lauantai 24. marraskuuta 2012

still in bed

Moikka! Halusin vaan parin glögikuvan kera sanoa, että olen ikävä kyllä vieläkin kipeä ja täältä sängyn pohjalta taittuu koulutyöt. Oon syönyt viimepäivät kunnon mukavuus-ruokia (pitsaa) ja juonut kuppi tolkulla mulled winea. Koittanut ottaa rennosti. Ulkona on onneksi ollut ihan hirveä sää, niin ei ole edes houkuttanut lähteä minnekään.

Blogisairasloma siis jatkuu!


Mulled wine, mun viimepäivien paras ystävä :D Muutenkin oon jo koittanut virittäytyä pikkuiseen joulutunnelmaan, kuuntelemalla mm. lemppari joululauluja.




Yksin kotona -leffat on varmaan taas pakko katsoa - ne on mulle pakollinen jokavuotinen joulunodotus traditio. Mutta hei, rentoa viikonloppua kaikille! x

torstai 22. marraskuuta 2012

Lisää alastomia totuuksia

Sairasloma blogista rikkoutuu nyt jo kahden päivän jälkeen, säälittävää :D Halusin kuitenkin ottaa kantaa erääseen blogeissa paljon näkyneeseen aiheeseen, ja kyllä, nyt on kyse ruton lailla levinneestä Naked truth -blogihaasteesta. Jos et vielä tiedä, mistä on kyse, käy lukaisemassa täällä. Lyhyesti kuitenkin, ideana oli julkaista itsestään täysin meikkaamaton & muokkaamaton kuva blogissa. Vaikka en suomalaisia blogeja hirveästi seuraakaan, kuultuani haasteesta yllyin mielenkiinnosta googlailemaan eri blogeissa julkaistuja meikkaamattomia kasvokuvia. Moni oli rohkeasti lähtenyt mukaan tempaukseen kera upeiden, luonnonkauniiden kuvien, ja musta idea tämän haasteen takana olikin heti mahtava.

Kuvia lisää selaillessa alkoi kuitenkin vähän mietityttämään, että onko tämä sittenkään niin siisti juttu. Monella oli nimittäin näissä ”täysin ehosteettomissa” kuvissa kuitenkin ripsenpidennyksiä, pigmentoituja kulmia ja mitä vielä. Eihän niitä tietenkään poiskaan kuvaa varten saa, mutta mun mielestä sellaiset kuvat ei sovi teeman ”naked truth” alle, ei ainakaan ilman, että kirjoittaja kuvan alla näistä erikseen huomauttaa. Mutta tää on vaan mun mielipide.

Esimerkiksi mulla on luonnostaan niin vaaleat piirteet, että ripsenpidennykset tekisi mut jo yksinään ihan erilaisen, meikatun näköiseksi. Mun kulmat ja ripset luonnostaan lähes yhtä vaaleat kun mun hiukset, ja siksi meikki tekee mun kasvoilla suuren eron. Kaikki mun naaman karvat on luonnollisessa tilassaan – kulmia enkä ripsiä en ole ikinä edes koittanut värjätä, hiuksetkin on olleet täysin omassa värissään nyt jo parin vuoden ajan. Kun pesen päivän jälkeen meikit pois, katsoo mua peilistä täysin korjaamaton ja ehostamaton Eerika.

Ja niin mä sen haluankin olevan. Mitään lisäripsiä, pigmentointeja, tekorusketusta tai muitakaan ”täytteitä” ei tulla mun naamassani näkemään – vaikka se tarkoittaisikin sitä, että olen meikittöminä kotihengailupäivinä lähinnä silmättömän ameeban näköinen. Vaikka kaikki nää pikku lisukkeet jo melkein taidetaankin laskea ”jokatytön perusvarustukseksi” ja siksi niitä on näkynyt myös näissä ”naked truth” kuvissa, mun mielestäni kaikki tuollaiset korjailut on osa ehostusta. Niissä ei ole mitään pahaa, mutta ei ne osa luonnollista kauneutta todellakaan ole.

Mä tykkään meikkaamisesta, ja mielelläni laittaudun oikein ajan kanssa ennen kuin lähden ulos. Yliopistolle meikkaan yleensä sen mukaan, paljonko on aikaa. Täysin naturellina en juuri koskaan lähde ulos, mutta usein korjaan ihon tasaisuutta BB-voiteella jättäen silmät täysin meikkaamatta. Näytän ilman silmämeikkiä todella nuorelta, mutta välillä on kiva korostaa ihan omia vaaleita piirteitään :) Silti nautin hirmuisesti näyttävien meikki-lookkien luomisesta, tummista huulista ja luomivärien sutimisesta – ei aina tarvitse olla luonnollinen Elovena-tyttö.

Täällä blogissa pyrin luonnollisesti julkaisemaan mahdollisimman onnistuneita otoksia itsestäni, eihän sitä kukaan lataa facebookkiinkaan huonoja oma-kuvia. Muokkaan lähes jokaisen blogiin tulevan kuvan säätämällä värejä, kontrastia, ja muita tyylittelykikkoja. En mielestäni näytä jokaisessa kuvassa mitenkään kauniilta, mutta se ei mun mielestä ole tarpeellistakaan. Blogia lukee muutenkin moni, jotka tuntee mut oikeassakin elämässä, eli tietää tarkalleen miltä näytän.

Mietin kauan, otanko tämän Naked truth -haasteen täällä esille ja laitanko itsestäni kuvan tänne ilman meikkiä. Sitten tajusin, että oon esiintynyt täällä jo monessa kuvassa ilman mitään ehostuksia, lähinnä mun matkapostausten yhteydessä. En oo ikinä ajatellutkaan sen olevan mitenkään erityistä, koska onhan ihan luonnollista, että aurinkoa ottaessa, uidessa, tai tulivuoren huipulle vaeltaessa on naama meikitön :D Niinpä päätin nostaa vajaa pari kuukautta sitten julkaisemani foton tähän. Kuvan, jossa mulla ei ole yhtään meikkiä naamassa, vaan siinä näkyy tarkasti ihon epätasaisuus ja haalean vaaleat piirteeni. Siltikään kuvaa julkaistessa ei mielessäni käynyt ajatus, että hui, tässähän ei ole meikkiä. Päinvastoin muistan ajatelleeni, että ihan kiva raikas loma-naama!


