keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

a moment to breathe again.

Moi ja anteeksi pienestä hiljaisuudesta! Turha varmaan sanoakaan, että oon ollut ihan tajuttoman kiireinen. Kuuden työpäivän jälkeen nyt on taas hetki hengähtää parin vapaapäivän ajan. Thank god. Kolme viimeisintä työpäivää alkoivat kaikki buranalla, oon ollut vähän puolikuntoinen ja ulkona vallinneet +35 asteen helteet ei nekään varsinaisesti lisänneet työmukavuutta… Eräskin päivä alkoi sillä, että kuumuudesta läkähtyneenä istuin vartin meidän raflan walk-in jääkaapissa, hikoillen ja pää punaisena. Ehkä kolmen illan bileputki keskellä hektistä viikkoa ei myöskään ollut kaikista paras idea. Laskeskelin just, että oon viikon aikana ollut maksimissaan tunnin päivässä kotona, hereillä.


Au Chalet de la Marionnette.

Ranskaa oon alkanut uskaltaa puhua päivä päivältä enemmän, varsinkin sellaisia yksinkertaisempia juttuja. Asiakkaiden kanssa kaikki sujuu jo ranskaksi, koska kysymykset ja tilanteet ovat usein samanlaisia. Toisaalta yli puolet asiakkaista on edelleen niitä espanjalaisia, joiden kanssa voisin yhtä hyvin puhua vaikka suomea koska ne ei vaan ymmärrä sanaakaan mitään muuta kieltä kuin omaansa. Ei edes mun ikäiset – mitä ne tekee koulussa? No hablo españolin toisteleminen ei auta sekään, sillä tsiisus, kyllähän nyt espanjalaisten on saatava palvelua omalla kielellään vaikka Nepalissa! Olisivat edes vähän nöyrempiä.
Joidenkin asiakkaiden röyhkeyden lisäksi ärsyttää täällä niin yleinen tupakan poltto. Ranskassa melkein kaikki polttavat. Työkavereista suuri osa, kaikki pomot ja managerit tietysti myös. Ei edes haittaa vaikka on pikkulapsia vierellä. Olin töissä terassilla yhtenä päivänä, ja ranskalainen nainen kysyi että saako meidän ravintolassa polttaa. Sillä oli sylissään parivuotias poika. Sanoin että ei saa polttaa, jos on lapsi vieressä. Eikä se nainen edes tajunnut mitä tarkoitin.
Harmittaa, että kaikki ikävät asiakkaat jää parhaiten mieleen, kun tietysti täällä käy paljon myös ihania ihmisiä. Yhtenä päivänä olin terassilla pyyhkimässä pöytiä, ja eräs hellyyttävä ranskalainen pappa tuli kysymään että onko mulla kuuma, ja että työ näyttää uuvuttavalta. Olisi tehnyt mieli halata sitä!
Nyt vietän rauhallista aamupäivää kotona - pitkästä aikaa. Tää paikka tuntuu jo kodilta, vaikka aluksi en niin paljoa tykännytkään. Nyt tykkään <3 

Pian ulos ja aurinkoon, minkä jälkeen pankkiin ja kauppaan ja sitten valmistautumaan iltaan. Meillä on tänään BBQ täällä Les Pleiadesissa, ja mikä parasta, huomenna on palkkapäivä :) Palaillaan pian, kivaa keskiviikkoa kaikille! xx

torstai 23. kesäkuuta 2011

Paris, my love


Ajattelin nopeasti ennen juhannuspippaloiden alkua jakaa muutaman kuvan viimeisimmältä Pariisin reissulta joka tehtiin muutaman työkaverin voimin pari päivää sitten. Kyseessä oli siis Fete de la musique, joten koko kaupunki oli täynnä populaa ja ilmaiskonsertteja. Järkkäri jäi taas kotiin, joten pokkari sai toimia hovikamerana.

Tänään ja huomenna olisi tarkoitus juhlia juhannusta, tänään täällä Les Peiadesissa ja huomenna toisessa asuntolassa. Harmi että Sauna, järvi ja kaikki muukin oleellinen puuttuu. Töitä mulla on nyt kuutena päivänä putkeen. Onneksi ei kuitenkaan ihan aikaisia aamuvuoroja:) Kiirettä pitää......

