tiistai 13. joulukuuta 2011

see you in 2012.

Nyt on aika!! Monen kuukauden odotus on takana ja rinkka pakattu. Melkein kuukauteen ei tarvitse väristä kylmää tai kirota viivästeleviä metroja. Parasta on, ettei tarvitse katsella jouluturisteja täällä Lontoossa vaan saa itse olla turisti! Tajusin just, että Intiassa ei varmaankaan tulla pikaisia hengissä-ollaan -päivityksiä facebookissa kummemmin netissa olemaan, eli mun pitää heittää ilmoille joulutoivotukset jo nyt.

Haluan toivottaa mun perheelle, sukulaisille ja ystäville, jotka siellä ruudun takana blogia seuraavat, ihanaa joulua! Ja tietenkin kaikille muillekin, jotka ovat blogia eksyneet seuraamaan :) Blogia on katseltu tähän mennessä noin 10 000 kertaa.

Palaillaan siis ensi vuoden puolella! Totesin just, että mulle vuosi 2011 oli tähän mennessä elämäni mullistavin, ja ajattelin, että teen pienen kooste postauksen mun vuodesta, kun palaan :) Mahtavaa uutta vuotta youuu all. 2012, bring it on!

Kuvat viimejoululta. Yyh, tänä vuonna jäi piparkakkutalo tekemättä :<

lontoo - mumbai - kerala - karnataka - goa

10 TUNTIA.


Kuvat: weheartit.com

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

the moment i became a londoner.

Olin parin kaverin kanssa ulkona perjantai-iltana, ensin eräässä pubissa, sitten meidän koulun baarissa (never again), joka tyylikkäästi sulkeutui puolilta öin. Päätettiin jatkaa Elephant & Castleen Ministry of Soundin clubille, mutta missattiin viimeinen metro etelään, joten päädyttiinkin Camdenin yöhön.


Pari kaverini Katen ottamaa kuvaa. Hymyä ei tarvinnut edes feikata, sain tänä päivänä nimittäin ensimmäisen suuren kurssitehtäväni ja esitelmän valmiiksi.

Jaksettiin juhlia baarin sulkeutumiseen saakka, kunnes eteen tuli taas se tuttu dilemma: ulkona hiton kylmä, väsyttää, ja koti on jossain Lontoon toisella puolella. Eikä hajuakaan, miten sinne pääsee keskellä yötä, kun metrot tai junat ei kulje. Koska päiväsaikaan metrolla pääsee kaikkialle kätevästi, bussien kulkuun en ole hirveästi edes perehtynyt ja se alkaa kaduttamaan aina silloin kun bileiden jälkeen havahtuu miettimään, että mites tästä nyt kotiin. Tiedän siis tasan yhden reittibussin, joka kulkee taloni ohi. Ennemmin olen aina jänistänyt kotitaipaleen etsimisestä ja turvallisesti majoittunut kaverien sohville, mutta nyt tuli sellainen olo, että kotiin on päästävä.

Hyvästelin toisiin suuntiin lähtevät kaverini, ja tuli älyttömän orpo ja yksinäinen olo. Siis noin kuvainnollisesti - Camdenin kaduilla on just baarien sulkeutumisen aikaan aina kunnon hulina, mikä on hyvä, koska väkijoukossa tuntee olonsa turvalliseksi. Kysyin hodarimyyjältä bussia keskustaan, hyppäsin bussiin, jäin hyvältä tuntuvassa kohdassa pois, kävelin hetken, ja löysin kuin löysinkin bussipysäkin, josta ajaa bussi Greenwichiin. Alle tunnissa olinkin päässyt jo pohjoisesta etelään, ja turvallisesti omaan sänkyyn, ja olo oli aika voitonriemuinen. Ylpeänä mietin koko viimeisen bussimatkan, että jummi, mä pärjään Lontoon kokoisessa kaupungissa. Kyllä teki itsetunnolle hyvää ja pissa nousi välittömästi päähän!

Myöskin näkymät bussista on öisessä Lontoossa ihan kivat, kun istuu kakkoskerroksen ekalla penkkirivillä. Miinuksena bussielämykseen tosin se, että ne ovat tuohon aikaan ihan täynnä mun kaltaisia, juhlista palaavia nuoria ja esim. stop -nappulan painamista harjoitettiin n. kahden sekunnin välein, kun eihän kerran painaminen vältsisti riitä. Ainut vaan, että sen napin painaminen pitää niin kovaa mekkalaa, että tällä väsyneellä juhlijalla alkoi veri kiehumaan.

Tätä opiskelupäivää olen piristänyt pikaisella visiitillä Greenwich Markettiin, missä oli taas kaikkea ihanaa, joululaulut raikasi ja tuli jotenkin tosi hyvä mieli :) Sittemmin olenkin vaan koulutehtävien kanssa paininut ja siivoillut. Heitin äsken glögit kuvistöiden päälle, onneksi tosin kupissa oli vaan pohjat jäljellä ja hirmuiselta vahingolta säästyttiin. Nyt kello näyttääkin jo aika huimia lukemia, eli taitaa olla aika lopettaa tältä illalta. Öitä!

lauantai 10. joulukuuta 2011

in india we will..