Lisää meikkaamattomia kuvia musta löytyy selailemalla postauksia travelling -tunnisteen alta! Näitä voi verrata vaikka noihin mun halloween pippaloissa olleisiin pakkeleihin - ihan kuin olisi kyseessä kaksi eri tyttöä :p Ja hei, vaikka itse en pidä olemustani erityisen tyrmäävänä ilman meikkiä (omasta mielestäni näytän lähinnä 15 -vuotiaalta), on se vaan ihanaa kun joku sanoo, että olen parhaimmillani ilman mitään ehostusta. On myös kiva vastaanottaa kehuja kauniista hiustenväristä tai ripsistä kun tietää, että ne on nimenomaan luonnollisesti osa mua. Täällä ollaan siis sitä mieltä, että luonnollinen kauneus on sitä parasta kauneutta - oli sitä sitten ehostettu meikillä tai ei :)

tiistai 20. marraskuuta 2012

doctor doctor, i'm exhausted

Nyt on tainnut stressi yltyä vähän liian kovaksi. Mulla on viikon aikana mennyt unirytmi ihan sekaisin, enkä pääse sänkyyn ennen kolmea yöllä. Koulujutut on stressannut. Tänä aamuna en herännyt herätyskelloon, vaan nukuin aamutunnin yli ja missasin hihan ompelu tutorialin. Herätessä kurkku tuntui kipeältä ja ääni kuulosti nasevalta. Silti lähdin ulos hoitamaan juoksevia asioita ja pyöräilin cityyn iltapäivä-luennolle, joka olikin sitten peruttu opettajan sairastumisen takia. Tuli vaan mieleen, että munkin olisi pitänyt jäädä ihan kotiin vaan lepäilemään. Nyt ääni on ihan maassa ja nenä tuhisee. Olo on jotenkin ihrveen uupunut, eikä tunnu olevan energiaa paljon mihinkään.

Nyt mun pitää suunnata kaikki energia parantumiseen ja siihen, etten jää koulutöissä jälkeen. Pidän siis blogista ja kaikesta muustakin nyt sairaslomaa parin päivän ajan, palaillaan sitten voimien kohennuttua takaisin linjoille!


En ehkä aamuisessa kuvassa näytä vielä kovin uupuneelta, mutta nyt kun meikit on kulunut nassusta pois, niin mustat silmänaluset ja punottava nenä on korvannut hehkeän aamunaaman.
Aion pitäytyä nyt siis seuraavat pari päivää ihan kotosalla ja koittaa sekä rentoutua että tehdä koulujuttuja. Seuraava luento on onneksi vasta torstaina, enkä viikonloppunakaan aio nyt tehdä mitään kummempia (vaikka lähipubissa Shackewell Armsissa olis lauantaina ilmainen keikka...no katsotaan). On kuitenkin parempi ottaa hetki rennosti, kuin palaa loppuun:)

Paljon tsemppiä muillekin syys-stressaajille, ja kiitos vielä kaikille blogin lukijoille siitä, että jaksatte aina palata tänne vaikka välillä mulla ei mitään erikoista kirjoitettavaa olekaan.

Piis out, x

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Italia-Albania-Kreikka

Tasan kuukauden päästä joululomalla lähdetään taas pikkuiselle matkalle, tällä kertaa ei kuitenkaan etelän lämpöön, vaan Etelä-Eurooppaan. Tässä toimintasuunnitelma parin viikon mittaiselle reissulle, joka starttaa 18.12: Ensin pitsan synnyinkehtoon Napoliin, sieltä Barin kautta Albaniaan, joulu kenties pääkaupungissa Tiranassa, Albanian jälkeen suunnataan etelää kohti Kreikkaan ja viimeisenä etappina on Ateena, josta lennetään takaisin Englantiin uuden vuoden aattona!

 
Oon erittäin pahoillani noista kuvan efekteistä joita innostuin lisäilemään :D Forgive me.

Lennot on varattu jo aikapäivää sitten, ne maksoivat yhteensä 80 puntaa - EasyJet for the win! En oo taaskaan tästä mitään kellekään puhunut, kun jonkun aikaa ei ollut edes varmaa että päästäänkö lähtemään reissuun ollenkaan kun rahaa näytti olevan niin vähän. Onneksi viimeaikainen shoppailulakko on tuottanut tulosta ja joulureissu pääsee toteutumaan - joskin siltikin tosi pienellä budjetilla. Ei se mitään, varattiin Napoliin dirt-cheap hostelli, Albania on kuulemma edullinen maa ja Kreikassa pingotaan heti Patraan, mun kämppiksen luo sen kotikonnuille. Näistä kolmesta maasta kaikki on mulle käytännössä ihan uusia, Italiassa oon ollut aiemmin, mutta vain parin päivän ajan. Paljon uutta siis luvassa, ja ainakin erilainen joulu taas.

Mielelläni kuulisin kokemuksia näistä paikoista, erityisesti Napolista, Barista, Albaniasta: kohokohtia, bussilla liikkuminen, hintataso jne? Mitkä jutut Ateenassa pitää nähdä, jos ollaan siellä vain päivä? Niin ja mites se talvisateiden ilmasto joulukuussa? :D
  

Kiva taas pian päästä reissuun, vaikka ihan tavallinen elämäkin on maistunut tänä syksynä tosi hyvältä. Mutta ei sille mitään voi, että veri vetää aina uusiin seikkailuihin ja uusiin paikkoihin. Reissussa aina kuitenkin näkee ja oppii ihan eri juttuja, kuin normaalissa arjessa. Pääsee irroittautumaan koulu-stressistä, inspiroitumaan uusista kulttuureista ja syömään mielettömiä ruokia. Voi olla ihan eri tavalla vapaa :)

Toinen kuva: weheartit.com. Kartta Google Maps.

lauantai 17. marraskuuta 2012

brändeistä ja brändäyksestä

Moikka! Tuntuu, ettei mulla oo oikeen ollut viimeaikoina mitään kivaa kirjoitettavaa, kun oon niin paljon kököttänyt kotona koulutöiden parissa. Sitten ajattelin, että jos ei mun elämässä tapahdu mitään erikoista, niin voinhan mä kuitenkin kirjoittaa siitä mitä mä just nyt puuhailen - eli mun koulujutuista, tässä tapauksessa Brand management -kurssista. Oon tosiaan opiskellut viimeviikkoina erityisen paljon brändäystä ja jostain syystä kaikki muut kouluaineet on vähän jääneet taka-alalle kun oon tähän yhteen juttuun panostanut niin paljon. Okei, asiaan vaikuttaa vahvasti sekin, että tän ensimmäisen raportin palautus on vajaan viikon päästä, muiden kanssa on vielä aikaa. Aihe on kuitenkin musta todella kiinnostava.

