keskiviikko 27. helmikuuta 2013

my spring wish list

Täällä on jo vähän kevättä rinnassa! Ei sillä että kelit täällä kovin keväiset tällä hetkellä olisi, päin vastoin, Lontoo on ottanut säissä reippaasti takapakkia. Missä ovat ne 12 asteiset aurinkoiset helmikuun päivät? Selasin vanhoja postauksia ja jossakin viime vuoden helmikuussa postaamassani jutussa sanoin, että asteita on jo 16-17. Ei vaan tänä vuonna!

Optimistina oon kuitenkin jo ihan kevätfiiliksissä, ainakin mitä pukeiutumiseen tulee. Siksi laadinkin itselleni pienen kevät-ostoslistan. En tosiaan ole enää shoppailulakossa, vaikka shoppailtua ei paljon nykyään tulekaan. Sen sijaan yritän aina listata ylös haluamiani/tarvitsemiani juttuja, ja kun ne on haluttanut pidemmän aikaa, kyseessä lienee kannattava(hko) ostos. Mun mielestä on oikeastaan aika mielenkiintoista harkita ja suunnitella ostoksia, mikä on tietty pienirahaiselle tärkeää, myös kelle tahansa ihan hyvä juttu. Terveisin ihan liikaa heräteostoksia vuosien varrella, ja nyt en tiedä minne kaiken roinan laittaisin (täällä ei hirveästi kirppareita harrasteta)!

Keväälle ostoslistallani on:



Kuvat: asos.com, nelly.com, shopbop.com, luuux.com, canyouearme.co.uk, sofeminine.co.uk, maccosmetics.co.uk, opi.com, inaccessory.com

Boyfriend farkut, näyttävämpi kaulakoru, pari uutta meikkituotetta (nykyinen poskipunani on poundshopista :/ noloa, tiedän) ja uudet kissansilmälasit. Mä ostin tasan vuosi sitten jo cat-eye arskat, mutta ne meni Indonesiassa kesällä rikki. Onneksi Camden on täynnä siistejä halpisaurinkolaseja, eli uudet ei ehkä vie mua vararikkoon :)

Ja sitten nuo oranssit Nellyn kengät. Aivan täydelliset ja sopisi niin hyvin noiden boyfriend farkkujen pariksi. Halusin itseasiassa juhlistaa yhtä juttua ostamalla nuo samaiset kengät, jotka irtoaisi nyt alennuksessa 16 eurolla ilman postareita, mutta tilaus ei suostunut menemään perille. Viimeisen "vahvista tilaus" klikin jälkeen sain vain tyhjän valkoisen sivun. Kokeilin kahdesti ja jätin viestiä asiakaspalveluun - sieltä sanottiin, että tilaukset ei ole onnistuneet. Esittämiini kysymyksiin ei oikein vastattu ja ensimmäinen ehdotus bugiin oli "tililläsi ei ehkä ole katetta". Juu omistan pari killinkiä enemmän kun tuo vajaa kakskybää, kiitos vaan kysymästä. Sitten toinen ehdotus oli, että ehkäpä koitan tilata väärällä kortilla ja tarkastas uudelleen, mitkä maksuvälineet meillä käy - tämä siis sen jälkeen kun olin jo kertonut tilanneeni puljusta aiemminkin, samalla maksuvälineellä... Olin kyllä aika pettynyt, kun todella halusin kengät (vaikka tiedän, tarvetta ei ole) ja asiakaspalvelun vastaukset oli täysin avuttomia... way to go Nelly. Tän takia en oikeen tykkää nettishoppailusta.

Noo..käyn tänään keskustassa ja ehkäpä vilkaisen vaikka jos noita boyfriendejä näkyisi jossain..

maanantai 25. helmikuuta 2013

Shitty weather + kilpailu!

Mua pyydettiin mukaan kertomaan vähän omista sääkokemuksista Nissan Suomen* "Shitty weather" kampanjaan liittyen, ja mulla tosiaankin on pari sanaa sanottavana karseesta keleistä. Pyöräilijänä oon aina kaikenlaisten luonnonvoimien armoilla ja Lontoossa kun asun, niin sanomattakin on selvää ettei kaatosadepäiviäkään voi aina vältellä kotona (vaikka tietty parhaani aina yritän, heh).

