tiistai 30. huhtikuuta 2013

sneak peek: digital prints

Kuten oon epämääräisesti aina välilla maininnut, oon keskittynyt mun designkurssilla paljon nyt digitaalisiin printteihin. Tässä pienenpientä esimakua printeistä, joita oon mun future fashion -kurssilla tehnyt... puuvillakankaalle tulostettuna. Eilen lähtikin parin metrin tilaus erilaisista printteistä, jotta saan jotain näista tehtyäkin - nyt siis 80 puntaa köyhempänä...

Joku tarkkasilmäinen osaa ehkä arvata, mistä kuvasta printti on väännetty - alkuperäinen kuva löytyy nimittäin tästä postauksesta!


Kuvia lopputuloksesta tulossa myöhemmin, kun homma on (toivottavasti) kasassa!

ps. Hauskaa vappua :)

maanantai 29. huhtikuuta 2013

a blast from the past: jelly shoes

Kuka muistaa sellaiset muoviset uimakengat, joilla polskittiin lapsena ulkomaanlomilla? Mulla oli muistaakseni punaiset ja pinkit. Nyt vuosia myohemmin, oon kauhistuksekseni loytanyt itseni tiirailemasta niita samaisia kasari-ysari-kammotuksia - englantilaisittain hyytelokenkia!

Jos ette oo viimeaikoina kaupoissa, Voguen sivuilla tai lapsuuden kuvissa nahneet naita muovikenkia, virkistetaan vahan muistia:


Kollaasin kuvat: Urban Outfitters, JuJu (taustalla oma kuva)

Ma haluaisin ehdottomasti vahan lapikuultavat, mielellaan glitteriset jelly shoet, pienella korolla... Kuten vaikka noi kuvan alimmat. Hinnallakaan ei oo naita pilattu, 20-25 puntaa kai vahan ostokaipasta riippuen. Ajattelinkin kipaista tanaan kotimatkalla katsastamassa Shoreditchin tarjontaa - enhan ma oo ostanut viela mitaan pienta palkintoa itselleni, vaikka tassa kuussa oon tehnyt toitakin :p

Mika on yleison tuomio? Tunteeko kukaan muu vetoa muovisiin glitterikenkiin vai oonko ma tassa yksin? Oma veikkaus on, etta ainakin Lontoon katukuvassa tullaan kesan myota nakemaan naita. Ehka Helsingissakin? ;)

torstai 25. huhtikuuta 2013

maanantai 22. huhtikuuta 2013

wanted: summer

Kuten hiljaisuudesta voi paatella, netti ei tosiaan vielakaan ole tehnyt comebackia kotiimme. Kylla taa Britannia osaa olla valilla aikamoinen kehitysmaa - korjaaja saapuu tsekkaamaan tilanteemme nimittain vasta 2,5 viikon paasta, eika kuulemma mitaan ole tehtavissa ennen sita. Nyt hei oikeesti... Kalliiseen mokkulaankaan en halua turvautua, koska viimeksi se toimi niin huonosti, etta yhden sivun latautuminen kesti useita minuutteja :D

Netti-asian setvimisen lisaksi oon kaynyt parina iltana toissa ja tykannyt tyostani, ihmetellyt miten voi olla koulutyo-ryhmalaiselle niin vaikeaa tulla ryhmatapaamiseen, pysytellyt tiiviisti Ita-Lontoossa Camdenin bilevisiittia lukuunottamatta, ottanut aamuisin aurinkoa parvekkeella, kahvitellut Brick Lanella ja innostunut kevatvaatteista.


Koulustressi on tosiaan aika huipussaan, mutta on siita kai valilla hyotyakin: eilen illalla loksahti pari palasta kohdalleen eraan printtidesignin kehityksessa ja oon nyt todella tyytyvainen tyonjalkeeni - nyt pitaisi vaan saada materiaali printattua (ei oo muuten ihan mitaan edullista toi digitaalinen printtaus, ilmeisesti halvimmillaan about 35 puntaa/metri!) ja loppuprojekti kayntiin...