Harvoin sitä tulee ajateltua, kuinka paljon brändit oikeasti vaikuttaa meidän ostospäätöksiin ja kuinka tärkeiksi tiettyjen juttujen kuluttaminen voi tulla. Esimerkiksi meidän kotona Suomessa kaikki tietotekniikka on parissa vuodessa muuttunut joka ikistä vempelettä myöten Applen leiriin (vaikka itse olen tässä neutraali ja mulla on käytössä sekä Applen että PC:n laitteita). Täällä Englannissa taitaa Heinzin pavut ja soossit olla aina myydyimpiä, vaikka hinta on moninkertainen vastaavaan halpistuotteeseen verrattuna. Ihmiset ei osaa kuvitellakaan ostavansa mitään muuta.

Mun kohdallani brändi-riippuvuus ei yllä moneen ruoka-aineeseen, lähinnä koska opiskelijabudjetilla on pakko valkata niitä edullisia juttuja ja oon halpiksiin ollut tosi tyytyväinen. Mutta yhteen brändiin sorrun kerta toisensa jälkeen ruokakaupassakin, mun on nimittäin aina pakko käydä kylmäaltaalla tarkastamassa onko Ben&Jerrys -jätski alennuksessa. Hyvin usein sitä myydään puoleen hintaan (£2,50), ja silloin se päätyy aina ostoskoppaan. Yksinkertaisesti rakastan kyseistä jätskiä, niitten kaikkia eri makuja, stooria, jopa tuubien designia...Kaikesta brändiin liittyvästä tulee vaan jotenkin tosi hyvä mieli, vaikka ihan hyvin tiedän, että jopa alennuksessa kyseessä on melko kallis jäätelö. Mutta mulle ei mikään edullisempi jätski tuo samaa tunnetta, enkä koe minkään kilpailijan jäätelön maistuvan paremmalta! They've got me.

On hassua, kun alkaa nyt kurssin kuluessa käsittämään yhä paremmin kuinka paljon pelkällä nimellä ja tarinalla on merkitystä. Kaupassa aina ajattelee automaattisesti, että brändätty tuote on pakosti parempilaatuinen kun nimetön vaihtoehto. Brändinimi on kuin lupaus siitä, että laatu on kohdallaan, vaikka näin ei välttämättä edes ole. Vaikka yleensä niitä edullisimpia tuotteita kaupassa ostankin, niin jos brändätty vastaava on vaikka tarjouksessa niin, että hinta on melkein sama, tulee silloin se automaattisesti valkattua.

Mitä brändejä mä sitten rakastan?


Kuvat: Starbucks, MiuMiu, Brothers, Fazer, Ben&Jerrys, Kenzo, Finsk, Disney, Coca-Cola, Iittala, Mulberry, Converse

Jotkut jutut vaan saa hyvälle mielelle ihan jo ajatuksen tasolla. Virkistävän Brothers -siiderin korkkaaminen viikonloppuna ei voisi tuntua paremmalta, Disney on parikymppisen Eerikan mielestä vieläkin pop ja jos voittaisin lotossa, ostaisin varmaan parit Finskin kengät ensimmäisen parin tunnin sisään...

Inhokki-brändejä en jaksanut keksiä hirveän montaa, koska haluan pitää blogin pääasiassa positiivisissa jutuissa, mutta avaudutaan nyt hieman...


Kuvat: UGG, Louis Vuitton, Crocs, Pepsi, Evian, Ed Hardy
 
Hrr, kylmiä väreitä. Siis onko kamalampaa makeutusainelitkua kuin Pepsi max? Ja kuka muistaa vielä sen ajan, kun porukka talsi Crocsit jalassa pitkin Helsinkiä? Yääk. Ugg -tyyliset kengät mulla oli 13 -vuotiaana, ne oli vaaleanpunaiset ja rakastin niitä. Laitetaan varhaisteini-iän piikkiin ja kyllä mä lapsille nämä suon. Mutta nyt vuosien jälkeen, miten voi olla mahdollista, että Lontoossa, muodin pääkaupungissa, hiihtelee huomattava osa nuorista naisista VIELÄKIN nämä jalassa? Ed Hardystä en edes aloita - onneks näitä ei enää näy melkein ollenkaan... Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa Louis Vuittonin kammottavista monogrammi -kuosista laukuissa... Moni on varmaan täysin erimieltä, mutta mun mielestä kyseessä on ihan oksettava kuosi. Yleensäottaen en tykkää mistään tuote-nimeä tai logoa kirkuvista tuotteista. Arvostan kyllä Vuitton -brändin historiaa ja catwalk -mallistoja, mutta niiden useimmin nähdyt tuotteet kuten just nää monogrammilaukut, on jotain ihan kamalaa.

Mutta ei tän enempää negistelyä. Olis kiva kuulla aiheesta lisääkin pohdintaa, jos joku muu tuntee kiinnostusta brändäystä kohtaan. Aiheuttaako samat brändit ihastus tai yökkö-efektin? Entä minkä brändin orjia siellä oikein ollaan?

perjantai 16. marraskuuta 2012

grr










Juu, näin alkoi mun viikonloppu... Mun lompsa tosiaan varastettiin tänään markkinoilla, mulla oli kädessä ihan liian monta ruoka-kassia, ja maksaasseni 15 sentin limeä, ihan vieressäni seisova tumma nainen näki ilmeisesti mun repusta pilkottavassa, super-likaisessa Marimekon kangaskukkarossa jotain varastamisen arvoista. Limen maksettuani huomasin, että mun lompakko oli poissa.

Onnekseni lompsassa ei ollut käteistä kuin muutama puntaa, mutta opiskelijakortti ja pankkikortit kylläkin - tosin suljin ne tietysti heti tapahtuneen jälkeen, eli pahoittelut naikkoselle, kortteja on turha enää kokeilla. Ärsyttää, että vaikken rahallisesti mitään menettänytkään, nyt pitää kaikki opiskelijakorttia myöden käydä uusimassa, ja ainakin pankkikorttien saamiseen menee varmaan viikko-pari. Onnekseni passi, junakortti, ja muut arvokkaammat jutut ei olleet lompakossa ja säilyi. Lisäksi paikallinen pankkini on huomenaamulla vielä auki, että saan käytyä nostamassa käteistä. Tuntuu vaan oudolta olla ihan pankkikortiton, tuntuu, kuin jonkinlainen turvaverkko olisi yhtäkkiä hävinnyt.