Pahinta kaatosateessa pyöräilyssä ei oo edes se kastuminen, vaarallisen liukkaat tiet tai huonompi näkyvyys, vaan se, että vierestä ajaa aina ohi kotoisan punaisia busseja. Ikkunoista tuijottavat ihmiset sitten katselee mua säälivin, myötätuntoisin katsein, ja niin kyllä saavatkin, kun kerran istuvat siellä lämpöisessä!





Eerika shitty weatherin armoilla St. Malossa. Tuo taustalla oleva herrasmieskin naureskelee, taisin näyttää aika uitetulta koiralta. Ja sitten tuo tuuli. Mun toinen sääinhokki. Siis en puhu mistään lempeästä rannikkotuulesta vaan sellasesta viimasta, joka suurinpiirtein puskee taaksepäin. Koulumatkasta tulee aina astetta raskaampaa, kun joutuu polkemaan armottomaan vastatuuleen..

Vaikka toisaalta mun on turha valittaa jos täällä silloin tällöin tuulee ja satelee, sillä tiedän, että Suomessa ollaan taas kamppailtu aika bad-ass talven kanssa. Viimevisiittini Suomessa päättyi näissä merkeissä

 
..eli lento monta tuntia myöhässä lumimyrskyn takia :D Siinä nökötettiin monta tuntia koneessa ylläoleva näkymä ikkunasta. Ei ehkä se mukavin lentosää pilotille, näkyvyys tosiaan sen verran huono että järkkärilläkin napattu kuva näyttää instagrammilta. Täällä Englannissahan jo se viis senttiä lunta saa porukat ihan paniikkiin, eli kyllä nousee hattu Suomen talvessa eteenpäin tarpoville. Niin paljon kun talven sade, tuuli ja harmaus ärsyttäisikin Lontoossa, niin oon silti aika onnellinen että oon päässyt pakoon noita Suomen talvikelejä..

Tässä varmaan se pohjimmainen syy, miksi Nissan Suomi on yhteistyössä Duudsonien kanssa järkännyt "shitty weather" nimeä kantavan kamppiksen* Nissanin uudelle menopelille, jolle karseat säät ei liene ongelma. Kampanjaan liittyy kilpailu, jossa mielestään parasta Duudsonien tekemää sääraporttia äänestämällä voi voittaa Nissan Juke Nismon kahdeksi viikoksi käyttöön!

Innostaako? Jos palkinto ei soita kelloja (eli jos olet yhtä tietämätön autoista kuin minä :D), Juke Nismoon voit käydä tutustumassa täällä*.

Kampanjavideo



Jos palkinto houkuttelee, kisaan voit osallistua näin: Tykkää Nissan Suomi facebook -sivusta, äänestä mielestäsi parhaita Duudsonien tekemiä sääraportteja ja perustele osoitteeseen nissanfinland@gmail.com, miksi sun tulisi voittaa Nissan Juke Nismo käyttöösi. Palkinto arvotaan kaikkien vastanneiden ja Nissan Suomi Facebook-sivusta tykänneiden kesken, eli jos tämä kurjienkin säiden ajokki kiinnostaa, niin kilpailuun osallistumaan! Kilpailuaikaa on jaljella ENÄÄ TÄMÄ PÄIVÄ 25.2, eli ei muuta kuin arpaonnea!

Osallistujan tulee olla täyttänyt 18-vuotta ja asua Suomessa vakituisesti. Voittajalla tulee olla voimassa oleva ajokortti. Postaus on sponsoroitu!

torstai 21. helmikuuta 2013

time out

Oon ollut viimepäivinä jotenkin tosi poissaoleva ja vähän stressaantunut. En oo oikeen saanut paljoa konkreettisesti aikaiseksi ja olo on ollut tosi saamaton. Muotiviikotkin meni ihan ohi, kun olin jotenkin niin muissa maailmoissa ja väsy, ettei mihinkään ekstraan ollut voimia :( En edes ole varma mistä tämä mystinen mini-masennus johtuu, varmaan työnhakuun liittyvää ressiä ja tietty koulujuttuja, meillä on yks design palautus tiistaina. Viikonloppuna aion kuitenkin ottaa rennosti ja koittaa päästä takaisin vähän hilpeämpään tilaan...

Sekalaisia kuvia viikon varrelta. Ei oo näköjään kuvaaminen paljoa innostanut. Pandan megasäkin toi mun ihana ystävä tuliaiseksi Saksasta! Täällä Englannissakin myydään Pandaa, luontaistuotekaupassa. Hintaa vaan vähän liikaa!