En vieläkään ymmärrä, että reissuun on enää neljä päivää. Ajattelin siis jakaa nyt matkasuunnitelmaamme! Se toki muuttunee matkan aikana, mennään fiiliksen mukaan. Tullaan siis lentämään Mumbaista eteläiseen Maduraihin (matka kartassa pinkillä) ja siitä jatketaan matkaa junilla (kartassa valkoisella). Suurin osa junista ollaan jo buukattu, koska joulun aikaan ne on kuulemma aivan täynnä ja tulee siis varata etukäteen. Kaikkia ei vielä kuitenkaan, että on vähän liikkumavaraa jos halutaan muuttaa suunnitelmia tai viipyä jossain pidempään :)

Kartta: Google maps 

Paljon rannikkoa, pari sisämaa -kohdetta (Madurai, Hampi), ja paljon junailua edessä! Tosin monet junat on yöjunia. Matkustusluokaksi ollaan valittu Sleeper class. Intiassa matkustaminen junalla on tosi edullista,12 tunnin matkakin maksaa vain pari euroa. Varailuun käytettiin superkätevää cleartrippiä, jonka puoleen kannattaa ehdottomasti kääntyä jos tarvitsee juna -tai lentolippuja Intiassa.

Ennen lähtöä on kuitenkin edessä neljä ihanan touhukasta päivää. Jes. Koulujuttuja, siivoilua, pakkailua.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

i see like a fish now.

Mulla oli jolutoivelistalla Fish eye -linssi kameraani, joskin totesin samaan hengenvetoon että eipä ole näin fiilis-pohjaiselle kuvaajalle järkeä hankkia ihan niin kallista "leikkikalulinssiä", miksi fisut yleensä luokitellaan. No mutta, eilen kääräisin pakkauksista upouuden fisu -linssini!

 
Tilasin linssin Amazonista n. 40 euron hintaan (joululahja itselle, surullusta?). Noniin, kaikki tietää ettei kunnon Fisu -linssiä saa alle 700 eurolla. Ei niin. Toisaalta, miksi haalia superkallista ammattilaiskamaa ympärilleen jos on ammattilaisesta kaukana? Mä tykkään lähinnä fiilis ja turistikuvailla, ja vaikken mielestäni kovin huonolla "silmällä" varustettu olekaan, myönnetään, etten tiedä juuri mitään kameroista tai kuvaamisesta. Tiedän just ja just ISO -arvoista ja tajuan laittaa makron päälle lähikuvissa, mutta siihen se sitten jääkin. Nautin kuvaamisesta ja siitä mitä voi nähdä linssin läpi, tallentaa hetken, tunnelman - eikä näihin juttuihin melkein tonnin arvoista linssiä tarvita (ainakaan vielä :D). Siksi päädyinkin klikkaamaan ostoskoriin Zeikon superedullisen fisulinssin.


Kävin tänään Museum of Londonissa koulun kanssa, jonka jälkeen mentiin kaverini kanssa kiertelemään Portobello Markettiin - ja kuvailin ihan fiiliksissä koko päivän uudella linssilläni. Oon supertyytyväinen hankintaan ja koska melkolailla leikkikaluksi tämän ostinkin, kuvien laatukin kelpaa. Tällä saa hauskoja kuvia, ja ite olen ainakin ollut aina sitä mieltä, että vaikka hyvät kamppeet kykyjen toteuttamisen mahdollistaakin, riippuu se täysin kuvaajasta, millaista kuvaa sinne muistikortille tallettuu. Kalliilla linsseillä voi ottaa surkeita kuvia, mutta loistava kuvaaja osaa ottaa hyvän kuvan vaikka halpispokkarilla :)

Voin siis suositella linssiä, jos fisu-kuvakulmat kiinnostaa, mutta halua/rahaa/tarvetta ei varsinaisen linssin ostamiseen ole:)


Kuvissa vilahtikin uudet Vanssit, jotka sain (valitsin) joululahjaksi! Mulle tuli joulu vähän ajoissa, kun itse aattona en lahjoja ole availemassa. Perheeni oli käväisemässä täällä ja sainkin availla monta kivaa ja herkullista pakettia! Siitä lähtien on glögi korvannut iltateen, piparit pita-leivän ja joulusuklaa normaalin!


Kuvaa uudesta (turisti)kukkarosta ja joululahjana saadusta lukulaitteesta! Tai onhan tuo Ipad paljon muutakin - pienen kokonsa ansiosta voin alkaa ottamaan tätä jatkossa kouluun isohkon läppärini sijasta. Kiitokset vaan pukille (;

Nyt alan pikavauhdilla tekemään koulujuttuja että pääsen vielä tämän vuorokauden puolella käpertymään konvehtien ja pakollisten joululeffojen eli Yksin kotona 1:n ja 2:n kera sängynpohjalle.. uudessa pinkissä superpehmeässä aamutakissa. Hyvät yöt kaikille! x

tiistai 6. joulukuuta 2011

Finland, I miss you.