Just nyt en millaan jaksa odottaa yliopiston kakkosvuoden loppua ja kesalomaa. Toissa on tietty kaytava, mutta ainakaan toiden jalkeen ei tarvitse alkaa tekemaan kouluhommia, vaan saa keskittya niihin juttuihin, joihin ei nyt ole aikaa. Olisi ihanaa vaan kierrella ympari Lontoota ja fillaroida ilman kiiretta mihinkaan, tai menna aamulla puistoon (meidan lahin puisto on minuutin paassa kotoa). Haluaisin kesalla keskittya kunnolla valokuvaukseen, tehda katutaidetta (taalla on muutamia laillisia paikkoja), aloittaa DIY projekteja, kirjoittaa, ja suunnitella tulevaisuuden seikkailuja ilman huonoa omatuntoa siita, etta nyt pitais olla opiskelemassa - vaikka lopputyotakin haluaisin pikkupikkuhiljaa alkaa kesan myota pohdiskelemaan...

Siina kai ne tan hetken tarkeimmat - kesan odottelua, koulurutistusta ja niita teknisia ongelmia. Naista evaista ei ehka tuotu mielenkiintoisinta mahdollista sisaltoa tanne blogiin, mutta nailla mennaan viela muutaman viikon ajan - kiitos kaikille jotka jaksavat kaikesta huolimatta seurailla ja kommentoida, you make my day :) x

tiistai 16. huhtikuuta 2013

teknisiä ongelmia ja hyviä uutisia

Moikka. Sellasta vaan tulin kertomaan, että meillä ei ole enää nettiä. Aika hauskaa, kun yhteys sanoo itsensä poikki keskellä vuoden stressaavinta aikaa neljän opiskelijan taloudessa. Vietin eilen varmaan tunnin puhelimessa teknisen tuen kanssa, ja ongelmalle ei monen testin jälkeen ole löytynyt ratkaisua. Nyt sitten odotellaan parin päivän ajan lisätestien tuloksia ja sitten mahdollisesti jonkun insinöörin paikallesaapumista. Mikään ei täällä kyllä edisty nopeasti. Kiva yksi stressitekijä lisää, eihän tässä kamala paniikki vielä olekaan koulutehtävien ja deadlinejen takia. Eli mitä kouluun tulee, oon tällä hetkellä todella stressaantunut.

Mutta jätetään postaus kuitenkin kahteen positiiviseen uutiseen. First things first, kevät on vihdoin saapunut tänne, ulkona on ihanan valoisaa vielä nyt kuuden-seitsemän pintaankin ja 15-18 astetta lämmintä. Aurinkoakin on näkynyt melko paljon viimepäivinä, ja oon jopa ottanut jo partsilla rantsuvermeissä aurinkoa. Kirkkaina aamuina oon lusikoinut aamupuuroa tyytyväisin mielin parvekkeella, huippua.


Toinen kiva juttu on se, että mä oon saanut nyt töitä! Ihan baarihommaa vaan, mutta mukavan oloinen paikka on kyseessä ja kivalla sijainnillakin (Liverpool Street). Nyt voin tosiaan huokaista helpotuksesta työnhaun kohdalla ja jatkaa sitten niitten muoti-duunien metsästystä tän homman ohessa vaikka kesän alussa, kun koulustressi on muisto vaan :) Ideaalisti musta olis huippua tehdä kahta osa-aikaduunia samaan aikaan, mutta tää kaikki selviää sitten kesällä!

Mutta palaillaan vaikka sitten täältä koulun koneilta tässä lähiaikoina, mikäli nettiyhteys ei palaa kuvioihin pikaisesti..

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

oodi vichylle / ihonhoitovinkki!

Mulla on ollut iho-ongelmia jo vaikka kuinka pitkään, tarkalleen ottaen kai vuodesta 2009. Silloin Australian kuuman kostea kesä sai ihoni räjähtämään aivan kamalaan kuntoon, minkä jälkeen meillä onkin ollut aikamoista taistelua epäpuhtauksien kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta parhaimpinakin päivinä poskiin jääneet finniarvet ja kalpeasta ihosta läpi paistava punotus on saaneet ihon näyttämään epätasaiselta ja epämääräisen väriseltä. Parempia aikakausiakin on ollut, kuten vaikka viime kesä, mutta aina on kuitenkin lopulta palattu samoihin tuttuihin iho-ongelmiin. Ehkä mä olen forever young, mutta millos hei tämä murrosikä loppuu???