Viimeaikoina oon hakenut jaksamista tuoreista hedelmistä ja marjoista. Rakastan Lontoossa sitä, että paikallisilta markkinoilta saa näin talvisinkin tuoreita mansikoita, rasian pelkällä punnalla. Oon tehnyt nyt melkein pävittäin erilaisia smoothieita - kun oon saanut hiottua bravuurini kuntoon, voin laittaa pari "reseptiä" tännekin. Siis tästähän on tulossa true ruokablogi :D

Anteeksi tästä lievästi angstisesta postauksesta! Tällaista tää elämä on. Joskus rakastetaan kaikkea ja kaikkia ja joskus tekee mieli nukkua viikko putkeen ilman sen suurempaa syytä. Toivottavasti mulla on paljon virkeempi olo viikonlopun jälkeen! :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

wahaca @ southbank

Oon suuri meksikolaisen ruoan ystävä ja siksi meksikolaispaikoissa tulee käytyä aina ties minkä tekosyyn ojalla, tällä kertaa tekosyy oli ystävänpäivä, ja ravintolaksi valikoitui Wahaca -ketjun ravintola Southbankilla! Ollaan haluttu käydä tuolla jo jonkun aikaa, koska ravintola ei ole ihan perinteisimmin pystytetty rakennus: se koostuu shipping containereista, eli sellaisista vähän parakin oloisista teräslaatikoista, joissa tavara kulkee tänne Kiinasta sun muualta. Näitä laatikoita voi kuljettaa minne vain. Tää on mun mielestä todella kiehtova ajatus, sillä se tarkoittaa, että esimerkiksi näistä tehdyn talon voi shipata minne tahansa maailmassa!
 
Oltiin siis jo ihan arkkitehtuurin puolesta innoissamme Wahacasta, ja fiilis paikanpäällä olikin siisti. Samoin kun ruoka - tilattiin pari pienenpää annosta ja pari isompaa, jälkiruoka ja passionhedelmä margarita. Kaikki oli hyvää, tarjoilijat oli supermukavia, näkymät Thamesille mahtavat ja ruokakin saapui melkoisen nopeasti, voin siis todellakin suositella Southbankin Wahacaa!
 

Katutasolla ulkona on myös "Mexican street kitchen" jatke ravintolalle, jossa kiireisemmät voi istua ulkopöydillä meksi-herkkujen kera, jotka valmistuu street kitchenissä tuoreeltaan!

Ja mikä parasta: Kun vatsat on täynnä, voi käppäillä pahimmat ähkyt pois kauniin Thamesin varrella ja ihastella kaupungin öisiä valoja. Southbankilla näkyi muuten tuolloin, kuten aina muutenkin tosi paljon lenkkeilijöitä. Ihan loistavaa, että ihmiset tajuaa kuinka kauniissa kaupungissa asuu, ja käy lenkillä näin mielettömissä maisemissa kuntosalin juoksulaitteen sijaan! Tuli mieleen mullekin, että vaikka juokseminen ei olekaan mun juttu (eli mulla on nolon huono juoksukunto), olis ihanaa joskus kaupunkilenkkeillä näissä puitteissa ;)


Harvoin sitä pysähtyy ajattelemaan, kuinka mielettämässä kaupungissa asuukaan :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

työnhaun vaikeudesta

Mulla ei oo viimeaikoina oikein ollut mitään kiinnostavaa kirjoitettavaa. Oon paininut nimittäin niinkin arkisen ja ikävän asian, kuin työnhaun parissa.

Tässä kesä kovasti lähenee ja tänä vuonna aion jäädä Lontooseen, koska meillä vuokrasopimus jatkuu seuraavaan vuoteen. En siis voi lähteä villinä ja vapaana huitelemaan mihinkään vaan vuokraa pitää maksaa kesäkuukausinakin, eli tänne jään. Se tarkoittaa sitä, että tarkoitus olis tehdä kesä duunia! Kuulitteko! Ei esim. viiteen eri maahan matkaamista, vaan kesä töissä! No jo nyt on.