Nyt kun pian joka kodissa on isketty tv1 päälle ja rojahdettu fatserin sinisen kera sohvalle kadehtimaan niitä onnekkaita, jotka saavat tänä(kin) vuonna bailata Linnassa, täytynee munkin täyttää kansalaisvelvollisuuteni ja sanoa pari kaunis sana itsenäisestä Suomesta!
 
Oon oppinut arvostamaan Suomea kunnolla vasta ulkomailla asuessani. Niinkun joku on sanonut, joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen kunnolla lähelle. Olen koittanut kouluttaa itseäni nyt Suomen lisäksi kahdessa muussa maassa, ja vaikka molempiin valintoihini erittäin tyytyväinen olenkin, niin eihän faktoja voi kieltää, on Suomen koulutussysteemi ihan ylivertainen. Ja vaikka tota työkokemusta ei ihan hirveesti olekaan, niin uskaltaisin väittää ettei Suomessakaan ihan Ranskan Disneylandin vertaisesti osata sählätä – sain esimerkiksi viimeisen kesätyöpalkkani vasta pari päivää sitten tililleni aika pitkän prosessin kautta. Ja ei liene unohtaa, että minkä tahansa maan namit on ihan kuraa Suomen nameihin verrattuna!!

Vaikka haluankin nyt tutkia muita paikkoja, suomalaisuus mussa pysyy. Kyllä mä ylpeänä lätkäisen suomalaisen passini lentokenttä kontrollin tiskiin tai kerron kysyttäessä mistä tämä kauniin eksoottinen aksentti oikein on kotoisin. Yhdyn mielelläni Japanilaisturistien mielipiteeseen siitä, että suomi on kaunis kieli, ja sisäinen historianörttini saa tajuttomia kiksejä jos joku ulkomaalainen erehtyy kysäisemään jotain Suomen historiasta – herkät talvisodan muistelot eivät vieläkään ole ohi :D 

My point is, Suomessa moni asia on todella hyvin, ja myönnetään, välillä Suomea tulee ikävä. Välillä tuntuu, että elämä olis niiin paljon helpompaa, jos asuisin Suomessa. Sitten kuitenkin aina muistan, että ei mun ikinä ollutkaan tarkoitus mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja onhan Suomen ylivertaisuutta huomattavasti helpompi fanittaa ulkomailta käsin, kun ei tarvitse katsella Timo Soinin naamaa lööpeissä tai kuulla Tuksun uusista tempauksista. Valkoisia pulskia nuotoksia voi muistella ulkomailta käsin lämmöllä, tuntematta sitä 20 asteen pakkasta nenänpäässään heti kun avaa oven. Ja säännölliset fazer –lähetykset Suomesta on ollut toistaiseksi oiva apu nami-ikävään.

Kyllähän mä näytän pärjäävän tässä Suomi – Eerika kaukosuhteessa ihan hyvin. Itse asiassa luulen että tää kaukosuhde sopii mulle. On sitten ihana tulla taas käymään kotona ja fiilistellä suomenkieltä ja lapsuuden maisemia. En myöskään usko, että ulkomailla asuminen tekisi musta yhtään sen vähempää suomalaista, päinvastoin. Suomi pysyy kuitenkin aina omana kotina, omana joukkueena, ja turvapaikkana.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi 


Kuvia lempipaikastani Suomessa - kesää 2009 ja 2010.

perjantai 2. joulukuuta 2011

1st of December in London

Joulukuu! Keskustan kadut on täynnä toinen toistaan kirkkaampia jouluvaloja, värikkäitä joulukoristeita ja näyttäviä näyteikkunoita. Kaikkialla on niin kaunista. Oman joulukuuni olen aloittanut jo pari viikkoa sitten availemalla joulukalenterin luukkuja, laskien päiviä joululoman alkuun. Vaikka matkakuume alkaa jo pikkuhiljaa nousemaan, täytyy myöntää että nautin Lontoossa oleilusta nyt aikatavalla. Siiten kun vielä oppisin nauttimaan opiskelusta hitusen enemmän...

Onneksi joulukatuja tallatessa voi unohtaa hetkeksi stressin ja keskittyä pohtimaan minkä superkalliin korun näyteikkunasta valitsisi, jos sattuisi olemaan lottovoittaja, tai vain kuvailemaan kaikkea kaunista ympärillään, niinkuin mä näköjään tein...


Eilen tuli ihasteltua ainakin Piccadilly Streetiä, Old Bond Streetiä ja Regent Streetiä sekä kierreltyä Sohossa. Käytiin testaamassa Sohonkin Snog ja siitä visiitistä nautti taas jälleen sekä maku- että näköaistit. Hamleysin 5-kerroksinen lelukauppa oli pakko taas kiertää läpi. Yhdessä kadunkulmassa iskettiin kätöseen ilmaiseksi kuppi kuumaa glögiviiniä - kelpaa. Illan viimeisen kuvan nappasin kotimatkan varrelta Canary Wharfilta. On tää ihana kaupunki!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...