Nyt kuitenkin on raportoitava pienestä muutoksesta. Kuluneen parin kuukauden aikana oon huomannut ihoni kunnossa selkeää kehitystä, kiitos yhden ahkerasti käyttämäni ihonhoitosarjan. Tässä siis ne sankarilliset purnukat:


Ihon pehmeäksi jättävä puhdistusmaito + kosteuttaja (1), Aqualia Thermal sarjan silmänympärysgeeli (2), huulirasva (3), kevt kosteusvoide (4) ja Neovadiol sarjan rasvaisempi yövoide (5) jota laitan kuiviin kohtiin kasvoissani. Kaikki Vichyä.

Olen muutamissa viikoissa huomannut ihoni kirkastuneen selkeästi: näppyjä ja muita epäpuhtauksia on ollut huomattavasti vähemmän. Iho on myös vaikuttanut virkeämmältä ja silmänympärysgeeli lienee onnistunut tekemään ihmeitä mun tummille silmänalusille. Iho on näyttänyt siis kokonaisuudessaan paljon puhtaammalta ja tasaisemmalta kuin pitkään aikaan.

Vaikka matkaa "hyvään ihoon" tässä vielä onkin, on ollut niin ihanaa herätä aamulla ja katsoa peiliin, kun naama ei olekaan täynnä punaisia kivuliaita näppyjä ja meikkiä on paljon mukavampi levittää. Arpia tietysti vielä löytyy, mutta ne haalistuu kai pikku hiljaa ajan kuluessa. Tärkeintä olisi nyt saada stressinäpyt sun muut pysymään poissa, jotta voisin huidella kesän tullen ilman helteessä sulavaa meikkivoidekerrosta (as if tänne muka helteet tulee ;D).

Tältä näyttää ihoni nyt, ilman meikkiä ja ehostettuna:


Omasta kokemuksestani voin siis lämmöllä suositella Vichyn tuotteita, koska nimenomaan niiden käytön aloitettuani suurta kehitystä on tapahtunut - ja sama toivottavasti myös jatkuu!!

Nyt mietinkin, että miten tähän ihoon saataisiin vähän väriä. Kovin huimia määriä aurinkoa on täällä turha odottaa, enkä mä oikeastaan edes rusketukaan kuin ihan ministi, ja sekin vaan jos vietän neljä kuukautta putkeen auringossa niin kuin viime kesänä. Itseruskettavia en uskalla kokeilla, koska osaan muutaman luokkakaverin perusteella ennustaa itselleni saman epäluonnollisen, oranssin kohtalon. Mikä siis avuksi? Onko kellään ideoita? Tai ihon hoitoon/kirkastamiseen liittyviä vinkkejä? :)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

kämppis-elämästä

Aikanaan pitämässäni blogi-kyselyssä "elämää Lontoossa" -aiheisia postauksia toivottiin kaikista eniten, ja siksi ajattelinkin kirjoittaa yhdestä täällä asumisen kulmakivistä, eli kimppa-asumisesta. Kimppa-asuminen on nimittäin melkein pakollinen juttu, jos Lontooseen haluaa muuttaa ilman pulskaa pankkitiliä...


Siinä on harjaa harjan perään. Ei meitä täällä kuitenkaan ihan noin montaa asu, tässä taitaa olla jonkun vakkarivierailijankin harja. Meitä on siis neljä tyttöä, ja ollaan asuttu saman katon alla nyt puoli vuotta!

Täällä Lontoossa asuminen on tosiaan niin kallista, ettei juuri kukaan nuori (tai oikeastaan moni muukaan) asu täällä yksin. Tai jos asuu, kyseessä on todennäköisesti joku alle 15 neliön ikkunaton koppi josta silti saa pulittaa tonnin kuussa. Siksi lähes kaikki opiskelijat asuu täällä kimppakämpissä. Mä asuin viimevuonna pienen pienessä opiskelijakylän yksiössä, zone 2:lla etelä-Lontoossa, joka maksoi huimat reilu 800 euroa kuussa. Tällä hetkellä asun kolmen kaverin kanssa yhdessä, zone 2:lla Itä-Lontoossa ja vuokrani on vähän alle 500 euroa kuussa :) Kimppaeläminen on siis ehdottomasti ainoa edes jollain tapaa järkevä tapa asua täällä - toisaalta tiedän yhdenkin tytön, joka maksaa kimppakämpässä huoneestaan 1500 euroa kuussa - niin tai vanhemmat maksaa... Mutta ei mennä nyt siihen!

