perjantai 30. syyskuuta 2011

indian summer


Lontoon taivaalla ei ole nähty pilviä muutamaan päivään ja hellerajat on rikkoutuineet jo useamman päivän ajan. Intiaanikesää siis vietetään, kuvittelen, että tää on sateistaan kuuluisan Englannin tervetulotoivotus mulle. +27c, i don't mind! Sääfriikkinä oon vakoillut jo tulevienkin viikkojen säätä ja toistaiseksi BBC on lupaillut pelkkää hyvää. Hai-kumpparit ei siis vielä ole päässeet käyttöön, mutta se aika koittanee..

Oon juossut pää kolmantena jalkana ympäriinsä oikeestaan koko täällä oloaikani, enkä ole ehtinyt viettää aikaa kotosalla juuri ollenkaan. Yliopistolle kirjautuminen sujui ongelmitta ja vähän oon ehtinyt jo hioa tuttavuutta kurssikavereiden kanssa. Bilejalkaakin tuli nostettua pikaisesti, vaikka jänistin yöbussien osalta ja lähdin tutulla metrolla kotia kohti ennen linjojen sulkeutumista - ennen puolta yötä. Mutta bileitä, no niitä tässä kaupungissa riittää. Pelkästään Greenwichissä on ohikuulemani mukaan noin 70 pubia.

Kun kaikki alkuhäslinki rauhoittuu, lupaan postata ihan oikean postauksen. Lupaan ainakin esitellä pienen kotini ja kirjoittamaan jostain ihan oikeasti mielenkiintoisesta. Säästä ja muusta nyt on vaan helppo lopistä kun väsyttää, mutta tekee silti mieli leveillä syyskuisista hellepäivistä... Nyt iltateen saattelemana nukkumaan. puss puss!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

i'm alive

Olen ollut Lontoon asukki nyt muutaman päivän. Kämppä alkaa näyttää jo hieman kodilta, ja alan pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen että asun nyt täällä. Majaa pidän siis pikkuruisessa opiskelijayksiössä, Itä-Lontoon Greenwichissä, josta tykkään toistaiseksi melkoisen paljon. Alue vaikuttaa rennolta ja kämppä on ihan kelvollinen yhdelle pienelle ihmiselle, eikä kuudennen kerroksen näköaloista ole valittamista! Lisäksi täällä nollapituuspiirillä on saatu nauttia melkoisen kesäisestä parista päivästä ja sinisestä sateettomasta taivaasta - voisi siis sanoa, että Lontoo-startti on sujunut ihan mallikkaasti. Vieläkun kaikki menisi hyvin maanantaisessa enrolmentissä, niin voisin huokaista...

Kirjoittelen lisää kun energiaa on enemmän, nyt mielessä pyörii vain oma sänky. Antaa kuvien puhua, tässä siis otoksia omilta uusilta nurkilta Greenwichistä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Lontoon kutsu.


Kuvia mun maaliskuiselta Lontoon reissulta.

Lähtöön aikaa kaksi tuntia!!!! Eihän sitä edes käsitä. Ja tää pakkaus......Kun lähtee viikon lomalle, on ihana pakata. Mutta kun muuttaa maasta toiseen kulkuneuvona lentokone, pakkaaminen on yhtä helvettiä. Neljään matkalaukkuun on nyt ahdettu tavaraa, onneksi ollaan jo voiton puolella. Epätoivo on kuitenkin ehtinyt iskeä jo 56 kertaa tässä puolentoista vuorokauden aikana. Mielessä on käyny varmaan tuhat kertaa että miks mulla on näin paljon tavaraa. Olen keräilijäsielu :D

Nyt reilu pari tuntia aikaa saada homma kuntoon ja tyttö laukkujen kanssa Helsinki-Vantaalle. Matkasta vastaa Norwegian ja tällä kertaa, ei oo paluulippuja... London, i hear you calling.


xx

maanantai 19. syyskuuta 2011

au revoir mickey!


