torstai 28. heinäkuuta 2011

fatigue? un peu.

Erään työpäivän piristys.


Joskus saattaa itse kutakin vähän ramaista töissä. Siitä saattaa kieliä mm. ylläolevan kaltaiset kuitit, joita kuittikone alkoi sylkeä ulos toissailtana. Usein on totuttu näkemään tilauksia, joissa asiakas tahtoo juustohampparin ilman juustoa tai jääteen ilman jäitä, mutta pariin kertaan piti hieraista silmiä ylemmän kuitin tupsahtaessa eteeni. Tee ilman lihaa? No eiköhän se onnistu... Ja seuraava tilaus kuului: kaksi kokista ilman kastiketta, tomaattia, salaattia ja juustoa...

Taisi kassaneitiä vähän väsyttää :)

ps. Muuttelin blogin leveyksiä niin, että nyt kuvien laittaminen isompina onnistuu. Alors c'est mieux? Je pense que ouiiii.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

back to business

Hellou normaalit päivärutiinit ja työpäivät, mä olen terve! Täyspäiväisestä hunajateen hörppimisestä takaisin arkeen - ihan ilman mitään sarkasmia, työpaikkaa on ollut vähän ikäväkin. On varmaan myös kiva palvella asiakkaita vaihteeksi ilman kähisevää ääntä ja punaisia silmiä. Looking forward to it.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

onko hunajan yliannostuksella sivuoireita?

Jäätävän ranskaksi soperrettun ajanvarauspuhelun ja nopean lääkärikäynnin jälkeen käppäilin eilen Val d’Europen lääkäriasemalta ulos kädessäni kultaakin kalliimpi lappu: avis d’arrêt de travail, jonka turvin mulla pitäisi nyt olla loppuviikon ajan palkallista sairaslomaa töistä. Lääkärikäynti kesti ehkä kymmenen minuuttia ja kustansi reilu pari kymppiä. Kylkiluunkin jomotus pitäisi lääkärin mukaan lepäilemällä parantua – hope so.

Ei muuta kuin apteekin kautta (sain antibiootteja) kauppaan ja kori täyteen kipeilyherkkuja: nutellaa, rahkoja, muroja, hunajaa, teetä, vanukkaita, suklaata ja hedelmiä. Ruoka täällä on tosiaan aika reippaasti edullisempaa kuin Suomessa, tätä edullista merkkiä kun ostan. Laatu on mielestäni ihan samaa kuin vastaavissa merkkituotteissa, mutta hinta onkin kaksi-kolme kertaa pienempi. Silti aina kassalla tulee kiristeltyä hampaita, kun tietää, että kurkusta on menemässä alas ihan oma, työssä aherrettu raha. Onneksi aloitin tämän itsenäiselon sentään Ranskassa, sillä Suomen hinnoilla olisin varmaan paastonnut koko kesän.
Nyt tosiaan pari päivää lepoa, leffoja ja syömistä sängynpohjalta. Onneksi yksi kaveri on myös saikulla, ollaan koomailtu tänään yhdessä juurikin leffojen ja syömisen puitteissa. Voisin myös koittaa sivistää itseäni vähän, uutispimennossa on tosiaan eletty jo toista kuukautta, ilman telkkaria ja lehtiä. Tuntuu etten tiedä enää mistään mitään. Minne kukakin kaveri muuttaa syksyllä? Onko hallitus muodostettu? Millaiset säät Suomessa on olleet? Onko punnan kurssi vieläkin ihanan alhainen?

Suuntaan takaisin naapuriin. Adios!

torstai 21. heinäkuuta 2011

mes deux semaines

Elossa ollaan… Pitkä hiljaiselo on nyt aika monen asian summa, suurimpana syynä täytyy mainita netti aikani loppuminen. Uuden hankkimiseen menikin sitten reilu viikko, mutta nyt taas yhteys pelittää.