Työnhaku on kyllä ihan kamalaa puuhaa. Mä oon vähän sellainen, että kokeilisin oikeastaan vaikka mitä duunia ilman ongelmia, ja uskon, että sopisin hyvin hyvin monenlaiseen työpaikkaan ja tehtävään. Mutta töiden etsiminen, se on kyllä ihan kamalinta. Iisimpää on varmasti löytää ravintola/baari/hostess duunia, mutta haluaisin ensisijaisesti kauppaan töihin jotta se tukisi samalla vähän opintoja. Mutta mulla kun tota työkokemusta ei kuitenkaan ihan listoittain ole, eikä kaupanalalla käytännössä ollenkaan, on astetta vaikeampi saada työnantajat vakuuttumaan että meikäläinen sopisi kauppaan töihin.

Toistaiseksi oon hakenut nyt osa-aikasiin pesteihin, jotka alkaisi milloin vain. En tiedä, harrastetaanko täällä Englannissa sellaista "kesätöihin hakemista", kun tuntuu, että kaikissa ilmoituksissa halutaan joku töihin nyt heti. Oon selannut läpi niin monia vaihtoehtoja, että ihan turhauttaa.. Sopivia vapaita paikkoja ei netistä tahdo löytyä - manageri -tason paikkoja löytyy vaikka millä mitalla, mutta näitä peruspulliaisten duuneja ei ole niinkään paljoa listattu. Silti muistan viime keväänä, että monessa kaupassa sanottiin, että nimenomaan netissä pitää hakea. Hakemuksia pitäisi sitten lähettää tyyliin sata, että saa joitain haastattelujakin. Ja kun ei niitä ihan sarjatulella voi lähettää, yhden hakemuksen lähettämiseen saattaa helposti mennä tuntikin. Monesti niissä pitää kuitenkin erikseen manuaalisesti täyttää työkokemus, kielet, kaikenmaailman yhteystiedot ja vastaukset, vaikka ne on jo CV:ssä nätisti lueteltu.

Suoraansanottuna suurin osa sivuista, joilla oon hakemuksia täytellyt, on ollut tosi huonosti suunniteltuja. Tuntuu, että nää kaavakkeet on tehty mahdollisimman hitaiksi ja monimutkaisiksi tarkoituksella, että vain harvat ja valitut jaksavat käydä taistelun loppuun hakemuksen kanssa. Äsken juuri tappelin yhden lomakkeen kanssa kun yritin lisätä siihen osaamiani kieliä, ja lomake herjasi joka kerta, että enhän mä voi osata puhua ranskaa jos mulla ei ole tutkintoa ranskalaisesta yliopistosta??? Jooo....

Sitten on vielä yksi ongelma. Täällä Englannissa tykätään kauheasti sellaisista kivoista palkattomista työharjoitteluista, internshipeistä. Niin moni nuori kamppailee kunnon työnsaannin kanssa, ja siksi moni onkin epätoivoinen erilaisiin internshippeihin, joista saa sitä kultaista kokemusta ja cv-buildia. Mutta kellä on oikeasti varaa olla 4 kuukautta täyspäiväisessä duunissa ilman palkkaa?? Voisin tietty kuvitella tekeväni vaikka 10h/viikossa työharjoittelua oikean palkallisen työn ohella, mutta mun mielestä on ihan järkyttävää, että palkatonta työtä tarjotaan kokopäiväisenäkin.´Siis onhan se mukavaa yhtiölle, kun voi palkan maksamisen sijasta ottaa töihin jonkun apulaisen täysin ilmaiseksi, ja silti hakemuksia pestin tippuu sadoittain...

Nojoo, työnhaku siis jatkuu - tai no, hyvä kun on päässyt edes alkuun. Kävin tänään jättämässä  CV:ni yhteen kauppaan, ja tarkoitus olisi jatkaa sitä huomenna. Netissä oon viettänyt monen monta tuntia työhakemuksia täytellen, ja oon saanut vasta kuusi hakemusta lähtemään. Hirmuisen aikaa vievää puuhaa.  Pahinta on kuitenkin se pelko, että kaikki on ihan turhaa. Pelkään, ettei kukaan edes vilkaise mun kaavakkeita. Pelkään, että hakemukseni jää kokeneempien jalkoihin eikä kukaan ota yhteyttä. There i've said it.