Miltä kimppa-asuminen sitten on tuntunut? No, vaikka yksinoloa rakastankin ja viime vuoden yksinelämisestä nautinkin, niin enää en osaisi kuvitella asuvani ilman kämppiksiä! Tyttöjen kanssa on oikeasti ollut tosi rentoa elää. Me ollaan kaikki aika samasta puusta veisetettyjä, kukaan ei ole siivousnatsi muttei kukaan myöskään ihan karsea sottapytty. Okei, mulla aina välillä räjähtää oma huone niin kuin kai itsekullakin, mutta yleiset tilat ollaan saatu pysymään ihan perus siisteinä eikä mitään konflikteja oo syntynyt. Siis ei yhden yhtä riitaa puolessa vuodessa, se on aika hyvin!


On kiva kun voi iltaisin kokkailla yhdessä, tai ihan vaikka vaan jutskailla päivällä tapahtuneista jutuista. Ennen bileiltaa tai illanistujaisiin on helppo saada kaverit kokoon, kun puolet niistä ovat jo saman katon alla :D Ja jos jotain pilalle menevää tulee ostettua liikaa, voi laittaa ruokatarvikkeita jakoon tai lainata toisen maustetta oman loppuessa. Se on mukavaa se :)

Silti ei tarvitse pelätä oman itsenäisyyden vähäisyyttä, kaikilla on kuitenkin omat huoneet. Vaikka onhan mulla kokemusta huoneen jakamisestakin, Ranskassa, ja vielä ihan tuntemattoman tyypin kanssa! Se kesä oli kuitenkin niin erilainen kokemus, että huoneen jakaminen ei oikeastaan haitannut. Mutta palatakseni Lontoo-elämään, en ole koskaan vielä ollut ahdistunut oman rauhan puutteesta. Ainakin meidän taloudessa on joskus niitäkin päiviä, kun kukaan ei suurinpiirtein poistu huoneistaan vaan kaikilla sauhuaa kouluhommat ja muut omat jutut tahoillaan. Joku on aina töissä, joku ruokakaupassa, joku luennolla, eli on paljon niitäkin hetkiä, kun on kotona ihan omissa oloissaan, jos sitä kaipaa.

Parasta kämppiselämässä onkin just se, että jos seuraa kaipaa, se on ovenkoputuksen päässä, mutta jos haluaa olla ihan vain yksin, saa olla. Kaikilla on oma elämä, oma lukujärjestys ja menot, eri vapaapäivät koulusta ja sitä rataa. Lisäksi kulujen jakaminen neljään osaan on jees - se olisi netti melkein parikymppiä kuussa, jos ei sitä voisi kenenkään kanssa jakaa. Tai jos kokkaa liikaa, voi kutsua kaverit saaliin jaolle, mikä on kätevää kun itse en tykkää jemmailla ruokia jääkaapissa. Oon ollut siis tosi tyytyväinen tähän tyttöjen kanssa yhteiseloon, ja uskon että hyvillä mielin asustellaan täällä, tässä samaisessa talossa nämä seuraavat 1,5 vuottakin :)

PS. Kyllä! Postaus on julkaistu ennen ysiä aamulla. Tänään nimittäin aion oikeasti olla ahkera ja lopettaa lusmuilun parin kouluhomman suhteen, mitä oon mukamas jo pari päivää (ilman mitään tuloksia) tehnyt...

torstai 11. huhtikuuta 2013

kevätkuulumisia!

Moikka! Teki mieli tehdä pieni sekalainen kuulumis/avautumispostaus. Eikös omasta elämästään tuiki tuntemattomille avautuminen olekin blogien suola? Here goes.