Tässä on ehtinyt tapahtua ihan mielettömästi, yksityiskohtiin sen kummempia menemättä. Kotona en ole ehtinyt hengailla paljoakaan, mikä taas on johtanut siihen että olen vieläkin hieman kipeä. Yskästä on melko lailla toivuttu, samoin nuhasta, mutta kurkku on yhä kipeä, silmien kanssa on ollut ongelmaa ja tällä hetkellä pähkäilen olenkohan mahdollisesti onnistunut yskimään kylkiluuhuni hiusmurtuman.  Kyljessä on ollut nyt puolitoista viikkoa kummallinen kipu esimerkiksi tietyissä asennoissa maatessa ja yskiessä, ja lepäämään en tosiaan ole pystynyt kun on aina jotain menoa - ja töitä. Ei hyvä tämä, mutta nyt on kahden vapaapäivän ajan sentään taukoa töistä. Koitan huilia.
Viimeiset viikkoni kuvina, voilà.

Täällä Disneylandissa on nyt kesäsesongin ajan joka yö ilotulitukset. 14.7 paukuteltiin itsenäisyyspäivän kunniaksi vielä vähän suuremmalla budjetilla – oli keveästi upeimmat ilotulitukset jotka oon nähnyt!

Myös Pariisin keskustassa on tullut käväistyä pari kertaa, tällä kertaa moikkaamassa aussiaikaisia vaihtarikavereita. Montmartre oli yhtä ihana kuin aina!
Viime aikoina oon ollut oman työpaikkani lisäksi työpäiviä vaihdossa muissa ravintoloissa. Oon ollut niin Colonel Hathin pizzeriassa, Cafe Hyperionissa (ymmärtääkseni Euroopan toiseksi suurin pikaruokapaikka) ja Toad Hall nimisessä fish&chips mestassa. Kahtena päivänä oon ollut ulkona sijaitsevissa pienissä myyntikojuissa myymässä juomia ja hodareita. Kaikki vaihtelu on ollut ihan virkistävää, mutta toisaalta Chaletin tuttu työporukka ja ilmapiiri on niitä juttuja joiden takia on aina kiva palata takaisin :)
Nyt voin myös viimein sanoa jonkinlaisen edistyksen tapahtuneen ranskankielen taitamiseni kanssa. Vaikka virtuoosista hyvin kaukana vielä ollaankin, sujuu nyt peruskommunikointi ranskaksi ja mikä tärkeintä, rohkeus puhua on kasvanut huimasti. Siinä missä aluksi en uskaltanut sanoa kuin sanan siellä täällä ranskaksi, nyt onnistuu jo ranskalaisten työkaverien kanssa juttelu ilman totaalista jäätymistä. Takeltelevaa se on vieläkin, ja hyvin virheellistä varmasti, mutta sentään puhun. Ymmärtäminenkin on parantunut ja erityisesti kaikki työssä tarvittavat jutut on kuudessa viikossa painunut muistin perukoille melko syvälle. Kun kahvikone temppuilee lähes päivittäin, oppii hyvin nopeasti selittämään asiakkaalle tilanteen.
Sitten voidaankin siirtyä siihen tuttuun lopunalun panikointiin joka mulla on tapana aloittaa, kun jokin vaihe mun elämässä lähenee puolta väliä. Kun olin vaihtarina, aloin siinä kolmen kuukauden jälkeen valittamaan jäljellä olevien yhdeksän kuukauden vähyydestä ja ajan liian nopeasta kulumisesta. Ja sama näyttänee toistuvan täällä. Kaksi kuukautta jäljellä Ranskassa. Aika tuntuu katoavan. Toisaalta en tahtoisi tämän kesän ikinä loppuvan, kunnes sitten muistan, että syyskuun lopussa alkaa vielä suurempi seikkailu. Lontooseen muutto, yliopisto ja yksin asustaminen. Kivoja juttuja edessä, muttei käy kieltäminen, Disney-elämä maistuu hyvältä. Niin hyvältä, että jos ei olisi suunnitelmaa, voisi tänne jäädä hieman pidemmäksikin aikaa. Tai ehkä kaikki taika katoaisi syksyn myötä, tiedä sitten, mutta 19.9 lentää kone Suomeen ja 21.9 Lontooseen, pelotti tai ei.
Nyt jääkaapin kautta unten maille, bisous!
Ps. Muuan lintupariskunta on päättänyt valita perheenlisäyksensä päämajaksi meidän parvekkeen. Ei oo muuten yhtään hauskaa, kun partsilla hengailee tauotta sellanen megalihava lintuemo ties kuinka monta munaa allaan, enkä uskalla mennä sinne kun pelkään joutuvani hyökkäyksen kohteeksi. Terkut Les Pleiadesin siipikarjalle, EI MEIDÄN PARVEKKEELLA!!!!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

