keskiviikko 31. elokuuta 2011

ottaa päähän!

Olin crepe kioskissa melkein pari tuntia ylitöissä, vaikka lupauduin puoleksi tunniksi. Yksi senttiset loppuivat, ja sain ranskalaisperheen vihat niskoilleni, kun en pystynyt antamaan kahta senttiä takaisin, vaikka olin juuri aiemmin tarjonnut kalliimmat juomat edullisemmalla hinnalla. Mutta ei, kahden sentin takia todellakin kannattaa jäädä vartiksi vänkäämään yksin kioskilla seisovan sentittömän myyjän kanssa…

Töiden jälkeen odotin bussia kotiin ikuisuudelta tuntuneen vartin hyisessä syysviimassa, shortseissa. Avasin kerran käytetyn philadelphian todetakseni, että se on homeessa. Nutellakin on melkein loppu. Ja vessapaperi. Pesuallas ei oo vetänyt kunnolla varmaan viikkoon, pitää mennä tänään ostamaan jotain Mr. Musclea.
Nyt on sellanen ärsytysvaihde päällä. Kaikki on Ranskassa niin hemmetin vaikeaa. Jokainen pikkujuttu tarvitsee onnistuakseen muodollisen kirjeen. Ihan kaikkeen tarvitaan aina monta allekirjoitusta, ja kaikki tehdään aina kolmen mutkan kautta. Ja moni niin helposti ratkaistu juttu ei vaan ole mahdollinen. Ne menneillä vuosikymmenillä omaksutut periranskalaiset tavat hoitaa asioita ei nyt vaan millään notkistu tähän 2010 –luvun maailmaan… Meidän ravintolan ranskalaisista ja italialaisista koostuvalla johtoportaalla on suoraan sanottuna pallo ihan hukassa. Niiden puuhailua voisi kuvailla parhaiten sanalla tupakkatauko.
Miten musta tuntuu että vaan tässä maassa joku saa kalliissa elämyspuistossa raivarit kahden sentin takia, tai kokee tarpeelliseksi jumittaa pikaruokaravintolan jonon kymmeneksi minuutiksi maksaessaan ruoan 9:llä eri shekillä. Mummokin totesi, että kyllä ne shekkivihot sinne nuoruuteen jäi :D Edelleen tulee päivittäin asiakkaita jotka vaativat virheettömästi sujuvaa asiakaspalvelua heidän omalla kielellään, oli se sitten espanja, venäjä tai kazakstanilainen viittomakieli (jälkimmäinen lievää liioittelua). COME ON PEOPLE.
Anteeksi negistelypostaus, mutta nyt vaan jotenkin parin kuukauden aikaiset ärsytykset pakkautui tähän yhteen ja samaan tekstiin. Kaiken sanomani jälkeenkin, viihdyn edelleen tosi hyvin ja itkuhan siinä sitten tulee kun täältä pitää parin viikon päästä lähteä. Joskus vaan ottaa päähän, kun tuntuu, ettei mikään toimi.

Onneksi saan huilia nyt parin vapaapäivän ajan. Katse eteenpäin!

torstai 25. elokuuta 2011

the best way to explore Paris? without plans.

Eilistä vapaapäivää Pariisissa.


Pompidou. Kivoja kulmia hengailla, päiväkin sattui olemaan täydellinen. Muutaman minuutin jalkojen leputtelu suihkulähteiden lähellä johti ranskalaislehdelle annettuun haastatteluun ja kuvaussessioon, mutta siitä lisää myöhemmin kun lehti kolahtaa postista ;)


Päätettiin mennä sisään itse taidenäyttelyyn vasta viikon päästä kun palkat ovat tipahtaneet tileille (niin tai siis kuvainnollisesti tipahtaneet, tosiasiassahan täällä hoituvat palkkojen maksut vieläkin keskiaijaisin shekein, hellou, 21st century???)

Käytiin kuitenkin Pompidoun kirjakaupassa ja onnistuttiin jumittumaan sinne varmaan tunniksi. Mielettömästi nykytaidetta, designia, muotia, valokuvausta käsitteleviä opuksia ja kuvakirjoja, ja valinnanvaikeuksissa oleva Eerika... Vaikka varat että laukkujen painorajat tulevat kirjojen ostelussa vastaan, lähti mukaan kuitenkin pari tuleviin opintoihin liittyvää juttua. Ensiviikolla on vielä päästävä takaisin...


Informatiivista ja inspiroivaa. (& missä x <3 pitääkin sitten Suomessa muistaa ostaa isot kasat fazernameja mukaan Lontooseen, näitä on ollut ikävä!!)


Ihanalta Rue de Rivolilta löytyy Nro59 Rivoli nimeä kantava taiteilijoiden kommuuni joka toimii niin taiteilijoiden työtilana kuin näyttelynä. Aivan mieletön ja monella tasolla inspiroiva paikka jossa vierailua voin kyllä suositella kaikille perinteiseen eiffel-turisteiluun kyllästyneille: Kuusi kerrosta, lukuisia taiteilijoita (jopa itse työssään), ihanat näköalat Rivolille ja sisäänpääsy ilmainen :)

Art pas grave, niinhän se menee.


Ja tuttuun tapaan muutama snapshotti Chateletin kaduilta - Pariisissa taide ei kuulu vain taidenäyttelyiden sisäpuolelle.

Erehdyin ruokakauppaan mennessäni tarkastamaan paikallisen rihkamakorukaupan alennusrippeet ja pari euroa onnistuin taas kuluttamaan. R.I.P. säästösuunnitelma :(


Mulla ei ole korvareikiä, mutta tää korvakoru laitetaankin roikkumaan kätevästi korvan takaa :)

Tämä vapaapäivä kuluikin eilisen juhlinnoista ryytyneenä pedin pohjalla leffojen ja ruoan parissa...