perjantai 15. helmikuuta 2013

pilalle mennyt päivä

Tänään on suurinpiirtein kaikki mennyt metsään. Nukuin pommiin, ja jouduin polkemaan koululle hirveällä vauhdilla. Ehdin ajoissa, mutta koululla huomasin, että mun uusi silkkihuivini oli tipotiessään. Irronnut kaulasta polkiessa :( Tulin kamalan surulliseksi, vaikka kyseessä olikin 1,50 euron alelöytö, tykkäsin huivista tosi paljon. Tunnistakaan ei tullut mitään, meillä piti olla tietokonetunti ja photoshoppailua sun muuta, mutta kävi ilmi että koulun järjestelmä oli kaatunut aamulla (tai jotain vastaavaa) eikä koneet meinanneet toimia ollenkaan. reippaan tunnin jälkeen opettaja ei voinut muuta kun sanoa, että workshop taitaa nyt olla tässä. Sitten vasta ärsyttikin, kun olin kiitänyt koululle tukka putkella, hukannut huivini ja kaikki vielä ihan turhaan. Kaiken kruunasi se, että kotiin päin lähtiessäni mun ketjut vinksahti pyörässä ja jumittui niin kummallisesti, että en pystynyt kymmenen minuutin kiskomisestakaan huolimatta saamaan niitä paikoilleen. Onneksi ystävällinen mies tuli mua auttamaan, ja sai pyörän polkuvalmiuteen muutamassa minuutissa :)

Että sellainen aamupäivä. Poljin kädet ihan mustina kauppaan mielessäni vanha mainosklisee "Hyvä ruoka, parempi mieli". Lounaaksi valmistui:


Peruna wedgejä (oli niitä oikeasti enemmän), aurajuusto-ranskankerma kastiketta & salaattia (baby rukolaa, maissia, kirsikkatomaatteja, punasipulia ja mozzarellaa)


Ensimmäinen tekemäni smoothie, ever: 1 pieni banaani, 3½ suurta mansikkaa (haukkasin puolikkaan), ½ granny smith -omena (unohdin kuoria!) ja ministi mustaherukka tiivistettä + vettä.

Nyt on paljon parempi mieli jo, kyllä hyvä ruoka aina tekee ihmeitä :) Vieläkin tosin se huivi surettaa, se oli mun ainoa keväisempi huivi ja hyvin harvoin löydän sellaisia (edullisia) printtihuiveja, joista oikeasti tykkään :<

Alakerrasta kuului muuten just rämähdys ja naurua....mikähän siellä nyt meni rikki :D

torstai 14. helmikuuta 2013

ystävänpäiväkynnet

Hyvää ystävänpäivää! Mä suuntaan parin tunnin päästä juhlistamaan tätä iltaa yhteen kivanoloiseen meksikolaisravintolaan Southbankille. Tein eilen ihan tähän päivään sopivat kynnetkin. Tuntuu että kynsileikit on viimeaikoina jäänyt ihan epähuomioon! Söpöt, vai mitä? Toivottavasti kaikilla on kiva päivä, muistakaa ystäviä ja rakkaita vaikka halauksella! Vaikka ystäviä pitäisi muistaa vuoden jokaisena päivänä, on tää päivä mun mielestä hyvä mahis kunnostautua jos rakkaudenosoitukset läheisille on jääneet viimeaikoina hiipumaan :)

 

tiistai 12. helmikuuta 2013

wanna work @ Disneyland Paris?

Oon huomannut että blogiin on tullut viimeaikoina paljon klikkauksia googlen hakusanoilla "Disneyland työpaikka" tai "töihin Disneylandiin". Koska kesätöihin hakeminen on nyt ajankohtaista ajattelin tehdä koostepostauksen Disneyland -kesään liittyvistä jutuista! Toivottavasti tästä on apua rekrytointia pohtiville (en tiedä rekrytoidaanko enää Turussa, vai otetaanko yhteyttä suoraan Pariisiin?) tai niille, joille kesätyöpaikka tuolla on jo auennut :)

Postauksen kuvat on kesältä 2011 (koitin valkata ennenjulkaisemattomia), jolloin olin 3,5 kuukautta Pariisin Disneyland Parcin ravintolassa töissä.