From Val d'Europe with love

Vaikka ensimmäinen, vielä lunastustaan odotteleva palkkashekki olikin vain kolmenumeroinen, piti osa siitä saada heti kulutettua - missäs muualla, kuin Val d'Europen jättimäisellä ostarilla. Koska oon näinkin pitkään selvinnyt shoppailematta, ja tehnyt töitä ahkerasti, oon mielestäni pari uutta juttua ansainnut. Ja kun täällä on alennusmyynnitkin... Oon aika hyvä keksimään syitä sille, miksi ansaitsen uuden parin kenkiä :D


Puuta, nahkaa ja korkea lähtöhinta - alennusmyynnit on jees! Nää vastaa mukavuusasteeltaan varvastossuja, tai sitten mun jalat on mennyt töissä niin tunnottomaksi että 12 -sentin korotkin tuntuu jo supermukavilta...


Mun kaveri esitteli mulle Kiko Make Up Milano -nimisen meikkiliikkeen ja paikasta tulikin parissa minuutissa mun uusi pyhiinvaelluskohteeni. Ihania, hyvälaatuisia meikkejä kivoissa pakkauksissa, lukemattomissa eri sävyissä ja hinnat oli kohdallaan. Pitkään kaivattu varjostussetti lähti alennuksesta mukaan vajaalla kympillä, ja 11ml kynsilakat kustansivat vain 2,50€/kpl. Me likey. Meillä ei töissä tosin saisi olla kynsilakkaa ollenkaan, hygieniasyistä. Siksi mulla on ollut nyt ensimmäistä kertaa pariin vuoteen naturellit kynnet, siinäpä on ollut kynsilakkafriikki-eerikalle totuttelemista...


Myös pari uutta vaatetta löysi tiensä vaatekaappiin, mutta älkää porukat huolestuko, ei sitä rahaa ihan hirveästi ostoksiin palanut :D Sen sijaan suurimmat osuudet rahaa täällä on mennyt ruokaan, vuokraan ja kaikkiin pakollisiin pikkuostoksiin bussikortista deodorantteihin. Yritän laatia jonkinlaista säästösuunnitelmaa, mutta tuntuu, että kuluja vaan on koko ajan. Jos huulirasva loppuu eikä osta uutta, rohtuvat huulet. Ja vaikka ostaa aina vain halvinta, tulee loppusummasta silti useampi kymppi kun ostaa paljon tarpeellista kerralla. En ole uskaltanut kirjautua nettipankkiin tarkastelemaan tilini saldoa, kun pelkään että kaikki rahat ovat jo huvenneet. Kuukauden aikana opittua: elämä on kallista.

Näiden ostosten myötä laitan siis taas kukkaronnyörät kireälle. Tänään tulikin jo kokeiltua käytännössä miten se shoppailusta kieltäytyminen onnistuukaan, ja onnistuihan se: kierreltiin kaverin kanssa Pariisin ostoskatujen kuningasta eli Rue Saint-Honoréa, ja oma ostossaldo jäi supermarkettien kylmäkaapista löytyviin janonsammuttajiin. Oli nimittäin KUUMA!

Koska en ole tänään, vapaapäivänäni käynyt puistossa enkä näinollen nähnyt lähes mitään Disneyyn liittyvää, tulee moinen tyhjiö poistaa pikimmiten. Suunnitelmissa onkin laittaa The Princess and the frog -leffa pyörimään ja nauttia ensimmäisestä koti-illasta piiitkään aikaan. Cheers!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

"no, millasta siel on?"