Kotiin saavuttu ja heipat Pariisille ja Disneylandille sanottu.. vähän haikeaa, mutta nyt on ihan hyvä fiilis. Laukuissa oli odotetusti reippaasti ylipainoa - matkalaukku painoi huimat 32 kiloa ja käsimatkatavaratkin onnistuivat painamaan 17kilon verran. Nopealla yhteislaskulla, yli 20 kiloa liikaa. SAS:in ihana virkailija oli kuitenkin armollinen ja selvisin vain pienillä sakoilla. Lennot (pariisi - köpis - hki) kuluivat nukkuessa ja teetä hörppiessä - heräsin juuri, kun kone laskeutui Helsinki-Vantaalle ropisevaan syyssateeseen...

Hyvä olla kotona. hetken.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

hyvästit pariisille

Mun lento kotiin lähtee puolentoista vuorokauden päästä. Viimeiset hetket Ranskassa ja vähän sekava olo. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Viikon päästä olisi tarkoitus jo asua Lontoossa. Ei voi muutakuin toivoa, että kaikki menee putkeen...

Viimeistä Pariisipostausta kuitenkin viedään.

Keskiviikkona vietetty viimeinen vapaapäivä Pariisissa startattiin Pere Lachaisen kuuluisalla hautausmaalla jossa lepäävät mm. Jim Morrison, Edith Piaf ja Oscar Wilde.


Piafin hauta oli noista mulle se tärkein pyhiinvaelluksen kohde, mutta täytyy sanoa että parhaiten mieleen jäi se suurin, Oscar Wilden hauta - se oli peittynyt tuhansiin huulen kuviin ja rakkauden tunnustuksiin.


Palattuamme takaisin elävien pariin käväistiin Montmartrella. Kun saatiin ohitettua ne karseat turistikaupat ja röykkiöt ja Sacre Coeur, löytyi idyllistä sivukujaa ja aidompaa Pariisia. Me likey.

Metroa odotellessa voi löytää vaikka mitä kuvaamisen arvoista.

Illaksi palattiin jo lähestulkoon kotoisalle Chateletille ja käytiin vihdoin Pompidoussa eli modernin taiteen museossa sekä sen tämän kesäisessä Paris Delhi Bombay -näyttelyssä. Intia on kiinnostanut mua viimeaikoina tosi paljon ja kyseinen näyttely olikin tosi ajatuksia herättävä, ehdottomasti käymisen arvoinen. Ja kirsikkana päällä Pompidoun kuudennen kerroksen näköalat – Pariisi, tulee ikävä! Suosittelen ehdottomasti Pompidouta illalla: ei jonoja, ei ryysistä ja kauniit maisemat.

Seuraavana iltana käytiin vielä cafe Ozissa viimeistä kertaa ja yöllä kotiin palattuani tajusin että tän kesän Pariisi-visiitit oli sitten siinä. Voitonriemuisena tajusin myös että onnistuin matkustamaan kokonaiset 3,5 kuukautta junalla puoli-ilmaiseksi saamatta sakkoja, oikeanlaista lippua Pariisiin en tainnut ostaa kuin kerran. Tulee kyllä ikävä kaikkia niitä reissuja jotka kaikessa upeudessaan verottivat lompakkoa vain 1,70 euron verran. Myöhemmin ajateltuna, kuinka helppoa se olikaan?
Nyt on siis enää päivä jäljellä töitä, huominen. Fiilis väsyneen haikean helpottunut, nyt on kyllä hyvä aika lopettaa mikki-sedälle työskentely. On ollu hienoa, toisinaan vaikeempaa, mut Ranskassa on pärjätty melkein kolmasosa vuotta. Ylpeenä voin katsoa taakse ja sanoa selvinneeni :D Muutama sielunsiskokin löytyi matkan varrelta. Ja parit uudet kengät, joita en oo uskaltanu vielä esitellä ettei siellä ruudun takana porukat saa slaagia. Rahaa säästöön sen sijaan ei hirmuisesti jäänyt, kiitos näiden huimien disney-palkkojen ja pakollisten (ja ”pakollisten”) menojen, mutta ei tänne euron kuvat silmissä tultukaan… experience = priceless.

Nyt painan pään tyynyyn ja nukun autuaat 5 tuntia ennenkuin herään viimeistä kertaa töihin Disneylandiin. Jos en ehdi enää postailemaan ennen Suomea niin peace, love ja kohta nähdään toverit!!!

xxx
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...