Vauhdikasta jussia kaikille Suomeen! xxx

maanantai 20. kesäkuuta 2011

vapaalla jalalla.


Seuraavat kaksi päivää saan taas juosta vapaalla jalalla. Suunnitelmissa on ainakin La Fête de la musique Pariisissa ja hengailua Disneylandissa. Oon tänne tulostani lähtien katsellut aina töihin mennessä yhtä laitetta joka olisi nyt tarkoitus koeajaa vapaapäivinä.

Tänään oli töissä aikamoinen hulabaloo, valehtelematta 70% asiakkaista oli espanjalaisia tai italialaisia ja hehän eivät puhu SANAAKAAN ranskaa tai englantia, pelkkää omaa kieltään sopottavat ja sitä olisi sitten ymmärrettävä... Voisin avautua aiheesta pidemminkin, mutta ehkä annan nyt olla.
Viihdyn kaikesta huolimatta töissä tosi hyvin, tykkään meidän ravintolasta ja työporukka on mahtava. Luin hesarissa olleen jutun Disneylandin rekrytoinnista ja siitä miten moni joutui pettymään, ja tunsin kyllä oloni tosi onnekkaaksi. Vaikka työ on välillä uuvuttavaa, jotkut turistit ärsyttäviä ja kielen kanssa takkuilee, olen silti tosi tyytyväinen ja onnellinen että olen täällä :)

Nyt kunnon yöunien seuraamana vapaapäivien viettoon, bisous!

Kuva: weheartit.com

perjantai 17. kesäkuuta 2011

my days off

Ensimmäiset viralliset vapaapäivät duunista on nyt vietetty. Oon juhlinut, rentoillut kotona, siivonnut, syönyt ja vain ollut. Ensimmäistä kertaa täällä on ollut hetki hengähtää. Koska mun kämppis on ollut töissä, olen saanut olla ihan yksin. Viimepäivinä on tapahtunut niin paljon, että on ollut ihanaa hengata hetken ei-kenenkään kanssa.

Keskiviikko-iltana meillä oli asuntolan Barbeque alueella meidän duuniporukan pippalot. Oli virkistävää hengailla työkavereitten ja muutaman muun kanssa, kun täällä on tullut oltua niin paljon suomiporukassa.
 
Meidän parveke, minä, mun kämppis Magda ja loota makeaa popparia. Noi laikut mun kädessä on mustelmia... Mistä lienee tullut.
Koska työpäivinä en juurikaan ehdi kauppaan, päätin tehdä torstaina vapaapäivän kunniaksi kunnon kauppareissun ja ostaa kerralla kaiken tarvittavan vähän pitemmäksi aikaa. Tästä lähtee mun päivä, tai tässä tapauksessa matka kauppaan: odottelua bussipysäkillä tämännäköinen kortti kourassa.
 
Ranskalaiset bussit on kyllä yhtä arvaamattomia kuin tuntemattomat koirat. Niihin ei voi luottaa, vaikka kuinka mieli tekisi. Viattoman pinkistä ulkokuoresta huolimatta saa näitä dösiä kirota päivästä toiseen kun uljas ajokki suvaitsee olla saapumatta aikataulun mukaan, ja yleensä aina sillä kriittisellä hetkellä kun on kiire jonnekin. Matkaajan ei seuraavaa bussia odotellessa auta muu kuin arvuutella, onko bussi pyyhältänyt ohitse reippaasti etuajassa vai onko se jättänyt lähtemättä kokonaan.
Löysin itseni siis jälleen kerran odottelemasta näkymätöntä bussia ja kauppareissu viivästyi puolella tunnilla. Ja kaikki meni muutenkin hienosti.. Sen lisäksi että sormeni ovat nyt megalomaanisten kassien kantamisesta valmiina amputaatioon, päätin myös tehdä ensimmäisen munakkaani sopivasti laukkuni pohjalle. Fail.

