sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Finsk x Urban Outfitters – a dream come true

Olen aina ollut unelmoija. Ne kouluvuosien varrella kirjoitetut lukuisat ”unelmaesseet” ei ikinä ollut mun kohdalla mitään vaatimattomia. Ja olen ollut niin onnekas, että olen saanut kuluneena vuonna toteuttaa monta unelmaa. Elää unelmaa. Unelma oli painaa valkolakki päähän hienoin ylppärituloksin. Unelma oli asua Pariisissa (tai ainakin melkein Pariisissa). Unelma oli lähteä Intiaan. Unelma oli – sanomattakin selvää – muuttaa Lontooseen.

Aloin jo ala-asteen ylimmillä luokilla ensimmäiset teinijenkkileffat nähtyäni miettimään, että ulkomailla olisi kiva asua ja opiskella. Idea kasvoi pään sisällä useamman vuoden ajan ja 16 -vuotiaana pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan unelmaa vaihtarivuoden muodossa.  Se ei riittänyt. Muistan sen hetken, kun kerran automatkalla Turkuun kerroin vanhemmilleni, että olen ajatellut hakea Englantiin opiskelemaan. Ja erityisen hyvin muistan sen hetken, kun 5. toukokuuta 2011 klo 23.00 luin koneen näytöltä sanat ”Dear Miss Leino, Congratulations…”. Ja seuraavat 10 minuuttia, tai kenties puoli tuntia, istuin yksin pimeässä huoneessani sanomatta mitään kyynelten vain valuessa poskilla (alkoi tässä nytkin itkettää kun hetkeä muistelen :’) kunnon dramaqueen :D ) Se oli yksi epätodellisimpia tunnetiloja, sillä silloin tiesin, että yksi suurimpia unelmiani oli toteutumassa.

Se on klisee, mutta se on totta. Unelmat vie eteenpäin lujempaa kuin mikään muu. Tästä aiheesta puhuin ylioppilaspuheessanikin: Unelmia on oltava. Ihan kaikenlaisia unelmia. Elämää suurempia, sellaisia, jotka eivät välttämättä edes ikinä toteudu. Suuria, sellaisia, joiden tietää toteutuvan jos tahtoo tarpeeksi. Ja sitten pitää olla pienempiä unelmia, sellaisia, jotka auttavat pärjäämään päivästä toiseen niitä isoja unelmia toteuttaessa.

Mulle pienempiä unelmia on ollut Intiaan matkaaminen – check – ja kanadalaisen parhaan ystäväni häihin pääseminen (tuleva toukokuu). Ystävänpäivänä pääsen osallistumaan ensimmäiseen muotitapahtumaani täällä Lontoossa. Mutta tänään, mulla on ollut hymy korvissa tosta kello kolmesta lähtien. Eräs unelma on nimittäin tänään toteutunut :)

Finsk x Urban Outfitters, Thora

Olen ihaillut Julia Lundstenia siitä lähtien kun joskus muutama vuotta sitten luin suomalaisen huippusuunnittelijan haastattelun Trendistä. Julian Finsk –kenkämerkki on ollut kuolauslistalla numero 1 siitä lähtien. Toimivaa, tyylikästä, innovatiivista pohjoismaista muotoilua, yhdistettynä ainaiseen rakkauden kohteeseeni eli kenkiin. Leikkasin heti Julian kuvan irti lehdestä ja laitoin sen seinälleni. Siitä lähtien olen ihaillut Finskin mallistoja, ärsyttänyt facebook -kavereitani "apua kattokaa miten täydelliset Finskin kengät" -päivityksillä ja haaveillut henkeäsalpaavista, mutta tietysti itselleni aivan liian kalliista popoista. Finskin kengät kustantavat keskimäärin huimat 400-500 puntaa.

Tänään treffasin ruotsalaisen, hiljattain Lontooseen muuttaneen Disney-kollegani kanssa Bricklanella. Ajauduttiin sisään myös Urban Outfittersiin kiitos ikkunoissa komeilevien -75% tarrojen. Ja siellä ne näin, Finsk x Urban Outfittersin harmaat Thora –kiilakorot. Kyseessä on siis Julian suunnittelema erikoismallisto Urban Outfitterssille. Siellä ne olivat hyllyssä minua odottamassa, viimeinen pari, omaa kokoani, kauniissa ajattomassa värissä, ja melkein 70% alennuksessa. Aloin ihan oikeasti tihrustaa itkua, ja kiikutin sovitussession jälkeen kengät kassalle sellaisella vauhdilla, että maantiekiitäjäksikin saatettiin luulla. 240 punnan kengät maksoivat lopulta 80 puntaa.