Tänään meillä oli mun tän vuoden ensimmäinen ja viimeinen koe, aiheesta fashion merchandising. Tuntui muuten ihan hassulta kerrata kokeeseen sekä tihrustaa tekstiä pulpetissa taas pitkästä aikaa, kun mun kurssi on muuten hyvin paljon kurssityöpainotteinen. Ärsyttävää on, ettei kokeen jälkeen välttämättä tiedä että menikö se nyt hyvin vai ei. Mulla on ainakin sellanen fiilis, että arvosana vois olla melkein mitä vaan. Mutta nyt sentään yks juttu on pois alta!

Mun piti mennä kokeen jälkeen vähän kevätvaatteita metsästämään, mutta en sitten mennytkään kun ulkona oli sateisen harmaata. Mulle on tullut parina viimepäivänä hirveä hinku päästä shoppailemaan, edes jotakin pientä ja edullista. Oon aikasemmin jo valittanut tyytymättömyydestäni vaatekomeroni sisältöön, ja yhä ehelleenkin tilanne on masentava. Melkein inhon vallassa katselen vaaterekissä roikkuvia ällötyksiä. Joo, oli toi paita kiva 3 vuotta sitten. Ei vaan ole enää. Olenkin nyt päättänyt tehdä kesällä kunnon inventaarion. Eli käydä läpi kaikki kurjat rytkyni ja heittää ne hyväntekeväisyyskaupan ovesta sisään tai metsästää käsiini car boot salen aika ja paikka. Tai sitten tuon joitain kivempia juttuja Suomeen kirppareille, kun tuun taas joskus.

Tekisi mieli alkaa heittelemään vaatteita ikkunasta ulos vaikka heti, mutta mun on nyt keskityttävä aika tiiviisti koulujuttuihin. Joka lukukauden alussa julistan kovaan ääneen, että tässä jaksossa muuten teen hommia kurssin läpi tasaiseen tahtiin välttäen fiksuna tyttönä viimeisen puolentoista kuukauden paniikin. Näin ei tietty taaskaan käynyt, eli nyt elän stressaavia aikoja. Palautettavana on perä perään kaksi isoa ryhmätyötä (+esitelmää, kääk), markkinointiraportti, kaikki design työt (ja sitä materiaalia pitäisi olla 60 opintopojon edestä. hullua). Lisäksi meillä on end of the year muotinäytös - eli jos omat tuotokset on epämääräisiä, saa kokea julkisen nöyryytyksen...

Lisäksi, mulla saattaa ens viikosta alkaen olla myöskin työpaikka. Yksikään kauppa ei ole vielä kiinnostunut musta, mutta eräässä baarissa sen sijaan saattaa aueta maanantaina paikka, jos harjoitusvuoro menee hyvin. Tavallaan tuntuu, että oon vähän luovuttamassa mun alkuperäisistä tavoitteisa, jos nyt otan baariduunin. Mutta jos saan paikan, niin ainakin sitten mulla on työ, ja voin jatkaa ilman apua-rahat-loppuu -paniikkia niiden elusiivisien kauppa-duunien etsintää... Jännä maa tää Englanti, täällä muodin opiskelijat työskentelee baareissa, lakimiehiksi opiskelevat muodin parissa ja lääkärin papereilla johdetaan varmaan pankkeja. Luin erään artikkelin, jonka mukaan muistaakseni 60% brittiopiskelijoista ei päädy opiskelemalleen alalle. Aika hälyyttävää, kun huomioi, että koulutus täällä maksaa, vuoden 2012 jälkeen aloittaneille jopa kymppitonnin vuodessa. Musta tuntuukin, että kun oppivuodet Lontoossa on paketissa, otan ja lähden jonnekin muualle. Toivottavasti lämpimään ja kauas :D

Niin sanoinko jo että mulla on aivan armoton kaukokaipuu ja ikävä reissaamista. Ja ikävä sitä tunnetta, kun voi laskea viikkoja lähtöön, tai sitä suupieliä nykivää fiilistä kun näkee ruudulla sanat varaus vahvistettu. Mutta kaikelle on tarkoituksensa. Nyt käydään koulua ja säästellään rahaa. Puolentoista vuoden päästä aion repäistä ;)

Nyt lounasta tekemään ja loppupäiväksi vielä tiukan tutkimustyön pariin! Palaillaan kuvarikkaampien postausten kanssa lähiaikoina...