Ärsyttää ajatella, miten epärehellistä porukkaa ympärillä on. Multa ei ole ikinä varastettu tähän tyyliin mitään, (vaikka oon matkaillut köyhissä maissa ja asunut Lontoossa & Pariisissa) - mikä on sinäänsä ihme, kun aina kuulee kavereiden tarinoita kuinka kännykkä tai milloin mikäkin on lähtenyt vaikka baarissa kävelemään. Paljon ikäviä juttuja tapahtuu kokoajan kaikkialla, onnekseni tästä ei nyt koitunut korttien uusimis -sählinkiä lukuunottamatta enempää harmia.

Olin myös jotenkin todella surullinen, kun varas oli nimenomaan tummaihoinen nainen. Mä olen aina kovasti puhunut rasismia vastaan, hymyilen aina kaikille mua nyrpeästi katsoville tummille ja oon aina ollut sitä mieltä, ettei ihonvärin perusteella toista saa tuomita. Mutta hemmetti, tekee ihan surulliseksi, kun tämmöiset varkaus-kokemukset vaan korostaa kaikenmaailman stereotypioita, joihin itse en halua uskoa. Kun ainoassa itseeni kohdistuvassa tän tyyppisessä varkaus-kokemuksessa varas on tummaihoinen nainen, niin on helppo nähdä mistä kaikki epäreilut yleistykset saa alkunsa. On se ihonvärin mukaan yleistäminen sitten kuinka epäreilua, niin alkunsa ne jostain saa :(

Nojoo. Vähän ikävä startti viikonlopulle, mutta tällaista tää elämä joskus on. Aion kaikesta huolimatta pitää kivan viikonlopun ja juuri ennen lompakon katoamista, ehdin kuitenkin ostaa vaikka mitä alennuksessa olevia herkkuja, lohta ja jättikatkarapuja! :)

Lontoo-vinkki: Swiss Lips

Lauantaina minä ja mun kaverit ollaan menossa yksiin bileisiin, joista ajattelin vinkata muitakin Lontoossa oleilevia. Nimittäin Swiss Lips -bändi on nyt ollut promoamassa itseään täällä Itä-Lontoossa ja järkännyt jo parin viikon ajan ilmaisia keikkoja+bileitä Brick Lanella. Siis ihan ilmaisia, sisäänpääsyä ja kaljoja myöden, lisäksi paikalle saa tuoda omat drinksut! Ja huhujen mukaan lavalta lentelee myös cooleja bändipaitoja ;) Nyt lauantaina on näistä keikoista viimeinen, eli kannattaa ehdottomasti ilmoittautua sähköpostilla guestlistalle ja tulla juhlimaan :)


Kuva: Swiss Lips facebook page

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

christmas wishlist

Ulkomailla asuville on tuttu ilmiö se, että jo marraskuun alkupuolella alkaa tulemaan niitä kyselyjä, että mitä joululahjaksi. Oon vaan hokenut, että lahjat mielellään kahisevassa muodossa kiitos, mutta koska oon joka vuosi aina vääntänyt kuvilla havainnollistetun joulutoivelistan, en tahtonut pilata perinteen jatkumoa. Eli joulun 2012 "toiveista":


Kuvat: Fazer, Obeygiant.com, Asos, Kiko, Iittala, Cutrin, Moscot, Kenzo, Shopstyle

1. Kiinnostavia ja visuaalisia kirjoja löytyy aina mun toivelistalta. Rakastan isoja, painavia kuvakirjoja, vaikkei ne enää hirveän nykyaikaisia olekaan!

2. Tässä ehkä tärkein: uudet silmälasit. Mun tänhetkiset ja ainoat rillit on hankittu muistaakseni vuonna 2007. Oon niistä kovasti tykkäillyt, mutta näin monen vuoden jälkeen kaipailen kyllä uutta lookkia - vaikkakin nykyisin käytän piilareita 6 kertaa viikossa. Mutta uudet lasit varmaan inspiroisi antamaan silmille lepoa piilareista useamminkin, ja siistit rillit toimisi samalla tietty asusteena :)

3. No suklaata! Fazerinaa, geishaa, lontoon raetta, konvehteja, dumbleja... Suomalaista suklaata ei oo voittanutta, ja jouluhan on suklaan mussutuksen priima-aikaa ;)

4. Lämmikettä kylmään viimaan, uusi pipo päätyisi varmaan ahkeraan käyttöön. Noi tupsulliset on söpöjä, mutta paras vaihtoehto taitais olla tupsuton, sillä niin se mahtuu hyvin myös kypärän kanssa.

5. Cutrin Premium Oil Treatment -öljyhoito normaaleille ja ohuille hiuksille, sellanen mun kuiville kutreille kiitos! Kesän aikana olin niin paljon auringossa, että aurinko sekä vaalensi hiusta hirmuisesti, mutta myös kuivatti latvoja entisestään - latvat haaroittuu ja katkeilee helposti. Tästä öljystä oon kuullut paljon hyvää, joten ehkä se tuo mun tukan takaisin elävien kirjoon.

6. Oon vähän peltirasia-höpö. Mutta kun kerään Iittalan taika-sarjaa, niin tää joulun punainen rasia sopis loistavasti joukon jatkeeksi ;)

7. Ne mustat farkut, joita en omista yksiäkään kappaleita! Kaikki nää vuodet oon jostain syystä ollut ilman, ja nyt kun oon tän puutteen hokannut, en osaa kuvitella elämää ilman mustia, hyvin istuvia perusfarkkuja.

8. Statement -koruilla saa helposti piristettyä tylsääkin asua, ja Asoksella näin aika montakin kivaa vaihtoehtoa. En kuitenkaan tykkää ostaa koruja netistä, koska sillon ei ikinä tiedä miltä koru näyttää ilman studio valaistusta (liian muovisen näköinen jne.)

9. Kikolta eli mun lemppari kosmetiikkasarjalta kelpuuttaisin aina muutaman uuden tulokkaan, en oo ostanut uutta kosmetiikkaa hirmupitkään aikaan! Meikit kuluu mulla jotenkin hirmuhitaasti, se on kai hyvä juttu. Highlighter puuteri on päässyt loppumaan, ja huulipuna-kokoelmaakin voisi kasvattaa vaikka yhdellä uutukaisella...