Ne on kauniit, ja ne on oikeasti hyvät jalassa!

Sanokaa pinnalliseksi, mutta mun unelma on ollut jo parin vuoden ajan omistaa Finskin kengät. Julia Lundsten on ollut mun esikuva ja inspiraatio Lontooseen lähtöön, kuin myös syy siihen, miksi innostuin Skandinaavisesta muotoilusta. Nyt saan elää kahta unelmaa – tepastella ympäri Lontoon katuja kengissä, joista olen niin kovasti haaveillut. Voi pojat, elämä on IHANAA. Täydellinen viikonloppu, ekan semesterin kurssitehtävät palautettu, laatuaikaa tyttöjen kanssa ja vähän biletystä. Itä-Lontoota kuin myös läntistä Sohoa, eilen pohjoisen Camdenia ja Golders Greeniä, ja nyt kotona täällä Eteläisessä Greenwichissä paijailen tätä puun ja nahan muodostamaa täydellisyyttä.

Rakastan Lontoota. Rakastan mun uusia kenkiä. Rakastan unelmointia ja sitä tunnetta, kuin unelma toteutuu - oli kyseessä sitten syvällisempi elämää mullistava juttu tai oman idolin suunnittelemat kengät :)

India pt.5: Goa


Uuden vuoden aaton ja sitä edeltävät päivät vietettiin paratiisimaisella Palolem Beachilla Etelä-Goassa. Goa on siis se Intian ”bileosavaltio” - hirmuiset määrät turisteja, ja vibat ihan erilaiset kun Gokarnassa tai Varkalassa. Vuokrattiin skootteri päiväksi ja katsastettiin läheinen Patnem Beach ja hieman kauempana oleva Agonda. Molemmat reippaasti rauhaisempia kuin Palolem, jonka kauneus ehkä kärsi omissa silmissäni liiasta turismista. Uutta vuotta juhlistettiin rannalla, ilotulitusten jälkeen kierrettiin fiiliksen mukaan bileistä bileisiin. Juhlittiin paljon intialaisten kanssa, useammassakin eri rantabaarissa ja yön pikkutunneilla taisin päätyä jonkun ravintolan kokkiapulaiseksikin…hah


Uuden vuoden päivänä matkattiin ensimmäistä kertaa bussilla, Goan keskellä sijaitsevaan Margaoon. Bussimatka oli ihan hirveä: ajokki ihan täynnä, seistiin, kiemurainen tie ja tyypit heitti laattaa ikkunoista. Tän jälkeen pitäydyttiin visusti junissa :D Margaoon saavuttuamme etsittiin käsiimme mopovuokraamo, köytettiin reppumme kiinni skootteriin ja lähdettiin ajamaan kohti Pohjois-Goaa. Parin tunnin päästä juuri pimeän laskun aikaan päästiin perille Aramboliin. Arambolista en jostain syystä ottanut juurikaan kuvia, mutta paikasta jäi hyvä fiilis. Iltapäivällä ajeltiin skootterilla Aswemiin ja tsekattiin sellaiset venäläisturistimestat, että kylmät väreet käy kun sitä muistelee. Kuppiloissakin oli menut ensin venäjäksi sitten englanniksi, bilejulisteet seinillä oli vain venäjäksi, ja asiakaskunta kaikkialla sitä samaa itänaapurustoa. Nostettiin hyvin nopeasti kytkintä.


Skootterin vuokraamista Goassa voin kyllä suositella! Vuokra oli yleensä 200 rupiaa päivältä, (3,5e) ja bensa 80 rupiaa litralta.