Kielitaito

Moni varmaan pohtii, että millaisella kielitaidolla Disneylandissa pärjää. Mulla oli pohjalla koulun pitkä ranska. Tästä huolimatta mun ranskan taito oli todella heikko lähtiessä, hyvä kun uskalsin nimeni ulos pukahtaa. Vaikka ranskaa oli opiskeltu vuosia, olin aina vähän laiska oppilas, ja ihan lauseenmuodostuskin tuotti mulle hankaluuksia, puhumattakaan kielioppikoukeroista tai sanaston muistamisesta. En edes kunnolla muista, kuinka hämmentäviä ekat pari viikkoa mahtoi olla :D Pakon alla oppii nopeasti, ja koska olin asiakaspalvelutyössä ravintolassa jossa samat tilanteet toistui jatkuvasti, "työkielen" oppi parissa päivässä. Kesän jälkeen osasin puhua perus-ranskaa, palvella sujuvasti asiakkaita, ja ymmärsin lukemaani ja kuulemaani hyvin. Osasin asioida kaupoissa ja kaupungilla sujuvasti. Kunnon keskustelusta ei milloinkaan tullut sujuvaa, sillä puhuin kuitenkin vapaa-ajalla kaverien kanssa pääosin englantia tai suomea.

Pähkinänkuoressa: Töihin voi lähteä heikollakin ranskankielen taidolla - tosin kannattaa varautua vaikeisiin pariin viikkoon, sekä pomojen kettuiluun..lisäksi tietysti englanti on hyvä olla hallussa, sekä espanjasta on suurta apua, koska puistossa on huimasti espanjalaisia (joilta ei luonnistu ranska tai enlanti ollenkaan).


Asuminen

Disneyn asuntoloissa jaetaan kämpät/huoneet muistaakseni 280 euron vuokralla kuukaudessa. Itse asuin Les Pléiades nimisessä asuntolassa, jossa kämpät on sellaisia pieniä yksiöitä, joissa asutaan kaksin. Toisessa (suuremmassa) asuntolassa, Le Boiseriessa, asunnot on muistaakseni 4-6:n hengen kämppiä, joissa niissäkin jaetaan huone jonkun kanssa. Lisäksi viimevuosina käytössä on ollut hotellimajoituksia, kun asuntolat on olleet täynnä. Citea -huoneistohotelli oli ainakin yksi niistä - paljon siistimpi kun Disney -asuntolat, mutta säännöt ilmeisesti tiukemmat (koska hotelli-alueella asui myös ei-disneylaisia).

Kun muutin Les Pléiadesiin, melkein vihasin sitä :D Parin viikon jälkeen kuitenkin se alkoi tuntua kotoisammalta, kun löytyi hyviä kavereita naapuritalosta. Kämpän keittiö on sellainen mini kitchenette, eli uunia ei ole (Boiseriessa ja Citeassa on). Asuntolassa on valmiina astiasto. Meidän kämpässä oli sellainen super-stick pannu, että ei helkkari. En tajua, miksi taistelin sen kanssa koko kesän, uusi non-stick olisi varmasti irronnut vitosella.... Käytännössä uppopaistoin siis kaiken, jotta se ei tarttuisi pannun pohjaan - ja tarttui siltikin :D Muuten kämpässä oli ihan perus kylppäri, ja oli meillä parvekekin...parveke, jota ei käytetty varmaan kertaakaan, koska pulu teki sinne pesän :D

Netin sai käydä ostamassa respasta, 15 euroa/kk. Pléiadesin pesulassa vaatteiden pesu maksoi muistaakseni 4 euroa.


Työnteko

Disneylandista työpaikkana oon jo aikoinaan kirjoittanut kesäni aikana tässä postauksessa.

Koitan olla toistamatta samoja juttuja, mutta pähkinänkuoressa: palkka on pieni ja työ voi olla joko rentoa tai ei-niin-rentoa. Mä tykkäsin mun typaikasta, työkavereista, ja työasukin oli ihan kiva (jokaisessa työpaikassa on oma costume, joka kerätään aamuisin puvustamolta), mutta mun manageri ja team leaderit oli kaikki todella töykeitä, ylimielisiä, ja silti ihan pihalla kaikesta. Ne lähinnä istui ulkona tupakka kädessä ja näytti nyrpeää naamaa. Tähän kannattaa muuten varautua Disneyllä, en muista kenenkään kaverin missään työpisteessä sanoneen, että ne tykkäis niiden pomoista :D Suurin osa nuorista työkollegoista oli kuitenkin ihan huippuja. Niiden kanssa oli kivaa olla töissä :)