10. Suklaan lisäksi täällä tarvitaan luonnollisesti suomalaisia nameja, salmiakkia, lakuja!

11. Sokerina pohjalla Shepard Faireyn taiteesta, katutaiteesta ja printeistä kertova kirja (=raamattu), joka on täynnä mitä upeampia kuvia tyypin teoksista...

Nyt kun joululista on kasassa, voinkin alkaa jo hiljalleen virittäytyä joulufiilikseen... Lunta ei täällä tietenkään ole, mutta ilma on jo talvisen kirpeää (varsinkin iltaisin) ja jouluvalojakin näkyy jo. Marras-joulukuu on kaupungeissa jotenkin ihanan tunnelmallista aikaa, erityisesti pimeän laskeuduttua. Haluan heti joulukuun pyörähdettyä käyntiin mennä tapojen mukaan fiilistelemään jouluikkunoita west endiin, ja Leandenhall marketkin on mulla vielä kokematta, se on joulun alla varmaan todella tunnelmallinen paikka :)

Kivaa joulun odotusta kaikille!

tiistai 13. marraskuuta 2012

I heart Brighton

Mä oon ollut lauantaista nyt tähän iltaan saakka Brightonissa. Meillä oli siellä tänään "opintovisiitti" koulun kanssa, eräällä tekstiili studiolla ja design museon Biba -näyttelyssä vierailua. Osui mielettömään saumaan, koska ollaan tyttöjen kanssa puhuttu iät ajat että ne tulee joskus mun kanssa Brightoniin, ja poikien kämpässä sattui olemaan kaksi huonetta ihan tyhjillään, eli yöpaikkojakin riitti kaikille. Vietettiin siis upeat pari päivää rannikolla, näytin mun lempparipaikkoja Brightonissa (North lanes, South lanes, pari lemppari pubia, mieletön (ja halpa!) japskiravintola Pompoko...) ja pari mullekin ihan uutta juttua (tunnelmallinen ja mieletöntä ruokaa tekevä Street Thai -rafla) sekä steppailtiin iltamyöhällä Coalitionissa.

 

Ei muuten moni juttu tunnu yhtä tunnelmalliselta kun tyypillisessa jouluvaloin koristellussa englantilaisessa pubissa istuminen kera upean seuran, mulled winen (glögiviini) ja huojuva torni -pelin!

Nytkin kelpaisi taas tuo mulled wine... Vauhdittaisi varmaan kummasti tätä koulujuttujen aherrusta! Pitää huomenna käydä kaupassa hamstraamassa kotiin, mulla on nimittäin loppuviikko perjantaita lukuunottamatta vapaata, eli kotosalla opiskellen varmaan kuluu suurin osa päivistä..

Niin ja huomenna julkaisen virtuaalisen "joulutoivelistani" eli tontut kuulolle!

xx

lauantai 10. marraskuuta 2012

elämää

Viimeaikaisia ahaa-elämyksiä, yleisiä kuulumisia, mietteitä & pääkoppaan päätynyttä informaatiota:

- Oon viimepäivinä kiinnostunut hirmupaljon brändäyksestä, varmaan siksi että oon väsännyt tuntikaupalla mun Brand management -kurssin raporttia ja selaillut lukuisia brändäyksestä kertovia kirjoja. Se on vaan hirmu mielenkiintoista, kenties yksi tulevaisuuden mahdollisista suunnista? Siinä tykkään, että luovuutta ja järkeä pitää käyttää yhdessä, ja homman tavoite on selkeä. Miten saada ihmiset rakastamaan meitä ja meidän tarinaa.


- Lämmitys on hemmetin kallista. Ennen olin aina kotona kääntämässä pattereita kovemmalle mutta nyt kun siitä pitää maksaa ihan itse, no, mieluummin pidetään pattereita vaan tiettyihin aikoihin päällä ja koitetaan pysyä lämpiminä vaatekerrosten avulla... Onneksi toistaiseksi ei ole ollut hirmukylmää, mutta eiköhän ne tästä vaan viilene :/

- Luin jostain että Finnair ja Marimekko ovat lyöttäytyneet yhteen ja Suomen ja Aasian maiden välillä lentelee nyt Unikoin koristeltuja lentokoneita. Kohta saa finskin lennoilla kahvitkin marimekko-kuosisista kupposista, huippua sanon minä. Toivottavasti yhteistyö hyödyttää molempia sinivalkoisia firmoja!
Kuva: Finnair

- Stratfordiin ei kannata pyöräillä. Fillaroin sinne tossa yks päivä ja voi että, Hackney Wickin jälkeen loppuu kaikki pyöräilijää avittava ohjeistus. Siis eihän sellaselle 5 -kaistaiselle moottoritien näköiselle voi (eikä saa) pyörän kanssa mennä, kaikki tiet siitä eteenpäin oli jotain "ei pyöriä" -kyltein merkattujan megaväyliä. Loppujen lopuksi en millään löytänyt tietä Startfordiin, joten poljin jotain kiertoreittiä ja sitten rekkojen väylää perille, ja takaisin meninkin vanhalla tutulla overground -junalla. Olin kyllä tosi pettynyt tohon liikennejärjestelyyn...

- Joko mun kavereilla on jotain maagisia kykyjä tai mä olen helposti arvattavissa. Olin ennen viimekuista Shepard Faireyn näyttelyä käynyt ihastelemassa näyttelytilan vieressä olevassa OBEY -pop-up-kaupassa siistiä printattua Ipad-suojaa. Ja kas kummaa, se ihanainen Ipad-suojus löytyi mun synttärilahjapaketista!


- Oon yllättänyt itseni etsimällä netistä edullisia ompelukoneita... Koululla on laadukkaat koneet tietenkin käytössä, mutta olis kiva jos voisin työstää meidän Future Fashion -proggista kotosallakin, ja kämppisten kanssa jakaessa ei edulliselle koneelle tulis paljoa hintaakaan...mietitään mietitään! (edullisia ehdotuksia saa muuten antaa, jos sellasia on)

- Musta on tullut avokado-hullu. Hamstrasin peräti 6 kyseistä hedelmää Dalstonin markkinoilta toissapäivänä, kyseessä on muuten ihan mahtavat markkinat! Pystyssä joka päivä aamusta myöhään iltapäivään saakka, tarjolla kaikkea kalasta wok-pannuihin ja mausteista vaatteisiin, mutta parasta antia on ehdottomasti hedelmä -ja vihannes -kojut! Niistä löytyy kaupan hintoihin verraten ainakin puolet, mutta joskus jopa monenkertaisesti edullisempia herkkuja!