PS. Julkkisbongaus #2: One Directionin Harry Styles meidän lähibaarissa. Viiskyt huutavaa fania kintereillään, koko baari ihan tukossa. Mä nostin nopeasti kytkintä...

maanantai 8. huhtikuuta 2013

I heart Dublin

Moikka! Irlanti-juttuja vielä vähän lisää, tällä kertaa fotoja ja fiiliksiä Dublinista. Paljoa kuvia en päätynyt tuolla ottamaan, ja muutenkin yltiömäinen turisteilu jäi reissulla toissijaiseksi jutuksi. Ja ihan hyvä niin, onhan totta ettei parhaista jutuista ja hetkistä ikinä ole kuvia :) Meillä oli siis ihan mahtavat pari päivää Dublinissa, johon rakastuin tulisesti jo päivän jälkeen. Hirmuisesti jäi vielä näkemättä, ja monta paikkaa ehdittiin vain raapaista pinnalta, mm. Temple Barin alueella ei vietetty kuin tunti pari ja sekin vaan sisällä baareissa. Tuli mieletön hinku päästä takaisin, vaikka kesällä. Meillä on kuitenkin ilmainen majoitus kaupungin ulkopuolella ja lentoja saa Lontoosta helposti alle satasella, eli kovin kalliiksi ei uus reissu tulisi :)

 
Grafton streetillä oli lauantaina hirmuisesti kaikenlaisia esiintyjiä ja katusoittajia. Nähtiin tän symppiksen bändin lisäksi mm. taidokkain stunttimies, jonka olen eläessäni nähnyt. Jude Lawin kaksoisveljeltä näyttävä heppu oli ollut katuesiintyjänä jo viisi vuotta, ja esityksen jälkeen setelit lentelivät hattuun...
 
 
Me ei shoppailtu koko reissulla mitään, mutta kierrettiin kuitenkin tsekkaamassa muutamat siistinoloiset kaupat. Käppäiltiin George's Street Arcaden, euroopan vanhimman "ostoskeskuksen" läpi ja tsekattiin siisti Powerscourt Townhouse Centre ja sen yläkerrassa oleva Loft Market designer kauppa, sekä muutama muu pienempi pulju. Dublin ei ole mikään edullinen kaupunki, vaan melkolailla Lontoon hinta-taso pubeissa, ravintoloissa ja kaupoissa.
 
 
Ja pubeja tosiaan riitti...niissä koko kaupungin suola melkein onkin! Mä olen aina ajatellut että englantilaiset pubit on hirveän symppiksiä mutta little did i know, Irlannissa pubihommeli on ihan toisella tasolla. Ensinnäkin, pubeissa työskentely on irkuille arvostettu ammatti. Siinä missä Briteissä baaritöissä on lähinnä nuoria opiskelijoita, jotka ei ole kuullutkaan Hennessystä ennen kuin joku sitä tilaa, Irlannissa pubien tiskien takana oli poikkeuksetta siistiin paitaan pukeutunut vanhempi herra, joka valutti jokaisen Guinnesin tarkkuudella ja täsmällisyydellä. Pubissa työskentely on siellä hienoa hommaa ja vissiin melko hyvin palkattuakin.
 
Fiilis näissä paikoissa olikin sitten kultaa, ihmiset niin leppoisia ja yleensä live-musiikkikin pamahti paikalle, kun otettiin ensimmäistä huikkaa. Muusikot (usein joukko vanhempia herroja) kokoontuvat pubeihin kitaroineen ja istuvat keskeiselle paikalle rinkiin. Sitten alkaa perinteinen irlantilainen pubimusiikki raiata, ilman mitään tilausta. Ihmiset ryhtyvät säkeisiin, jotka osaavat, tai vaan hymisevät ja fiilistelevät tahdissa. Amerikkalaisturistit ottavat kuvia. Me tehdään tuttavuutta paikallisten kanssa ja tunnelma on mitä mahtavin. Ei ne pubikulttuuristaan tunnettuja syyttä ole!
 