Nyt huimalla kolmen viikon työkokemuksella voisin sanoa pari sanaa Disneyland Parisista työpaikkana.


Täällä Disneylandissa on kaikelle kauniimpi nimi. Työntekijät ovat Cast membereitä, vierailijat/asiakkaat ovat vieraita. Rakennukset, backstagea kiertävät bussit ja kaikki mahdollinen jonka voi nimetä, on saanut nimensä disneyleffoista, esimerkiksi Baloo –rakennukseen pääsee Minnie –bussilla. Puistosta käytetään nimitystä on stage. Työntekiköiden alueet ovat sitten luonnollisesti backstagea, myöskin Castmemberland nimitystä käytetään. Ensimmäisten päivien koulutuksista jäi parhaiten mieleen, että kun on working costume päällä stagella, pitää käyttäytyä asiaan kuuluvalla disneymäisellä positiivisuudella. Tästä kaikesta tulee olo, että emme ole täällä vain töissä, vaan olemme osa suurta showta.
Totuuden kaunistelua, sanoisi varmaan moni, mutta mun mielestä kaikki pieni ylimääräinen tekee normaalista työstä vain hieman mielekkäämpää – meidän palkalla nyt ei kuitenkaan voi kehuskella. Kuulostaa siltä, että mun kohdalla ensimmäisten päivien ”Disney aivopesu” on onnistunut erityisen hyvin :D
Kiitos Walt Disney elämäntyöstäsi, ilman sinua olisin varmaan työtön.
Parasta täällä on mun mielestä ilmapiiri, kansainvälisyys sekä työporukassa että kävijäkunnassa, iloiset ihmiset ja juurikin kaikki pienet arjen piristeet. Ja koko ympäristö. Olen puistossa kuin lapsi karkkikaupassa, ja veikkaan, ettei lapsenomainen innostus katoa parissa kuukaudessakaan. Vai kuka väittää ettei Aladdinin tai Pluton näkeminen matkalla töihin pistäisi hymyä kasvoille?

Vaikka nyt mielipide Walt Disney Companystä onkin hyvin positiivinen, (osittain kiitos eilisten Castmember partien, parhautta!), täytyy kuitenkin muistaa kuinka ison yhtiön kanssa ollaan tekemisissä. Tosi ison. Ei ole Disney aina pelkkiä hattarakojuja ja mikkihiiren korvia, siitä sain esimakua jo Suomessa. Mieleen muistuu vieläkin se huhtikuinen ahdinko, jonka sain käydä läpi saadessani yhtäkkiä viestin sähköpostiini, ettei työpaikkaa mulle olekaan. Tämä siis kolme kuukautta sen jälkeen, kun olin saanut sähköpostin jossa mut toivotettiin tervetulleeksi tiimin jäseneksi. Kyyneltulva tyrehtyi parin päivän päästä erävoittoon, kun sain taistelun jälkeen järjestettyä itselleni vielä työpaikan. Kirjoitin sopimukseni vasta toukokuussa, ihan viimeisten joukossa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta koko castingin toiminnasta jäi todella paha maku suuhun.
Onneksi täällä Ranskassa suurin piirtein kaikki on sujunut mallikkaasti, tai ainakin olen kaikesta innostuneena hyvin sokea epäkohdille :D Onhan tää tosi hyvä työpaikka mun kaltaisille nuorille, ja ennen kaikkea mahtava kokemus. Täällä tutustuu niin helposti uusiin ihmisiin, kokoajan tapahtuu jotain, työ on ainakin omalla kohdallani mukavaa, ja eläminen Disney asuntolassa kokemus sekin. Ehdottomasti suosittelen tänne töihin hakemista, jos elämä Pariisin lähiössä kesän verran kiinnostaa!
She recommends!
Jos jotain kysymyksiä heräsi, saa niitä latoa kommenttiboksiin. C’est tout je crois, au demain!! x

Kuvituksena räpsimiäni fotoja ympäri Disneylandia - Disneyland Parcs -puistoista, Walt Disney Studioilta ja Disney Villagesta.

Ps. heinäkuu ????? Quoi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...