Kuvassa tän hetkinen lemppari-aamupala: munakokkelia ja avokado-kirsikkatomaatti-punasipuli salaatti, jossa on myös teelusikallinen pestoa ja ripaus juustoa päällä! nams!

- Pitäisköhän mun vaihtaa vähän blogin ulkoasua tai ainakin tota banneria? Oon kuvassa nimittäin juuri 18 vuotta täyttänyt tai pahimmassa tapauksessa vielä 17 puolella, heh. Vaikka tuosta kuvasta sitä ei ehkä huomaakaan. Tai no nyt huomaa, kun asiaa aloin ajattelemaan :D Nyt kolmen vuoden jälkeen, pitäiskö laittaa vaihtoon? :D Muttakun oon tähän originelliin layouttiin vähän kiintynyt.. ehkä jos joskus on tylsää, voisin alkaa suunnittelemaan uutta banneria...ehkä.

- Toinen blogi -aiheinen huomio, tällä blogilla on tossa sivupalkissa 77 liittynyttä seuraajaa! Huippua. Sitten kun niitä on sata, järkkään jotkut bileet/give awayn/muun yllärin - 100:n jäseneen sattaa toki mennä tovi, mutta hiljalleen, hiljalleen... eli jos siellä joku seurailee blogia kaikessa hiljaisuudessa, niin saa toki liittyä seuraamaan, tai muuten vaan antaa elon merkkejä.. kommentit tekee aina mut tosi iloiseksi :)

- Oon koittanut päästä mun vaatemasiksesta yli, ja vaikka vähän masentaa vieläkin tämä mun "tilanne", niin eiköhän tästä vielä selvitä - aion nyt tulevaisuudessa panostaa enemmän siihen, että lähden ovesta ulos niissä vaatteissa, kuin milloinkin haluan. Siis jos jostain tulee hyvä fiilis ja parempi itsetunto, niin siitä, että tuntee olonsa hyväksi vaatteissaan :)


Random vaatteiden sovittelua ennen viimeviikkoisia kaverin synttäreitä.. kyllä oli hankala löytää asu enkä päätynyt tähänkään vaihtoehtoon - plus varpaat olis jäätynyt ilman (kolmia) sukkiksia!

perjantai 9. marraskuuta 2012

PATTERNITY

Oon tänään tehnyt koulujuttuja koko päivän, brändäyksen raporttia tehden ja toisinaan Future Fashion -kurssin työtä varten visuaalista inspiraatiota netin syövereistä hakien. Törmäsinkin inspiraatiota etsiessäni tosi mielenkiintoiseen sivustoon, joka on täynnä inspiroivia kuvia teemana "seeing pattern everywhere". Halusin jakaa täällä muutaman upeimmista:


Kaikki kuvat siis lainattu sivustolta patternity.co.uk/, kannattaa käydä katsomassa lisää jos nää inspiroi:) Mulle tuli ainakin heti monta ideaa mieleen, miten näitä kuvia voisin käyttää inspiraationa mun kouluprojektissa! Siitä lisää kuitenkin kun saan vähän enemmän järkeä siihen, että mitä oikeastaan oon tekemässä...

Kivaa viikonlopun alkua!

torstai 8. marraskuuta 2012

What if money was no object?



Ajatuksia herättävä you-tube -video ja monta viisasta sanaa!

live to eat/eat to live

Pari kuvaa toissapäiväisestä väsäämästäni balti -currystä ja pari sanaa mun new-found rakkaudesta ruokaan!


Oon omillani asuessani löytänyt itsestäni pienimuotoisen ruoka-hifistelijän ja muutenkin alkanut nauttimaan syömisestä ihan erilailla kun pienenä. Kaikki sukulaiset varmaan muistaa pikkuisen nirso-Eerikan, joka ei laittanut suuhun mielellään kuin valkoista makaroonia ja mummo tuputti rautatabletteja kun olin niin kalpea. Nykyään maistuu vaikka minkälainen ruoka ja oon mielestäni ihan kelpo kokki tuolla hellan takana, vaikka usein hyvin simppeliä ruokaa laitankin. Tämä nyt "aikuisena" (heh, en mitenkään voi kutsua itseäni oikeaksi aikuiseksi vielä) löydetty uusi kyky fiilistellä hyviä ruokia on kyllä yks parhaita juttuja, mitä aikuistuminen on tuonut tullessaan!

Rakastan nykyään myös monia ruoka-aineita, joita vielä muutama vuosi sitten inhosin - esimerkiksi ennen vihaamiani maissia ja paprikaa laitan nykyään vähän ruokaan jos toiseen. Avokadoa olen alkanut syömään vasta viimevuonna, ja parin viimeviikon aikana oon hullaantunut niin että tänäänkin raahasin kokonaiset 6 avokadoa markkinoilta kotiin. Muttakun löyty niin täydellisiä yksilöitä halvalla! Lisäksi tykkään nykyään yhä useammasta maailman keittiöstä, rakastan mm. intialaista, meksikolaista, thaimaalaista, kiinalaista, ranskalaista, italialaista ja japanilaista ruokaa. Ja ties vaikka mitä herkkuja tuolla on mistä en vielä edes tiedä - pitäis hyödyntää Lontoon mahtavaa ravintolakirjoa ja mennä kokeilemaan jotakin mulle ihan uutta ruokakulttuuria. Miltähän maistuu nepalilainen, ghanalainen tai brasilialainen ruoka? Täällä Dalstonissa on turkkilainen rafla, joka on illasta toiseen ihan täpötäynnä. Tekisi mieli käydä katsastamassa, mistä siellä oikein on kyse!

Tää nyt on vaan tällaista ajatusten virtaa, jostain syystä teki mieli puhua vähän ruoasta - mitkä lienee alati blogeissa ja facebookissa näkyvät "hienot" ingstagram ruoka-kuvat inspiroineet :D

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

wanted: new everything

Mulla on pieni vaatemasis päällä. Tuntuu että voisin heivata 70% mun vaatekaapista veks just tällä hetkellä - mikä saattais tosin olla melko turmiollinen päätös ottaen huomioon että oon myös ostoslakossa, eli uuttakaan ei käyttöön saavu mistään :D Ymmärrätte varmaan tuskani, en oo ainut nainen jonka mielestä kaapista ei löydy mitään kivaa vaikka kledjuja kyllä on joka nurkka täysi. Omaan kenkävalikoimaani oon tyytyväinen, suorastaan sanottuna mihinkään muuhun en.