Viimeiseen kunnolliseen Goa –stoppiin, Anjunaan suunnattiin lähinnä kokemaan Goan trance bileet ja ne me myös samana iltana saatiin. Muuten en suosittele Anjunassa turhan kauaa aikaa viettämään, koska ranta/kylä/tunnelma ei todellakaan vastaa muitten näkemiemme paikkojen tasoa. Kun hurautettiin mopolla Anjunan kylään, ensimmäiset kaupittelijoiden huutelemat lausahdukset olivat ”you want some coke? hash? any other drugs?”. Ei haluttu. Pääosan turisteista muodostavan rikkaat venäläiset ja vain-bilettämään-tulleet-britit, ja hintatasokin tuntui vähän korkeammalta kuin muualla. Tämä ei kuitenkaan koskenut majoitusta - Anjunassa meillä oli koko reissun edullisin hotelli. Yövyttiin tilavassa, omalla kylppärillä ja terassilla varustetussa mökissä 280 rupialla, eli henkilöä kohden yö kustansi n. 2 euroa :) Paikka oli ”kuuluisa” Curlies ja sitä voin suositella!


Anjunassa syötiin myös ehdottomasti siisteimmässä ravintolassa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Rafla oli ihan rannan tuntumassa ja privaatit ruokailutilat muodostuivat korkeista bambumajoista, joiden lattia oli päällystetty peittein ja tyynyin: Keskellä oli matala pöytä. Harmittaa ettei paikasta ole kuvia! Ruoan jälkeen suunnattiin toiselle puolelle rantaa trancebileisiin.


Seuraavana aamuna syötiin vielä rannalla ja piipahdettiin Anjunan kuuluisilla markkinoilla, ennen kun hypättiin taas mopon kyytiin ja ajettiin takaisin Margaoon. Margaossa yövyttiin yksi yö melkoisen kivassa hotellissa, ja seuraavana aamuna napattiin juna meidän viimeiseen kohteeseen Intiassa!

Reissun budjetista vielä sen verran, että kuten mainitsemistani hinnoista huomaa, Intiassa lomailu on tosi edullista. Meidän edullisin majoitus oli n.2 euroa, kallein 19 euroa per nenä. Suurin osa öistä kustansi n. 3-7 euroa, eli tosi vähällä päästiin. Laskettiin metrossa matkalla kotiin, että kokonaisuudessaan rahaa kului majoitukseen n. 135 euroa (!!!) melkein kuukauden aikana. Tämä siitäkin huolimatta, että ihan kengännauhabudjetilla ei suinkaan menty, vaan yövyttiin ihan siisteissä paikoissa, välillä hienommissa, välillä yksinkertaisemmissa. Ehdottomasti eniten rahaa meni ruokaan. Paikallisten suosimissa paikoissa päästiin helposti alle eurolla, turistiravintoloissa sai maksaa vähintään pari euroa per nenä. Syötiin koko kuukauden ajan paria poikkeusta ja aamiaisia lukuun ottamatta vain intialaista ruokaa, ja usein parin ruokalajin edestä...

Jep, seuraava Intia -postaus onkin sitten viimeinen :)

torstai 26. tammikuuta 2012

I still call Australia home

Jos on vaihtanut mun kanssa kaksi lausetta aikavälillä 2008-2011, tietää, että oon ollut Australian Pohjois-Queenslandissa vaihtarina. "Moi oon Eerika ja mä rakastan Australiaa" :D Australiaan liittyy niin paljon muistoja, ihmisiä ja tapahtumia. Lähdin matkaan 16 -vuotiaana, tulin takaisin 17 -vuotiaana. Tuntui, että olin muuttunut ihan hirveesti. Rakastin kaikkea mitä näin ja koin, ja olin murheen murtama, kun tuli aika lähteä.

Nyt muutaman vuoden jälkeen, puhun Ausseista huomattavasti vähemmän (mutta silti tuputan aussitarinoitani tilaisuuden tullen), ja pyörittelen silloin tällöin mielessäni ajatusta takaisin menosta. Australia on mulle kuin kolmas koti. Se on paikka jonne tiedän löytäväni takaisin aina uudestaan ja uudestaan.

Tänään vietetään Ausseissa Australia päivää - syy miksi vanhat muistot alkoivat kutittelemaan juuri nyt. Ajattelin kokata jotain tosi aussia ja fiilistellä Hilltop Hoodseja ja Musclesia. Selailin myös ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen mun vanhoja kuvia, jotka on siis vuosilta 2008 - 2009. Tässä muutama lemppari:)


















HAPPY AUSTRALIA DAY !! x

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...