Ruisleipää ja (halpis)Nutellaa! Ainoa oikea tapa syödä nutellaa on lusikalla suoraan purkista. Pääruoaksi kokkasin neljän juuston Raviolia. Ranskassa on ainakin se ihanaa, että juustoa saa fanittaa aiheuttamatta hämmennystä kaveripiirissä. Siis Suomessa jos tilaa ravintolassa neljän juuston pitsan, leimataan välittömästi joksikin snobi-vege-hihhuliksi tai eliittipelleksi jolla on yksipuolinen ja kummallinen ruokavalio. Täällä Ranskassa on ihan pikaruokapaikkojenkin menuissa yleisiä nää juustojutut.

Nyt pitääkin ryhdistäytyä ja alkaa valmistautumaan jälleen yhteen iltaan/yöhön Pariisissa, Missä muualla kuin Cafe OZ:issa... Aamulla kutsuvat taas työt.


Pariisi <3

xxx

torstai 18. elokuuta 2011

chilling

Syyskuu lähenee kovaa vauhtia, ja tuntuu, että kesä on vasta vihdoin saapunut Pariisiin. Näin ”montaa” kuumaa, kaunista päivää ei olekaan tullut putkeen nautittua heinäkuussa, kesäkuusta puhumattakaan. Vappuna lentäneen talviturkin jälkeen lähin kontakti järveen tai mereen on tainnut olla haaveilu reissusta Ranskan rannikolle, ja auringossa paistateltuja tunteja on kesältä takana vähemmän kuin viime joulukuulta.

Reissu rannikolle jäänee haaveeksi, mutta täydellisen hellepäivän sattuessa vapaapäiväkseni päätin vihdoin iskeytyä aurinkoon kera parin ystävän. Ja kyllä, selkähän siellä auringossa kärähti. Note to self: Ranskassa myös iltapäiväaurinko on polttava. Varsinkin, kun kyseessä on kaltaiseni kalmankalpea skandinaavi.

Ruisleipää <3


Tatuointia suojasi auringossa sukka.


Kauppaan menossa. Matkan varrelta löytyi eksynyt ostoskärry, jonka kanssa piti vähän leikkiä.

Palanutta selkää lukuunottamatta hieno päivä hienossa seurassa :) Nyt alkaa punotus olla jo poissa, samoin viikon vapaapäivät. Auringonpalvonnan lisäksi pyörittiin tuttuun tapaan Pariisissa, missäs muuallakaan kuin Chateletin alueella ja Cafe Oz:issa, jossa meidät jo kantiksina tunnetaan :D Ja kuten aina, aamujunallahan sieltä vasta kotiin tultiin ja tämä päivä kului iloisesti nukkuessa neljään iltapäivällä. Eli nyt kun unirytmi on käännetty päälaelleen on hyvä taas palata työn touhuun..

Viimeinen kuukausi Disneylandissa pyörähtää käyntiin nyt.

lauantai 13. elokuuta 2011

i did it again!

Melko hyvin onnistuin karttamaan heinäkuussa vallinneita alennusmyyntejä, mutta jokunen repsahdus on nyt mainittava. Meidän duunipaikka voitti viimekuussa jonkun haasteen jonka ansiosta kaikki työntekijät palkittiin satasen arvoisilla lahjashekeillä.Toistaiseksi oon käyttänyt niitä järkevästi ruokaostoksiin, mutta huomatessani shekkien käyvän maksukeinona myös Sephorassa, muistui mieleen eräs jo kauemmin mieltä kutkutellut juttu...


Urban Decayn Naked luomiväripaletti. En ole ikinä tuntenut halua ostaa kalliita meikkejä, mutta tämän hankkiminen tuntui suorastaan velvollisuudelta - ja omat pienet rahatkin vielä säästyivät. Score!


Supermukavat nahkaiset kiilakorot loppualeista. Mulla ei ollut sydäntä jättää näitä! Puolustukseksi lisättäköön että kengät soveltuvat niin junaan juoksemiseen (testattu) kuin parin kilometrin sorapolulla taivaltamiseen (testattu).


Loppualeista myöskin, Mangon ihana seiskarihenkinen cropattu neule. Söpöin juttu sitten minikokoisten nutella-purkkien.

Kohta voinkin sitten alkaa pähkäilemään miten saan teleportattua omaisuuteni takaisin Suomeen ja sieltä vielä moninkertaisena Lontooseen...

perjantai 12. elokuuta 2011

out of the bubble

Viimepäivinä on tullut ravattua Marne-la-Vallee – Pariisi väliä melkoisen tiheään tahtiin. On ihanaa karata Disney-kuplasta pääkaupungin sykkeeseen, kun tuntuu, että koko konsepti tulee korvista ulos.

Pariisissa lempparikulmiksi on muodostunut ihana Chateletin alue, missä on omaan makuuni tarpeeksi nuorekasta urbaania tunnelmaa pariisilaisittain. Ja jättimäinen Sephora. Ja Café OZ, jossa Australia-ikävää on lievitetty jo useampana iltana.

Rue de Rivoli


ben & jerry's.


Chateletin pikkukujia koristaa nuorten katutaiteilijoiden mielikuvitus.


Poshimpaa kohden - Louvre.

Taas on ihan liian vähän tunteja jäljellä uuden työpäivän alkuun - sänky siis kutsuu. Hienoa viikonloppua kaikille, itse vietän sen töiden lisäksi toivonmukaan ylläolevissa maisemissa :)


xxx

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...