Oma tyyli on mulle tosi tärkee juttu. Muodin opiskelijana tahdon tietysti toteuttaa itseäni vaatetuksella ja pukeutua itseäni inspiroivasti, mutta se on hemmetin vaikeaa kun ei voi ostaa mitään uutta - ja jos vaikka vähän ylimääräistä käteistä shoppailuun olisikin, niin eihän esimerkiksi 50 punnalla saa tänä päivänä kuin ehkä yhden vaatekappaleen jostakin Zarasta. Vähän useamman Primarkista, mutta sille on syynsä... Vaatekaapin päivittäminen nyt vaan on hirmuisen kallista puuhaa, erityisen kallista, jos on shoppailulakossa :D Ja se "vanhojen juttujen yhdistely uudella tavalla" josta aiemmin puhuin, ei sekään ole hauskaa turhan kauaa...

Mitä mä sitten kaipaan, no ainakin enemmän värejä, leikkisyyttä, näyttäviä koruja ja printtejä tahtoisin kovasti noitten mun vanhojen "tylsien" vaatekappaleiden tilalle. Esimerkiksi nää jutut löytäisi hyvin pian paikkansa mun sydämestä:

 

Kuvat: Asos, Shopstyle, Finsk, Sophia Webster

Toki kaiken vähän "erikoisemman" lisäksi tarve olisi monelle ihan perusvaatteellekin, esimerkiksi mustia farkkuja en ole omistanut vuosiin, enkä ymmärrä, miksen niin monikäyttöistä ja pakollista vaatekappaletta ole ikinä saanut hankituksi! Tän vois lisätä nyt heti joulutoive-listalle! :D

Noh, tästä postauksesta huolimatta ikävä kyllä mun vaatevarasto ei oo uudistumassa mihinkään näillä näkymin. Ei ainakaan, ennen kun vanhaa tavaraa on saatu ulos ja oon mahdollisesti voittanut jättipotin lotossa. Tuo ensimmäinen on toki ihan saavutettavissa ja voisinkin ottaa sen pieneksi projektiksi lähiaikoina.

Näin Dalstonissa yks päivä car boot salen, pitäis ehkä ottaa selvää millon seuraava on... saakohan sinne mennä myymään ilman autoa? Onko kellään Brittien asukkaalla kokemusta noista car boot saleista, lähteekö tavara ihan kirpparihinnoilla vai kiskotaanko sielläkin "vintagesta"?

tiistai 6. marraskuuta 2012

tigertiger

Mikä (venähtänyt) viikonloppu takana... lauantaina hengailin mun Lontoossa käväisemässä olevan aussi-kaverin kanssa, käytiin mielettömässä British Museumissa kiertelemässä. Olin laitoksessa ihan ekaa kertaa enkä tajua että miksen oo käynyt aiemmin - ihan mieletön museo, täynnä tosi inspiroivia esineitä, tekstiilejä, taidetta jne. eri kulttuureista eri aikakausilta. Suosittelen, pakko päästä paremmalla ajalla uudestaan!

Illaksi juoksin mun kaverin 21 -vuotis synttärielle, jota juhlittiin ensin illallisella Il Cucciolo -nimisessä söpössä italialaisessa perheravintolassa Piccadillyllä ja sen jälkeen jatkettiin TigerTigeriin, jossa meillä oli loosivaraus. Kyseinen baari on kaikenmaailman Itä-Lontoon hipsteri-kuppiloihin verrattuna todella mainstream, perus listahittimusaa ja täynnä sellaista brittikauneutta että huhhuh. Taas näky paljaita kankkuja, ihan liikaa selluliittiä ja yksinkertaisesti niin paljastavia asuja, että tyylikkyys oli kyllä hyvin kaukana :D Ja mikä siinä on, että jos on kokoa 12, pitää silti sulloutua siihen 8:n mekkoon... Meikkiä on neideillä naamassa vielä tuplasti enemmän, kun mulla halloween-tällinkinä. Mieluummin hengailen siellä hipsterien seassa...

Ilta oli jokatapauksessa oikein jees, mulla oli ensimmäistä kertaa ulkona järkkäri mukana, joten napsittiin muutama kuvakin. Yleensä en uskalla ottaa kameraa ulos, mutta aavistelin, ettei omasta illastani olisi tulossa hirveän villi (loosin mukana tulleista ilmaisista cocktaileista huolimatta...)


Loosin mukana saatiin samppakaljan ja muutaman cocktail-kannun lisäksi pitsa, nachoja ja barbequekastikkeessa uivaa kanaa?? :D Sormiruoat ehkä ymmärrän mutta mites toi kana, sormillako siihen tahmaseen koipeen olisi pitänyt tarttua (näköjään tartuinkin). Kylmenemään jäi...

Sunnuntai-aamulla aikaisin pyöräilin kaatosateessa London Bridgelle, mulla oli juna buukattu puol kympiksi. Jumalat jossain siellä taivaissa tais naureskella mun päätökselle varata juna bileiltaa seuraavalle aamulle, poljin nimittäin koko parin mailin matkan London Bridgelle ajavan bussin vierellä :D oikein kiva. Ei yhtään tehnytkään mieli olla siinä bussissa, kuivana ja lämpöisessä. Joskus pitää kuitenkin olla vaan pää pystyssä ja tehä omaa juttuaan, tuntu se sitten hölmöltä tai ei. En oo niin sokerinen, ettäkö pari tippaa litraa sadetta sais mua lannistumaan ;)

Tulin tässä illalla kotiin, takana kaks super rentopäivää Brightonissa. Meidän lemppari-italialaista take outtia (anteeksi säästösuunnitelma) ja sellaista löhöilyä, että nyt tuntuu että lihakset on ihan lölleröt ja vois jatkaa huomisenkin samalla linjalla. Valitettavasti mulla on koulua, ja nyt pitää ihan oikeasti alkaa tositoimiin muutaman projektin kanssa. Oon ollut ihan liian laiska ja alan kohta ahdistua, erityisesti meidän design projektista. Luomisen tuska ja sitä rataa.