Duunia tehdään viisi päivää viikossa. Työpäivät on 8 tuntia, johon sisältyy tunnin ruokatauko. Ruokaa kipitettiin ostamaan joko kahvilasta (Brioche Dorée oli oma lemppari) tai ruokalasta, melko edullisesti sai näistä ruokaa ja monesti se oli oikein hyvää :) Duuni tuntui välillä rankalta, pomot/kielitaidottomat asiakkaat saattoi saada veren kiehumispisteeseen tai ravintolan puolella oli muuten vaan megakiireistä. Toisinaan taas olin yksin tai kaverin kanssa jossain kioskissa sadepäivänä ja palvelin yhden asiakkaan tunnissa. Yleensä homma oli kuitenkin ihan mielekästä, ja ranskan puhumisessa onnistuminen, tai lapselta hymyn saaminen, oli niitä pikkujuttuja joista sai aina lisätsemppiä :) Ja jos joskus tuntui hirmuisen rankalta, niin ainahan sitä pystyi työpäivän jälkeen käymään vaikka parissa vuoristoradassa tuulettumassa ;)


Työmatka

Disneylandiin mennään asuntoloista joko bussilla, junalla, tai molemmilla. Mulla aamun työmatkaan kesti n. 20 minuuttia, mutta tää riippuu ihan siitä, missä asuntolassa/hotellissa asuu! Kuukausikortti busseihin/juniin Disney-alueella oli joku viiskybää, mutta Disney hyvittää tästä muistaakseni 75%. Kulut pitää aina jälkikäteen käydä kuitein todistamassa, jotta saa rahat takaisin. Töihin piti aina kuitenkin lähteä 45min ennen vuoron alkua, jotta on aikaa kävellä backstagen päärakennukseen, hakea ja vaihtaa päälle uusi työasu ja kävellä omaan työpisteeseen. "Kellokortti" piti leimata just samalla hetkellä, kun duunivuoro alkoi.

Pariisiin junailu

Disneyland sijaitsee Pariisin zone 5:lla muistaakseni, Marne-La-Vallee nimisellä alueella. Sieltä pääsee suoraa Rer-junalla Pariisin keskustaan. Viikonloppuisin junalipuissa oli tarjous, olisko ollut joku 3,40 euroa edestakaisin? Vai 3,40 yhteen suuntaan.. en muista. Muulloin liput oli vähän kalliimpia, mutta monesti me vähän huijattiin ja otettiin vaan zone 1:n lippu (olisko ollut 1,70) ja toivottiin, ettei tarkastajia tule :p Hehe, rebel.

Pariisissa käyminen on siis aika edullista, ja me käytiinkin siellä melkein joka viikko, joskus jopa 2-3 kertaa viikossa! Pariisi oli niin ihana pakopaikka, kun "Disney-kupla" alkoi ottaa päähän. Vaikka siellä tuli ravattua, jäi silti paaaaljon paikkoja näkemättä, joissa olis halunnut päästä käymään. Viimeinen rer-juna takaisin lähti muuten joskus vähän puolen yön jälkeen, joten monesti tuli bailattua aamuun asti ja otettua sitten ensimmäinen juna takaisin Disneylle, kello 5.30 aikaan. Taisin kerran mennä suoraan bileistä klo. 7.30 aamuvuoroonkin :D


Bilettäminen

Les Pléiades on Disneyn kahdesta asuntolasta se "hiljaisempi", suurempi Boiserie on taas tunnettu bileistään. Les Pléiadesissa järkättiin kyllä bileitä sielläkin, lähinnä BBQ -alueella. Käytiin myös Boiseriessa parissa bileissä, ihan samaa tavaraa jos totta puhutaan. Yleensä käytiinkin bilettämässä Pariisin keskustassa mieluummin (CafeOz Chateletissa oli meidän uuultimate lemppari). Myös Disneylandin kyljessä olevassa Disney Villagessa on joitain baareja (joissa Disneylandin työntekijät saa 25% alennusta), Sports Barissa ainakin tuli istuttua, Billy Bob's oli taas perinteinen castmember baari jossa myönnetään, oli pari kertaa ihan tosi hauskaa. Joskus kolmannella kerralla hokattiin, että niillä on aina sama (nolo) soittolista :D Disney järjestää myös vuosittain (vuonna 2011 ne oli kesäkuun lopussa) jättimäiset cast member partyt kaikille työntekijöille :)