Aika italialaispainotteista; makaronia, gnoccheja, raviolia, tomaattikeittoa… Jääkaappi täyttyi sitten erilaisista juustoista, maidosta ja kermasta. Ja Mummi, älä huoli, työpäivinä syön Disneyllä lounaan joka monipuolistaa tätä ruokavaliota…

Kalpeuteni maksimoituessa kaikkien ranskalaisten ja espanjalaisten rinnalla, päädyin turvautumaan asteittain päivettävään kosteusvoiteeseen.

Illalla lähdettiin tyttöporukalla Pariisin yöhön, ihan riemukaaren vierellä sijaitsevaan baariin. Jättimäisen jonon ohi pääsi sopertamalla jotain Disney bileistä ja pomoista jotka meitä jo sisällä odottelevat. Jostain kumman syystä, tarina tepsi.
Jaksettiin aina aamuviiteen saakka, jolloin otettiin ensimmäinen juna takaisin kotiin. Aamuöinen riemukaari sai nauttia hetken rauhasta.


Kotiin päästyäni kuuden aikaa oli jo valoisaa. Mun parveke on toi ylempi.

Tämä päivä kuluikin sitten kotona lepäillessä Voguen parissa. Vogue irtoaa Ranskassa vitosella. 
Otin revanssin munakkaan kanssa.
Mun kämppis oli koko päivän töissä, mutta mulla oli seuranani kuvan lintuherra. Se istui ainakin tunnin ajan meidän partsilla!
Lopuksi vielä ryytynyt juhlija, krokotiilikarkkeja ja tietokone. Nyt voisin laittaa taas jotain ruokaa ja valmistautua huomiseen työpäivään. Au Chalet de la Marionnette, imma coming back!
xxx

torstai 16. kesäkuuta 2011

in every little detail.

Sain Kelalta päätöksen syksyllä alkavasta opintolainastani. Jotenkin kaikki alkaa olla todellisempaa, päivä päivältä. Tänään rapsutellessani pastanjämiä kattilanpohjasta tajusin lopulta, etten asu enää kotona. Tiskikone ei tule kuulumaan varustukseeni ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Pian täytyisi lähteä ruokakauppaan, koska jääkaapissa paistaa vain valo ja viimeisetkin tomaattikeiton rippeet on nyt nuoltu kupin pohjalta. Olen viettänyt toista vapaapäivääni Ranskassa siivoten.

Lainapäätöksen tultua täytyi hetkeksi pysähtyä ja miettiä, mihin on lusikkansa oikein työntämässä. Miksi ihmeessä tahdon kauas pois, eikö lähelläkin olisi ihan hyvä? Miksi lähden opiskelemaan yhteen Euroopan kalleimmista kaupungeista? Olisi niin paljon helpompaa vain jäädä turvalliseen koto-Suomeen, opiskella ilmaiseksi ja elää ilman suurta lainaa. Tehdä niin kuin kaikki muutkin.

Pieni katsaus viimelauantaisen Pariisin reissumme kuviin riitti kuitenkin muistuttamaan, miksi olen nyt missä olen ja miksi menen syksyllä minne menen. Haluan jotain erilaista. Haluan hengittää suurta kaupunkia, ja olla osa sitä. Osa paikkaa, jossa jokainen pieni yksityiskohta on osa suurempaa kokonaisuutta. Pieni suttuinen graffiti likaisen seinän nurkassa, on sekin osa kaupunkia, jonka näen edessäni mielenkiintoisempana paikkana, astetta jännittävämpänä vaihtoehtona. Haluan kuulua tuohon pienten yksityiskohtien kirjoon, olla yksi niistä, lisämauste värikkäässä kaupungissa.