 
Yks lempparibaari oli O'Donoghues, ylemmissä kuvissa. Sain kunnian kaataa ensimmäisen Guinness pinttini siellä (harjoitusta näemmä tulevaisuuden uralleni baaritiskin takana, ei oo nimittäin vieläkään kuulunut sen kummempia työ-uutisia mistään kaupoista - huoh, ahdistus. Ärsytystä lisää se, että olisin eilen päässyt työhaastatteluun erääseen kauppaan, kunnes sitten kävi ilmi että he etsivät jotakuta täysiaikaiseksi NYT HETI...eih)
 

Viimeinen kuva on varmaan mun lempparipaikasta Dublinissa - The Bernard Shaw nimisestä baarista. Olisinpa tallentanut sen mahtavuuden (onnistunein) kuvin, paikka oli nimittäin ihan mieletön. Ulkoterassialuetta ympäröi seinä graffiteja, ja pihalla oli iso sininen kakskerrosbussi, joka oli pitsaravintola. Se oli vähän kun aikuisten leikkikenttä. Paikka oli jonkun verran keskustasta ulkona, eikä olisi ikinä päädytty sinne ilman meidän upouutta paikallista ystävää, johon aikamoisen sattuman seurauksena tutustuttiin.

Istuttiin meidän vikana päivänä junaan kohti keskustaa, vastapäätä erästä kolmekymppisen oloista naista. Kysyttiin siinä aikamme kuluksi muutamia suosituksia, missä olisi hyvää livemusiikkia jne. nainen kirjoitti meille ylös muutaman nimen ja jäätiin sitten eri asemilla pois. Tunnin parin jälkeen päädyttiin istumaan erääseen kivanoloiseen pubiin toisella puolella keskustaa, vaikkei meille oltu sitä suositeltu - ja kappas, sama nainen junasta astelee muutaman minuutin jälkeen sisään :D Todettiin sitten että kyseessä on pakko olla kohtalo, ja meistä tuli ystävät. Mitä seurasi oli yksi hauskoimmista päivistä, joka sisälsi tuon maailman makeimman hengailubaarin lisäksi mm. iltapäivä reivit, joissa puolet juhlijoista reivasi päällään speedot ja aurinkolasit... Jätetään tää näihin mielikuviin.

Siinä siis Irlanti-annos tällä kertaa :) Mahti reissu, jonka ainoa negatiivinen juttu oli...Ryanairillä lentäminen. Mua ei haittaa luopua joistain mukavuuksista edullisen lentolippuhinnan vuoksi, mutta Ryanairin ja mun ensikohtaaminen meni kyllä ihan riman alta. Jo lentoa varatessa kirottiin koko lafka, niin hankalaa se oli - nettisivut on kuin mikäkin lisäkulujen miinakenttä. Lentokentällä sitten RA:n henkilökunta oli tosi tylyä ja meidän standardikokoisia käsimatkalaukkuja mittailtiin ja kommentoitiin melkoisen tympeään sävyyn, että hyvä kun saatiin tavarat matkaan. Lentokoneessa sitten istumatilaa, no, ei ollut. Me ollaan Ryanin kanssa molemmat melko pienikokoisia ihmisiä eikä usein tule tilannetta, etteikö me muka pystyttäisi mukavasti istumaan jossain. Mutta siella me tosiaan istuttiin kuin sillipurkissa, kamalan räikeässä mainosten täyttämässä koneessa - edes istuinpussia tai mitään in-flight lehteä ei ollut :D Ei näin!

Mutta Dublin, oi Dublin..vuoksesi saattaisin jopa astuakin vielä yhteen noista kirotuista lentopurnukoista...

lauantai 6. huhtikuuta 2013

tänään teki onnelliseksi...

...Kirkas, aurinkoinen ilma. Vihdoin.


...Lontoo-visiitillä olevan kaverin treffaaminen Camdenissa


...Jonkun muun laittama ruoka


...Uudet katutaide löydöt


...Paikalliset markkinat ja kolme rasiaa mansikoita punnalla


...Coston hatun neitsytmatka


...Maailman siisteimmän vuosipäivälahjan neitsytmatka


...ja välipala-smoothie täynnä puhdasta hyvyyttä.


Hyvä päivä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...