Nyt muutaman tunnin yöunille, huomisesta tulee varmaan upea päivä...

lauantai 3. marraskuuta 2012

kotipostaus

Nysse tulee! Kotipostaus.

Ihan aluksi kuitenkin, meillä on netti! Halpis-TalkTalkia piti odotella kolme viikkoa, mutta nyt hyrrää masiina tuolla alakerrassa ja yhteys toimii kuin rasvattu salama, ihan superia. Ainut miinus tässä on se, että nyt mulla ei oo enää yhtään tekosyytä miksen voisi opiskella ahkerasti :D

Mutta nyt tosiaan esittelyssä meidän koti! Me ollaan asuttu täällä Stoke Newingtonin ja Dalstonin välimaastossa, Itä-Lontoossa nyt melkein kuukausi - "meillä" tarkoitan mua ja mun kolmea kaveria, tai pitäis varmaan sanoa kämppistä :) Asunto oli siis valmiiksi kalustettu, mikä on tyypillistä täällä. Myöskin keittiötarvikkeet, kodinkoneet, astiat, siivousvehkeet jne. löytyi täältä valmiiksi. Toki ollaan sitten kaikki hankittu omiin huoneisiimme pientä lisä-kalustoa sun muuta härpäkettä kodikkuutta tuomaan - omaan huoneeseeni hankin tekstiileiden lisäksi lähinnä säilytysratkaisuja, kun tota tavaraa riittää...

Tervetuloa siis mun huoneeseen :)


Mä oon aina ollut sitä mieltä, että huone saa näyttää siltä että siellä asuu joku. Saa olla paljon valokuvia ja henk.koht. roinaa, kunhan yleisvaikutelma ei kuitenkaan oo tukkoinen tai liian sekava. Sellanen less-is-more simppeliys sopii ehkä johonkin hotlan vastaanottotilaan, mutta oman huoneeni tahdon ikäänkuin kuvastavan mua itseäni. Niin, että huoneeseen astuessa heti saa fiiliksen siitä, millainen sen asukki on.

Aloitetaan vaikka kertomalla tosta alalaidan hyllyköstä, josta mulla ei oo parempaa kuvaa. Se on Ikean Expedit -hyllykkö (£20), jonka landlord kustansi, mutta valitsin hyllyn itse.


Silkkimatto löytyi 7 punnalla täältä Stoke Newingtonista, pikkuisesta sekatavaraliikkeestä.


Ostin kesällä Indonesiasta pari paikallista käsintehtyä batiikkiteosta, jotka nyt pääsivät vihdoin kehyksiin. Suosikkini on tää kissataulu!


LOVE. Tein tän eilen, enkä oo vielä ihan päättänyt että onko tää ihan hirvee vai kiva. Saa nyt jäädä toistaiseksi seinälle, voinhan mä aina noita muutella (muutenkin uusia kuvia vois teettää.. tää on yks niistä jutuista jotka on viikosta ja kuukaudesta toiseen to-do -listalla enkä siltikään saa aikaiseksi)


Kokovartalopeili (Ikeasta £20) oli pakko saada, ja se löysi paikkansa vaaterekin (£6,90) vierestä. Haluamani valkoinen rekki oli ostoaikaan loppuunmyyty, mutta ei tämäkään hassumpi ole. Sitä ei loppujen lopuksi vaatteiden alta edes näy, joten no harm done. Vaaterekin alapuolella on taidejutut, maalit, paperipinot ja tulostin.


Pieni vaatekomero ja niinkuin siellä jo huomattiinkin, Disneyn puvustamon henkarit :D


Ikkunalauta täyttyi tauluista ja pikkuesineistä. Verhot täällä oli ennestään, onneksi ne on neutraalin väriset. Ja kuten ikkunasta ehkä vähän näkyykin, ulkona on vielä rempasta jäljellä noita rakennustukijuttuja. Taloyhtiöön on siis tullut kesän aikana uudet parvekkeet ja vaikka remppa onkin nyt valmis, noita tukirakenteita ei oo vielä saatu alas (vaikka ne piti lähteä 2 viikkoa sitten...)


Ja vielä huoneen viimeisin lisäys eli Urban Outfittersiltä tilaamani peite joka on just sellainen kun halusinkin :)


Tässä vielä pari kokonaiskuvaa antavaa otosta. Näistä kuvista huomaa kyllä hyvin miten toi värikäs peite tuo paljon kodikkaampaa fiilistä ja lämpöä huoneeseen:)

Sitten kuvia muualta talosta, mun kämppisten huoneista en tietenkään ottanut kuvia, mutta tässä näitä yhteisiä tiloja (sori huonosta kuvanlaadusta - otin nää mun halpis-fisulinssillä iltahämärässä, fisu-linssi siitä syystä että sen avulla kokonaisuuden näkee parhaiten).


En ottanut kuvia eteisestä tai yläkerran tasanteelta, koska ne fotot olis ollu aika ykstoikkosia. Kuvista puuttuu myös parveke, koska talon ulkopuolella on vielä niitä raksa-systeemejä eikä saada partsin avaimia ennen kun kaikki rakennusjutut talon ympäriltä on hävinneet. Ikävää tässä on se, että joudun kantamaan mun pyörän aina portaita yläkertaan, koska muualla sille ei oo kunnolla tilaa - tästä syystä se parveke olis ihan kova juttu..

Mutta tässäpä se. Se on meidän koti, ja mä olen onnellinen että asutaan täällä, just näiden tyyppien kanssa. Kun tärkeimmät kämpän haku kriteerit oli 1) hinta (mahd. alhainen) ja 2) sijainti (zone 2, lähellä molempia campuksia), niin ei voi olla muuta kun tyytyväinen, että näin esittelykelpoinen koti löydettiin. Täällä Lontoossa osa luukuista on ihan hirveitä, ja yleinen asuntojen "laatu" on paaaljon alhaisempi kun Suomessa, missä opiskelijatkin asuu tilavissa kivoissa yksiöissä samaan hintaan kun täällä saa homeisen minikokoisen soluhuoneen. Eihän tää meidän talo mikään lukaali ole, mutta paljon parempi, kun mitä ikinä osasin toivoa näillä meidän hinta -ja sijaintikriteereillä.

Kun kliseisesti aina sanotaan että koti on siellä missä sydän on, niin kyllä mun sydän taitaa nyt hyvin vahvasti tällä hetkellä olla täällä :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...