opiskelemaan – tämä voi olla täysin eri koulussa tai jopa eri alalla. Sisään pääsemisestä riippuen sitten opinnot voi jatkua.

Syy siihen, miksi vain harva päätyy opiskelemaan maisteriksi saakka, on kai se, ettei maisterin papereita täällä edellytetä moneenkaan ammattiin. Itse oon tosiaan päättänyt, etten aio hakea kolmosvuoden jälkeen maisteriohjelmaan (kustannussyistäkin), mutta voihan sen maisterin tutkinnon suorittaa myöhemminkin, jos alkaa tuntua, että se olisi tarpeen. Mulla ei oo mikään kiire.
Kokonaisuudessaan oon ollut tosi tyytyväinen että lähdin tänne, vaikken vielä yhtään tiedäkään miten mun käy tulevaisuudessa. Opintolainoja on kertynyt nyt 15 000 euron verran, mutta toisaalta, pääsen valmistumaan Lontoolaisesta yliopistosta kun olen 22 vuotias, kun taas Suomessa olisin saattanut jäädä viettämään hanttihomma-välivuosia ja päätyä opiskelemaan jotain vähemmän omaa  alaa. Oon saanut mun opinnoista paljon jo irti, ja uskon että ens vuos tulee olemaan entistä parempi. Oon oppinut hirmupaljon ja löytänyt itsestäni uusia kykyjä, puhumattakaan Lontoossa asumisen kokemisesta ja kaikesta mitä tää kaupunki on mulle antanut - tyytyväisiä siis ollaan, kävi miten kävi :)

 

Kannattaako Britteihin siis lähteä opiskelemaan?
Tää on kinkkinen, joo ja ei. Jos lukuvuosimaksujen hinnat ei olis nousseet, sanoisin vieläkin että ehdoton kyllä. Nyt kun noi lukukausimaksut on kaksin-kolminkertaistuneet, en voi ehkä ihan samalla tavalla maanitella ihmisiä tänne. Mua ainakin pelottais ottaa niin iso opintolaina, tämä omanikin vähän pelottaa aina välillä. Toisaalta, jos Suomessa opiskelupaikka ei aukea/oikeaa alaa ei tunnu löytyvän ja tänne lähtö kutkuttaa, sekä kestää ajatuksen isosta opintolainasta, niin kannattaa lähteä. Jos omaa alaa pääsee täällä opiskelemaan suorilta käsin ja Suomessa joutuisi siihen muutaman kevään pääsykoe-kierteeseen, saattaa muutama (kymppi)tonni tuntua pikkujutulta – tarkoittaahan se valmistumista monta vuotta aiemmin :) Ja onhan Skoteissa vielä toistaiseksi ilmaista opiskella!

Voitais alkaa lopettelemaan :D Blogi-historian pisin postaus. Jättäkää kommenttiboksiin kysymyksiä, jos joku opiskelu-aiheinen juttu mietityttää! :)
 
 

9 kommenttia:

  1. Mun on noista ryhmätöistä sanottava, että etenkin Brittipojat sysää kaikki työt a) tytöille, ja jos ryhmässä on ulkomaalaisia niin b) ulkomaalaisille. Tytöillä ja ulkomaalaisille tuntuukin olevan toi opiskelu vähän tärkeempää kun paikallisille kundeille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, ja sitten me mamut korjataan brittien kielioppi ja sanavirheet niista muutamasta kappaleesta, jotka he onnistuu saamaan kasaan ;)

      Poista
    2. Toikin muuten pitää todella hyvin paikkansa! Mun englannin kielioppi on ainakin satakertaa parempi kun monen englantilaisen - mua itteeni etenkin ärsyttää "would of" "would have":n sijasta...

      Helpommalla pääsee kun tekee kaiken itse ja antaa siinä loppuarvioinnissa kaikille muille huonot arvosanat. :D Vaikka ei se kauheesti niiden arvosanoja alenna..

      Poista
  2. jep, meilla kanssa ainakin yhdessa ryhmatyossa kaikki sai saman arvosanan, vaikka oltiin ryhma-logissa kylla tarkkaan kerrottu kuka teki osuutensa ja kuka ei - noooh, naa on naita. ens vuonna aion olla aika tarkkana ketka kelpuutetaan ryhmaan :p

    VastaaPoista
  3. Millaset kielivaatimukset britteihin muuten on näin yleisesti? Pitääkö olla ihan pro-tason englanninosaaja vai riittääkö sellainen perus käyttöenkku :)? varmaan siellä asuessa ja opiskellessa kieli kohenee huimasti, mutta kuitenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu koulusta taas, mutta mun kouluun tais olla tyyliin M ylppareista nyrkkisaantona? ne yleensa kutsuu johonkin kielitestiin, mutta en tieda millasia ne on koska itse en ikina joutunut menemaan. Mutta ei tarvitse olla pro, taalla nakyy valilla aika kielitaidotontakin porukkaa..perus hyva englanti mun mielesta riittaa :) Lisaa oppii joka paiva.

      Poista
  4. Ihana ja monipuolinen postaus :)! Ootko kirjottanu jo sellasista käytännön asioista joita piti hoitaa kun muutit sinne asumaan? Miten löysit työpaikan, asunnon, oliko vaikeaa avata pankkitili jne. Olisi hyödyllistä tietää, itsekkin olen miettinyt paljon britteihin opiskelemaan muuttoa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos:) en oo näistä kirjoitellut, mutta koska oon saanut nyt pari sähköpostiakin aiheeseen liittyen voisin vaikka jossain vaiheessa tehdä postauksenkin :)

      Poista
  5. Oon itse menoss syyskuussa lontooseen opiskelemaan opettajaksi, niin haluaisin kysyä että mistä sitten kirjat yms. Hankitaan? Ja ootko UEL:ssä? Jos oot niin voitko kertoo minkä järjestön kautta hait koska ite hain hei hei travelin mut sitten pääsin uel llän ja he eivät edusta uel llää

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...