Kokonaisuudessaan mulla oli ihan huippu kesä, sain pari ihan mieletöntä ystävää ja monta tuttua, rakastuin ihanaan Pariisiin (toistamiseen) ja opin paljon ranskaa. Vaikka 3,5 kuukauteen mahtui myös ikävempiä juttuja, työhön turhautumista, kielen kanssa takkuilua ja muuta, mä nautin Disney-ajastani suunnattomasti, ja voin suositella kokemusta lämmöllä :)

Enempää en viitsi kirjoittaa kun postaus on jo hirmupitkä, mutta kysymyksiä saa taas laittaa as always. Ja tietysti blogi-arkistoista kesä-syyskuu 2011 väliltä löytyy paljon lisää juttuja ja kuvia mun Disney-ajoilta, jos jotakin kiinnostaa enemmänkin!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

viikonloppu kuvina


Viikonloppu kului taas Brightonissa, ihan vain rentoillessa. Perjantaina safkattiin meidän lemppari japanilaisessa, Pompokossa, joka on pieni, supersuosittu paikka ihan Brightonin pavilionin vieressä. Menuun kuuluu vaikka mitä herkkuja, pääruoista kallein annos on vain 4,80 (!!!), alkuruoat taas alle 2,80 puntaa. Eli ihan mielettömän edullista ruoan laatuun nähden :) Lisäksi ruoat saapuu n. 30 sekunnin päästä tilaamisesta - tää vie "pikaruoan" ihan uudelle tasolle. Alkoholi-oikeuksia ei ole, eli omat juomat saa tuoda mukana jos haluaa. Oon syönyt Pompokossa jo varmaan viidesti, enkä koskaan oo pettynyt - eikä näillä hinnoilla voi oikein mennä pieleen!


Ryan luotti lusikkaan :D Annoskoot saattaa vaikuttaa pieniltä, mutta mä en ole ikinä pystynyt syömään koko annosta loppuun!!

Loput viikonlopusta ulkona sitten vaan satoi ja satoi, eli pysyttiin ihan tyytyväisin mielin sisällä pötköttämässä. Sunnuntaina junailin takaisin Lontooseen ja meidän oli tarkoitus käydä fiilistelemässä kiinalaista uutta vuotta Trafalgar Squarella.. ja kyllä paikalle tyttöjen kanssa päästiinkin, mutta se festareiden fiilailu jäi vähän puolitiehen, kun ulkona oli kunnon koiranilma. Nähtiin ihan vähän jotain esityksiä ja lopuksi mentiin katsomaan ilotulitukset, joista meillä oli aika suuret odotukset. Loppujenlopuksi ei siellä montaa rakettia ammuttukaan, ehkä jopa sateisen sään vuoksi? No tulipahan nyt kuitenkin nähtyä!


Sitten vaan kotiin pyöräilemään, melkein kymmenen kilometriä jäisessä sateessa. Puolivälissä sade muuttui loskaiseksi lumeksi, ja tuntui tosiaan siltä kun jääpalaset olis hakannut naamaan, sormet ja varpaat luonnollisesti ihan märkinä ja tunnottomina :D Nyt siamailen täällä glögiä ja toivun rankasta puolituntisesta. Ihan kiva olla taas kotona!

lauantai 9. helmikuuta 2013

brighton seaside

Eilen kavin kaantymassa Brightonin rannalla, kun mulla oli hetki omaa aikaa. Rakastan rannikolla olemista ja meri on aina ollut mulle rakas, siksi rakastankin eniten rannikkokaupunkeja (Anteeksi Lontoo, kylla sa oot edelleen se ykkonen! Ja Lontoo nyt melkein laskeutuu rannikkokaupungiksi kun Brightoniin paasee alle tunnissa junalla :D). Musta on ihanaa vaan kappailla rannalla, antaa meriviiman tuivertaa hiuksia, silloin tuntee olevansa niin elossa. Eilen oli kauniin rauhaisaa, iltapaiva oli tuonut pilvia joten rannalla ei ollut paljoa ihmisia. Suurin osa rantabaareista ja ravintoloista naytti olevan kiinni, jotkut putiikit olivat kylla auki. Tama ranta on aurinkoisina paivina, erityisesti lampinina aurinkoisina paivina niin taynna, etta oli ihanaa kerrankin huomata olevansa ihan rauhassa. Taman kauniimpaa ei talvipaiva rannalla kai voi ollakaan :)


Aika hyva mainos :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...