Haluan paikan, jossa voin olla vapaasti sellainen kun olen - Nurmijärvi nyt ei varsinaisesti ole mikään suvaitsevaisuuden mekka. Tahdon ottaa riskin. En halua katua myöhemmin etten lähtenyt Ranskaan kesätöihin, tai uskaltanut hakea opiskelupaikkaa ulkomailta vain, koska kukaan muukaan ei tehnyt niin. Haluan mieluummin katsoa vanhempana taaksepäin vaikka sitten niitä opintolainoja pois maksellen, kuin katuen, etten uskaltanut lähteä ja toteuttaa itsenäni – uskaltanut elää.
Siinä siis yksi vastaus niin itselleni kuin kaikille muillekin, jotka aina välillä pysähtyvät kuuntelemaan niin sanottua järjen ääntä kysyen että miksi.
Miksi ei?

tiistai 14. kesäkuuta 2011

charlotte, c'est moi


Coucou tout le monde! Oon just palaillut töistä ja chillaillaan meidän minimaalisessa kodissa mun kämppiksen kanssa:) Tänään oli tosi kivaa duunissa, olin tiskillä joten vaihtelua aiempaan sali-työskentelyyn.

Olen sitten nykyisin Charlotte, koska onnistuin viskaamaan nimi-tagini pesuun työvaatteiden mukana... Nyt mulla on sitten nimitagi jonka mukaan olen Charlotte. Oikeastaan meidän työpaikalla suurimmalla osalla on väärä nimitagi, koska ne tippuu ja hukkuu helposti. Onneksi sain sentään kivan varanimen, huomenna meen pyytämään jos saisin taas olla Eerika :)

Täällä liikkuu huhu, että Johnny Depp on tulossa puistoon. Siksi rukoilen nyt aina ennen nukkumaan menoa, että tämä olisi totta. Johnny, I'm waiting.

xx

maanantai 13. kesäkuuta 2011

L'extérieur et sur la gauche


Väsyttää. Takana on parit illanistujaiset, melkoisen onnistunut testikierros Disney villagen baareissa ja päivä Pariisissa. Niin ja ensimmäinen työpäivä! Parina iltana oon päätynyt yökyläilemään kavereiden kämpille kun viimeinen yöbussi on tehnyt ranskalaisittain oharit. Hygieniapassinkin onnistuin saamaan vaikka kyseisessä koulutuksessa oli eilisissä meikeissä, vaatteissa ja piilareissa melko minimaalisen hygieeninen olo.

Lauantai oli ensimmäisenä vapaapäivänä otollinen pienelle reissulle Pariisiin. Käytiin pienellä suomalaisporukalla Champs-Ellyseellä, lounastettiin tuulen tuivertaessa Eiffel –tornin puistossa, ja käväistiin Notre Damea sivuten latinalaiskorttelissa pyörimässä ja syömässä. Junamatka maksoi kokonaiset 3,40 euroa edestakaisin. Ja niin, on se Pariisi vaan ihana.

Koska olin jälleen punkannut kavereiden luona, josta suoraa suuntasimme kaupungille, ei järkkäri ehtinyt matkaan mukaan. Siksi nyt vain pokkarikameralla näpsittyjä snapshotteja, voilà.



Eilen olin sitten ensimmäistä päivää töissä, olin raflan salin puolella koko päivän; pyyhin pöytiä, huolehdin mauste/kastike pöydästä ja vastailin ihmisten kysymyksiin, joista 99% käsitteli joko aiheita vessa tai ketsuppi. L'extérieur et sur la gauche, ulos ja vasemmalle, tuli sanottua ainakin sata kertaa vessan lokaatiota paikantaville. Paikka on jättimäinen ja eilen se oli ainakin ihan täynnä. Kiirettä piti.
Osa ihmisistä on kyllä ihan älyttömän laiskoja, jättävät ruoanjätteensä roskiksen päälle eivätkä roskikseen. Jotkin pöydät jätettiin ihan tajuttoman törkyisiksi, ranskalaiset pitkin pöytää ja tuoleja, korallinen käyttämättömiä ketsuppeja ja majoneeseja lattialla, kokis kaatuneena siinä vieressä… Pari ihanaa asiakasta oli selkeesti sitä mieltä että olen heidän henkilökohtainen palvelijansa ja velvoitettu pyyhkimään sekunnin viiveellä heidän lapsensa sotkemaa pöytää. Kansallisuutta lienee turha kertoa :D
Viihdyin kuitenkin tosi hyvin ja pari kivaa työkaveriakin löytyi jo. Nyt lounasta nassuun, ja iltapäivävuoroon.
xxx
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...